millä jaksaisi?

Tilanne on tämä:

Meillä 5 kuukautinen poika. Alusta asti ollut "vaikea", itkee paljon (ei koliikkia), vaatii paljon huomiota, nukkuu huonosti. Öisin heräilee 1-3 kertaa ja aamulla viimestään seitsemältä. Päivällä nukkuu vähän miten sattuu, lyhyemmissä pätkissä.

Meillä on muutto nyt viikonloppuna, enkä ole läheskään kaikkea saanut vielä pakattua, ja mies jaksaa siitä joka päivä huomauttaa, kun kuulemma on kaiket päivät aikaa. Mies siis päivisin töissä, tekee välillä 10-12 tunnin päiviä, eikä jaksa paljon pojan kanssa olla. Huomauttelee vaan välillä että miksi teet noin, vaikka pitäis tehä näin? Ja suurin osa tutuista kavereista on töissä, sukulaiset kaukana joten heistäkään ei apua saa.

Ja lisäksi vielä, opintoni ovat siinä vaiheessa, että lopputyö pitäisi olla valmis lokakuussa. Alkua pidemmälle en ole päässyt..

Neuvoja kaipaan kokeneimmilta, miten kerkee kaiken tekemään, on ruvennut tuntumaan siltä ettei jaksa enää..

Kaikesta huolimatta poikani on maailman suloisin ja rakastan häntä enemmän kuin mitään ikinä!

 

Meillä oli poika ekat 8kk oikeestaan täysin nukkumatta. Sanottiin joka paikassa että kyllä se nukkuu sitten joskus takasin ne valvomiset mutta ei niin kyllä tapahtunut. Poitsu nukku ekan puolen vuoden aikana vuorokaudessa max 8h ja sen jälkeen ei sitäkään vähää ja yleensä nukku nekin sellaissa vartin-puolen tunnin pätkissä. Mies kävi/käy päivät töissä ja vetos aina siihen että kun hän käy töissä niin kaikki kotityöt +lapsen hoito jää mulle. Lisäks mulla oli yo-kirjotukset keväällä(poika synty viime marraskuussa) ja töissä yritin käydä muutamana iltana viikossa ja tuntu että tästä en selvii enkä jaksa. Lisäks tuntu ettei suhteessa oo enää mitään järkeä ja mies ei muuta kun hauku kun tuli töistä kotiin. Nyt kuitenkin näyttää jo paljon paremmalta. Poika alko nukkumaan kunnolla kun ekat hampaat tuli ja kun oon "kärsivällisesti"(en aina niin kärsivällisesti) puhunu mieheni kanssa että en voi jaksaa kaikkea yksin niin hänkin on alkanut panostaa perheeseen ja suhteeseen ja ruvennut tosissaan auttamaan. Hänkin teki/tekee pitkiä päiviä mutta se ei silti oo mikään syy olla auttamatta kotona sillä me äidit teemme töitä 24h/7
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä sillä ainakin meillä on tilanne helpottunut ja elämä hymyilee
Ja muuten meilläkin oli muutto tossa kesällä eli onnea uuteen kotiin

 

Minä soitin neuvolaan, ja pyysin aikaa sinne. Sinne raahasin myös mieheni ja kun hän kuuli ulkopuoliselta ettei kodin tarvitse olla aina tip top ja että äitikin tarvitsee lepo hetkiä, tilanne kummasti n. viikon päästä helpottui!

 

en tiedä mitä pitäisi sanoa että se auttais?!
ehkä se muutto on se iso juttu siinä,jos yrität saada pakattua tavarat hammastapurren ja kun ne on saatu uuteen kotiin niin sittenhän siellä on aikaa niitä hiljalleen ja omien voimien mukaan purkailla. me muutettiin keväällä ja muistan tuon pakkaus vaiheen vieläkin silmissäin. ja tosiaan tuossa joku kirjoitti että neuvolassa käynti auttoi heillä.saisitko oman miehesi lähtemään neuvolaan!?! meijän isä on käynyt lähes joka kerta kuin on neuvola käynti ollu ja voin sanoa että ei se ole huonoa ainakaan tehny. niin ja pystytkö ottamaan nokosia silloin kun lapsi nukkuu pieniä päikkäreitään? jo muutaman minuutin lepo antaa enempi voimia jaksaa. onnea kuitenkin uuteen kotiin!!!voimia ja jaksamista toivottelen!

 

pystyisitkö vaikka jonkun naapurin teinitytön palkkaamaan lapsen kanssa olemaan siksi aikaa kun pakkailet ja opiskelet? tiedän kokemuksesta että nuorille tytöille ei tarvitse paljoa palkkaa maksaa (mulle ei maksettu koskaan kunnolla mutta silti jaksoin tuttujen ja tuntemattomien tenavia leikittää ). ei tarvitsisi jättää lasta hoitajan kanssa yksin kotiin kun voit valvoa tilannetta paikan päällä.

 

Voisit ottaa yhteyttä kaupunkisi/kuntasi sosiaalitoimeen ja selittää tilannetta. He mahdollisesti pystyvät järjestämään sinulle hieman kotiapua, esimerkiksi lastenhoitoa pari tuntia silloin tällöin, että saata hieman levätä ja ehkä pakattua yms. mitä kotona tarvitsee tehdä. Sitä vartenhan nuo kodinhoitajat ovat. Se ei niin hirmuisesti pitäisi maksaakaan (itse sain aikanaan ilmaiseksi, riippuu tilanteesta). Etenkin jos vauva on "vaikea" ja olet väsynyt puurtamaan aina yksin, kun tukiverkkoakaan ei ole ympärillä, on hyvä hakea toista kautta apua.

Kokeile tätä! Ainakaan et mitään menetä, korkeintaan joitain senttejä puhelumaksuihin! Jaksamista sinne! :wave:

 

Hei,

Kuulostaa tutulta, sinulla on vaativa vauva.

Nyt kun meidän poika on aivan ihana reipas kaksivuotias, takana unettomat ajat, aviokriisi, miehen vanhempien toivottaminen alimpaan h..iin jne. niin mikäs tässä on ollessa. Katkeruus kyllä joskus nostaa vielä päätään. Ei poikaa kohtaan, hän on parasta mitä minulle on tapahtunut, vaan sitä, millaiset odotukset ympäristöllä yleensä äitejä kohtaan ovat. Nyt osaan olla omanlaiseni äiti ja tiedän että olen paras äiti juuri minun pojalleni. Jaksamista !

 

Keskustelua, keskustelua... Ja sitä apua lapsenhoitoon on tosiaan tarjolla esim Mannerheimin lastensuojeluliitolta. Tosin maksullista.
Itse (oun mies) olen ottanut vuosilomani ja isyyslomani heti lasten synnyttyä. Onneksi on sellainen työnantaja, että se on ollut ihan itsestäänselvä ratkaisu. Silti on ollut tilanteet tiukkoja. Varsinkin esikoisen kanssa. Kolme kuukautta meni aivan huurussa, kun vuoroteltiin valvoessa. Lapsi huusi kurkku suorana, jos hetkeksikin pysähtyi. Ei auttanut kun kannella eestaas olohuoneessa. Minulla ei ole lähellä sukulaisia ja vaimon suku taas... No, se on jo ihan oma juttunsa. Vaimo purki katkeruutensa ja väsymyksensä minuun ja minä häneen. Vielä 5 vuoden jälkeen silloin sanotut asiat tulevat riitoihimme ja näkyvät suhteessamme. Onhan tuota silti pärjätty ja kai kolhut vähitellen paranevat. Itse ainakin uskon niin. Lapset antavat iloa ja onnea kasvaessaan ainakin minulle voimaa koettaa saada parisuhde kestämään. Ainakin voi sanoa maistuvan elämälle.