millä pääsisin tästä vaikeasta masennuksesta???

[sad]

te jotka olette sairasteneet masennusta.. millä ihmeellä olette päässeet siitä?? vai onko se edes mahdollisa?? :/ itse olen jo varmaan 5 vuotta ollut masentunut ja nyt vasta myönnän sen itselleni.. minulle on joskus tarjottu koulun kautta apua.. terapiaan/lääkitystä mutta en niitä ole ottanut vastaan, olen aina ajatellut että kyllä mä tästä itekki selviän.. mutta ei tunnu kyllä helpottavan.. ja nyt varsinki kun meille syntyi pieni vauva pariviikkoa sitten on tullut semmoinen olo että ei helvetti-.. haluan nauttia tästä lapsesta ja ihanasta mihestäni.. mutta se ei vaan onnistu.. ajattelin että kaikki muuttuis parempaan ku vauva syntyy mutta tuntuu vaan pahenevan onko täälä ketään jolla ollu masennusta/synnytyksen jälkeistä masennusta miten pääsit siitä?? onko terapiasta/lääkkeistä oikeasti apua?? haluan mun elämän takas en jaksa enää olla tällanen "haamu" en muuten ees oikeen muista mitään viime vuosista

 

[vieras]

Lääkitys, terapia, vertaistuki, oma asenne ja tietoiset muutokset omassa elämässä

 

[.]

Terapia, lääkkeet, halu parantua ja oppia uusia ajattelumalleja. Viimenen noista on ehkä kaikkein vaikein, pitää haluta oikeesti muuttaa itteensä eikä se oo ikinä helppoa, totta kai se pelottaa.

 

[mimonmami]

Ota lääkkeet ja apu vastaan. Se on paras palvelus minkä voit itsellesi tehdä, on jo iso askel kun oot tunnustanut että nyt on tullu seinä vastaan-- siitä on oikeesti tie ylöspäin!! Terapiasta on valtavasti apua, kun pääsee alkuun. Se on rankkaa mutta 150% kannattavaa, suosittelen :heart:

 

[minä]

aloin käymään terapiassa alkuun kerran viikossa ja sitten harvennettiin. Ja kerron siitä ylpeänä nykyään, se ei todellakaan ole häpeä. Pikkuhiljaa mietittiin mikä on ajanut tähän tilanteeseen ja miten asiat oli silloin ollu kun oli vielä kunnossa ja mitä tarvii ja on oikeutettu saamaan itselle. Lääkkeitä en koskaan aloittanut, enkä tiedä niistä, koska ajatus niiden käytöstä oli vähän skeptinen (jää koukkuun, muuttaa itseä yms.) Itse asiassa on aika jännä tunne kun elämä alkaa taas sieltä sumuverhon ja harmauden takaa tuntua joltakin niinku esim. kevät, tuoksut. Yksi tärkeä asia joka oli myös minun pelastus oli liikunta eli lenkkeily päivittäin ja sitä kyllä suosittelen vaikka alkuun lähteminen on kamalaa niin sitten kun siitä alkaa saada voimia huomaa että pienenkin kävelylenkin tekemisen etu on valtava.

 

[Hope]

Mäkin oon varmaan 7 vuotta kärsinyt masennuksesta ja huonosta itsetunnosta. Viimeks monia vuosia sitten kouluterkkari laittoi mut puhumaan jollekkin terapeutille..En käyny, kun pari kertaa ja lopetin, kun ajattelin, että kyllähän mä tästä omin avuin selviin enkä tarvii ketään neuvomaan mua..Sitten tuli pahempia vastoinkäymisiä ja en vaan älynny hakee apua. Siihen on vaan jotenni turtunu vuosien saatossa..Aina vaihoin maisemaa ja alotin alusta. Ei se toimi kyllä pitemmän päälle. No nyt on kaikki "hyvin"..on ihana mies ja lapsi, mutta olo on ihan hirvee. Kaikki paheni, kun sain lapsen. Varmaan just sitä synnytyksenjälkeistä masennusta..Pakko kait olis hakee jotain apua, mutta nyt tuntuu jo ettei sekään taida enää auttaa..