Millä saan vauvakuumeen itelleni?

[äiti04]

miten saan itelle vauvakuumeen?

Esikko alkaa oleen jo aika vanha(1,5v) ja jos meinaa et sisarukset leikkis joskus yhdessä ees niin pitäis ruveta seuraavan vuoden sisällä seuraavaa yrittämään.

Mutta minulla ongelmallinen synnytys joka pääty sektioon.
Sen jälkeen ollut pitkään toisinaan todella kipeitä kipuja vatsassa niin en haluis uutta sektioo mutta toisaalta pelkään alateitsesynnytystä kun edellinen epäonnistu ja mulle ei informoitu missään vaihees et missä mennään ja miks mentiin leikkaukseen.

Toiseks raskausaika ei ollut helpoin mahdollinen (kaikkia pikkuvaivoja) koko raskauden.

Kolmanneksi toi meidän vesseli on ollut todella hankala vauva (koliikki/vatsavaivoja) ja edelleen ei nuku ihan täysiä yötä.
Miten jaksan toisen lapsen kun ensimmäinenkin vaativa ym??

En muista esikon vauva-ajasta kun sen et huusi koko ajan ja kakkavaipat kaikki muu pimennos koska mitäkin oppinut.
ONNEKS KAMERA ON KEKSITTY JA VIDEOINTI niin saanut nähdä mitä en muista.

Ihmiset (sukulaiset) on yrittänyt aivopestä että samoilla silmillä ym menee toinenkin.. kukaan ei ymmärrä kuinka vaikeaa meillä ollut kun ei oo mahdollista ollut saada keltään apua lapsen hoidossa ym (sukulaiset toisilla paikkakunnilla asuu).

Osaako joku neuvoa minua ? millä esim voitan pelkotilani ym?

 

[Suklaahippu]

\

miten saan itelle vauvakuumeen?

Esikko alkaa oleen jo aika vanha(1,5v) ja jos meinaa et sisarukset leikkis joskus yhdessä ees niin pitäis ruveta seuraavan vuoden sisällä seuraavaa yrittämään.

Mutta minulla ongelmallinen synnytys joka pääty sektioon.
Sen jälkeen ollut pitkään toisinaan todella kipeitä kipuja vatsassa niin en haluis uutta sektioo mutta toisaalta pelkään alateitsesynnytystä kun edellinen epäonnistu ja mulle ei informoitu missään vaihees et missä mennään ja miks mentiin leikkaukseen.

Toiseks raskausaika ei ollut helpoin mahdollinen (kaikkia pikkuvaivoja) koko raskauden.

Kolmanneksi toi meidän vesseli on ollut todella hankala vauva (koliikki/vatsavaivoja) ja edelleen ei nuku ihan täysiä yötä.
Miten jaksan toisen lapsen kun ensimmäinenkin vaativa ym??

En muista esikon vauva-ajasta kun sen et huusi koko ajan ja kakkavaipat kaikki muu pimennos koska mitäkin oppinut.
ONNEKS KAMERA ON KEKSITTY JA VIDEOINTI niin saanut nähdä mitä en muista.

Ihmiset (sukulaiset) on yrittänyt aivopestä että samoilla silmillä ym menee toinenkin.. kukaan ei ymmärrä kuinka vaikeaa meillä ollut kun ei oo mahdollista ollut saada keltään apua lapsen hoidossa ym (sukulaiset toisilla paikkakunnilla asuu).

Osaako joku neuvoa minua ? millä esim voitan pelkotilani ym?

mulla oli eka synnytys myös sektiolla. Pitkittynyt synnytys. Sen jälkeen ajattelin, että jos vielä tulee lapsia(eka ajattelin, että ei ikinä enää) niin sektiolla... en ala yrittään alakautta.
Toista odottaessa mieli pikku hiljaa muuttui ja toinen tuli alakautta. Ei ollut yhtään niin kivuliasta/kauheaa kuin olisi luullut ekan synnytyksen alkumetrien perusteella. Olin positiivisesti yllättynyt.

Raskaudet ja vauva-aika eivät välttämättä ole samanlaiset.

No, raskaudet mulla oli aikaslailla samanlaisia (kaksi tyttöä), toinen rskaus meni siinä "siivellä". Ei kerenny oleen väsynyt tms., kun oli esikko hoidettavana.
eka koliikkinen, toinen ei. Toinen muutenkin rauhallisempi kuin eka.

Must kans tuntuu et ekan kanssa aika meni siivellä eikä oikein muista mitään. Jotenkin sitä nauttii enempi tästä äitiydestä nyt.

Näin mulla on mennyt.

Sit jos tulet raskaaksi, niin juttele neuvolassa fiiliksistä ja synnytyssairaalassa lääkärin kanssa edellisestä synnytyksestä ja mitä toivot seuraavalta.

Kyllä se hyvin menee. Olethan jutellut näistä asioista myös miehesi kanssa??? Onko mahdollista jonkun sukulaisesi tulla teille avuksi joksikin aikaa, jos ja kun uusi vauva tulee??

 

[taustalla]

no ei kai sitä pakko ole lasta tehdä vain sen takia et sisarukset ois kaveruksia :headwall: hohhoi.

 

[Himpula 03]

Älä turhaan pidä kiirettä siksi, että esikolla pitäisi olla laikkikaveri. Jos kerran ei luonnostaan ole kuumeilua ja halua toiseen lapseen, ei sitä pidä väkisin sitä halua hakea, siitä tulee vain harmia. Mun lapsilla on 7-vuotta ikäeroa, synnytyspelon vuoksi, mutta vasta tuolloin reilu 2-vuotta sitten alkoi tuntumaan siltä, että haluaisin toisen lapsen. Anna itsellesi aikaa toipua kunnolla ja kun lapsilla on isompi ikäero, niiden tarpeet ovat erilaiset ja tuolloin sinulla ei ole kahta vauvaa hoidettavana.

Ja mitä siihen sisarusten leikkimiseen tulee, niin meillä ainakin leikkivät yhdessä. Esikoinen lukee kuopukselle ja leikittää kivoja leikkejä mm. piilosta, rakennusleikkejä legoilla ja jopa kotileikkejä =) vaikka esikko on poika.

Ja esikoinen, vaikka oli niin kauan ainokainen, ei alkanut kaivata sisarusta kuin vasta 6-vuotiaana, eikä sekään siksi, että saisi kaverin, vaan kun muillakin kavereilla oli pikkusisaria ja veljiä. Aina on ollut kavereita esikoisella eli ei sitä sisarusta tehdä kaveriksi kuitenkaan.

 

[MinttuMAM]

Kohtalotoveri!

Saman suuntaisten asioiden kanssa minäkin painiskelen. Minulla ei ole synnytyksestä traumoja, mutta vauva-ajasta sitäkin enemmän! Juuri äsken luin lyhyitä päiväkirjamerkintöjä siltä ajalta. -Päiväkirja oli ainut mihin pystyin tunteitani purkamaan, ystäviä ja muita läheisiä kun ei ollut, eikä puolisolla riittänyt voimavaroja tukemiseen.
Tosiaan, ainut mitä lapsen ensimmäisestä elinvuodesta muistan on jatkuva huuto ja kakkavaipat. Minulla ei ole koskaan ollut vauvaa joka tyytyväisenä nauttisi äitinsä sylistä. Minulla oli vain hirvittävän kovaan ääneen parkuva lapsi ja itsellä syvä ahdistus.

Nyt poika on jo 1,5 vuotias ja olen sopeutunut elämään hänen vaativuutensa kanssa. Nyt kun jaksaa tehdä muutakin kuin hengittää, alan kaipaamaan elämään lisää sisältöä. Ihmiset neuvoo menemään kouluun tai töihin, mutta en halua viedä rakastani hoitoon. Seuraava ajatus on sitten se toinen lapsi. Minulla on ollut välillä vauvan kaipuu kovastikin, mutta ainakin tähän asti pelko on aina laihduttanut tämän nousevan kuumeen.

Haluaisin toisen lapsen, mutta en pysty luottamaan siihen että jaksaisin näiden kahden kanssa.

 

[HeMa05]

\

no ei kai sitä pakko ole lasta tehdä vain sen takia et sisarukset ois kaveruksia :headwall: hohhoi.

joo en ymmärrä minäkään että pitäis pakolla saada vauvakuume!haloo!
2ei todellakaan mene samassa kun yksi!mikä ihme siinä on että lapset pitää TEHDÄ peräkanaa vaikka ei ole voimia siihen...

 

[Äippä vaan]

Samoilla linjoilla...eli en ikinä tekis lasta kun muut niin vaatii tai pakko olla joku tietty ikäero. Mä kiitän luojaani siitä,että meillä esikoinen oli jo omatoiminen 3,5v kun kuopus syntyi. sain valvoa allergioiden takia ja edelleenkään emme nuku ton 1.9v kanssa kokonaisia öitä. Mä olisin seonnut jos olis ollut toinenkin "vauva"tossa hoidettavana! :headwall: Eikä 1,5v ole vielä kovin vanha eli ei kiirettä mitään =)

 

[Mei]

Meidän lapsilla ikäeroa 5 vuotta, ja se tuntuu olevan ongelma lähinnä muille. Minun mielestäni se on täydellinen ikäero!! Esikoinen (eikä mikään esikko) sai huomioita tarpeeksi ja toivuin itse väsyttävästä vauva-ajasta ennen uuden vauvan tuloa. Ja nyt jaksan keskittyä uuteen tulokkaaseen, ja mitään pahoja mustasukkaisuuksiakaan ei ole ollut, kun eka lapsi on jo kohta 6 v. Älä nyt väkisin lasta tee, jos se noin vaikealta tuntuu (ellet ole pitkälti yli 40 v.). Ja kuka on sanonut, että yksilapsiset perheet olis jotenkin huonompia (itse olen ainoa lapsi enkä ole kärsinyt siitä tai hemmoteltu)?!

Olen kokenut sektion ja alatiesynnytyksen. Sektiokin meni ok., mutta paremmat muistot jäin alakautta synnyttäessä (vaikka pelkäsin sitä kuin ruttoa, koska olin kokenut vain sektion ennen sitä). Alatiesynnytys oli positiivinen kokemus. Oli synnytystapa mikä hyvänsä, ei koskaan voi tietää täysin mien se menee.

 

[Anska harmailee]

Kyll mulla ja mun isoveljelläkii on 4vuotta ikäeroo ja silti me pienenä leikittiin yhessä. Ja ollaan vieläkii tosi hyviä kavereita vaikka välimatkaa onkii yli 300km.

Eli ei mitään kiirettä kyllä se kuume sieltä tulee jos on tullakseen!

 

[Miili harmaana]

Moi!

Mä painiskelin saman asian kanssa taannoin, mut sit luonto hoiti homman eli tulin kaikista jutuista huolimatta raskaaks. Sit ei tarvinu enää miettiä ja oon tosi onnellinen.Ikäeroo tulee 1 v 8 kk. Välillä tietenkin pelottaa, että kuinka sitä pärjää, mut lohduttaudun sillä et rankkaa aikaa kestää ehkä vuoden ja sit mulla on lapset tehtynä ja voin nauttia heistä. Mullakin oli sektio erinäisten vaiheiden jälkeen eikä eka vauva-aika tosiaankaan ollu mitään ruusuilla tanssimista. Vieläkin yöherätyksiä on 5 - 10, mut muuten menee jo hyvin. Raskaus on menny "siinä sivussa" ei sitä ehdi paljoo miettimään eikä murehtimaan tulevia. Mä oon sitä mieltä et sisarus on tärkee juttu ja mielellään suht pienellä ikäerolla, mutta ilman "vahinkoa" voi olla et mun laps ois jääny ilman sisarusta. Mutta jokainen tekee niinkuin hyvältä tuntuu. =)

 

[tytön äiti]

Hei! Haluatko itse toista lasta? Ei sukulaiset sitä päätä vaan sinä. Kannattaa puhua neuvolassa asiasta:
- sukulaiset painostaa
- synnytyspelko alateitse
ym.

Ei ole PAKKO tehdä leikkikaveria. Minuakin ärsytti, kun ristiäisissä sanottiin, että vuoden päästä on taas ristiäiset ym. Mut ei hulluna ole painostettu. Olen tyrmännyt kaikkien kyselyt kommentit, että ei nyt ole sopiva hetki.

nimim. "itsekäs", kun ei halua vielä toista lasta :heart:

 

[Marcon äiti]

Hei,

en tiedä onko tästä mitään apua, mutta taidan olla vielâ itsekkäämpi kun ed. vastaaja - en nim. halua toista lasta ollenkaan. Olen aina haaveillut vain yhdestä lapsesta. Raskaus oli mulla kai ihan normaali, synnytys aika vaikea, mutta ne eivät ole vaikuttaneet pâätökseeni mitenkään.
Vaikeinta se on ollut muille - kommentit 'seuraavasta' vauvasta kun tyrmâän että seuraavaa ei tule ... niin monet ovat luulleet että lasken leikkiâ. Tuntuu välillä että on kiellettyâ olla vain yhden lapsen, onnellinen, äiti. Hassua, eikô ?
Että älä pidä kiirettä, ole mieluummin ihan varma että haluatko SINÄ vai et toista lasta. Kukaan ei voi sinua siihen pakottaa.
Jaksamisia. :flower:

 

[äiti04]

\

Meidän lapsilla ikäeroa 5 vuotta, ja se tuntuu olevan ongelma lähinnä muille. Minun mielestäni se on täydellinen ikäero!! Esikoinen (eikä mikään esikko) sai huomioita tarpeeksi ja toivuin itse väsyttävästä vauva-ajasta ennen uuden vauvan tuloa. Ja nyt jaksan keskittyä uuteen tulokkaaseen, ja mitään pahoja mustasukkaisuuksiakaan ei ole ollut, kun eka lapsi on jo kohta 6 v. Älä nyt väkisin lasta tee, jos se noin vaikealta tuntuu (ellet ole pitkälti yli 40 v.). Ja kuka on sanonut, että yksilapsiset perheet olis jotenkin huonompia (itse olen ainoa lapsi enkä ole kärsinyt siitä tai hemmoteltu)?!

Olen kokenut sektion ja alatiesynnytyksen. Sektiokin meni ok., mutta paremmat muistot jäin alakautta synnyttäessä (vaikka pelkäsin sitä kuin ruttoa, koska olin kokenut vain sektion ennen sitä). Alatiesynnytys oli positiivinen kokemus. Oli synnytystapa mikä hyvänsä, ei koskaan voi tietää täysin mien se menee.

Anteeksi, kirjoitusvirhe! Tarkoitus oli kirjoittaa esikoinen eikä esikko.

Mua todellakin ottaa päähän aina kun käydään sukulaisissa mua tarkkaillaan ja jos valitan et vähän olen ollut flunssas tai väsynyt niin ne on ensimerkkejä RASKAUDESTA!

Sitten ihmiset ei edes kysy miksi meille ei ole tulossa toista lasta tai miksi ei yritetä seuraavaa lasta.
Toisilla voi olla ettei luoja sua lisää lapsia tai sitten henkilökohtaisia syitä kuten minulla.

Suuri Kiitos Kaikille vastanneille!
Helpotti oloa ja ahdistusta!
:flower: =)

 

[Rotta]

Minulla ja siskollani on ikäeroa 6 vuotta ja silti pystyttiin leikkimään yhdessä. Ei tosiaan kannata väkipakolla alkaa tehtailemaan seuraavaa jos ei vielä itse tunne olevansa valmis.