Y
Yhäri
Vieras
Olen yksinhuoltaja: kuopus on 2,5-vuotias, sitten löytyvät 4- ja 7-vuotiaat sisarukset myös. Asun Uudellamaalla haja-asutusalueella ja kotoamme on pitkä matka vähän joka paikkaan. Viihdymme kuitenkin ihan hyvin kotonakin.
Minulla ei ole tukiverkkoa käytännössä lainkaan. Olen yhden akateemisen tutkinnon suorittanut, mutta alallamme on hyvin kehnosti töitä. Olen suorittanut myös toista tutkintoa noin 1/3 tutkinnosta, mutta nyt tuntuu, että olen sen verran loppu henkisesti ja taantunut kotona, ettei opiskelu kenties enää onnistuisi. Työttömäksi minun olisi vaikeaa jotenkin henkisesti jäädä.
En tiedä, mitä tehdä hoitovapaan loppuessa. Tuntuu, ettei minusta ole töihin, enkä pystyisi sitä oikein organisoimaankaan - eikä kukaan tällaista totaaliyhäriä edes töihin ottaisi, epäilen ainakin, enkä koulutustani vastaavaa työtä saisi ainakaan.
Olemme eläneet todella säästeliäästi tähänkin mennessä. Kulut ovat laina 150, lämmitys+sähkö 100, vakuutukset keskimäärin 100, puhelin+netti+jäte+vesi 100, autokulut keskimäärin 150, ruoka 300 /kk. Yllätyskuluja tulee kuitenkin sairaskuluista, yllättävistä autokuluista, talon remppakuluista (vanha talo) jne.ja niiden arviointi on mahdotonta. Syys-ja kevätkaudella myös lasten harrastukset maksavat jonkin verran, vaikkeivät ne kalliita olekaan (kaupungin jumppia yms.).
Lapset tarvitsevat minua todellakin vielä ensi talvenakin kotona. Jos alan vielä pyörittää työ- tai opiskelurumbaa, hajoaa meidän pikkuperhe lopullisesti varmaankin. Miten kannattaisi menetellä? Mitä sinä tekisit?
Minulla ei ole tukiverkkoa käytännössä lainkaan. Olen yhden akateemisen tutkinnon suorittanut, mutta alallamme on hyvin kehnosti töitä. Olen suorittanut myös toista tutkintoa noin 1/3 tutkinnosta, mutta nyt tuntuu, että olen sen verran loppu henkisesti ja taantunut kotona, ettei opiskelu kenties enää onnistuisi. Työttömäksi minun olisi vaikeaa jotenkin henkisesti jäädä.
En tiedä, mitä tehdä hoitovapaan loppuessa. Tuntuu, ettei minusta ole töihin, enkä pystyisi sitä oikein organisoimaankaan - eikä kukaan tällaista totaaliyhäriä edes töihin ottaisi, epäilen ainakin, enkä koulutustani vastaavaa työtä saisi ainakaan.
Olemme eläneet todella säästeliäästi tähänkin mennessä. Kulut ovat laina 150, lämmitys+sähkö 100, vakuutukset keskimäärin 100, puhelin+netti+jäte+vesi 100, autokulut keskimäärin 150, ruoka 300 /kk. Yllätyskuluja tulee kuitenkin sairaskuluista, yllättävistä autokuluista, talon remppakuluista (vanha talo) jne.ja niiden arviointi on mahdotonta. Syys-ja kevätkaudella myös lasten harrastukset maksavat jonkin verran, vaikkeivät ne kalliita olekaan (kaupungin jumppia yms.).
Lapset tarvitsevat minua todellakin vielä ensi talvenakin kotona. Jos alan vielä pyörittää työ- tai opiskelurumbaa, hajoaa meidän pikkuperhe lopullisesti varmaankin. Miten kannattaisi menetellä? Mitä sinä tekisit?
