P
Paha olla
Vieras
Nyt kun tarkemmin ajattelen taisi masennukseni alkaa melkein heti lapsen synnyttyä vuosi sitten.. Sen jälkeen on koko ajan ollut vaihtelevasti huonompia ja parempia kausia.. Mutta kertaakaan vuoteen en ole pystynyt rentoutumaan vaan olen koko ajan stressaantunut jostain asiasta.. Mikään ei ole kiinnostanut niin kuin ennen, kaverit kadonneet ja olen 24 tuntia vuorokaudessa lapsen kanssa kotona.. Joinakin päivinä saan raahattua itseni ulos väkisin lapsen takia, mutta pahimpina päivinä en.. Koko ajan on paha olla ja koko ajan olen tosi kiukkunen ja räjähdän pienimmästäkin asiasta ja huudan lapselle kun en jaksa kuunneella kun tahalleen kiljuu ja huutaa eikä voi yhtään leikkiä itsekseen vaan roikkuu koko ajan kimpussa.. Ja tietyin väliajoin ahdistus kasaantuu niin isoksi,että saan kohtauksia jolloin rintaa puristaa ja tuntuu ettei henki kulje.. Itken kun olen huutanut lapselle ja tunnen itseni muutenkin niin huonoksi ihmiseksi josta kukaan ei pidä ja siksi olen jäänyt "yksin"..Jotenkin tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta hakea apua tähän. Ei ole varaa mennä yksityiselle lääkärille ja oma lääkäri tk:ssa on ulkomaalainen eikä ymmärrä mitään..Enkä edes pääse ilman lasta mihinkään..Mies töissä ja suvulta ei saa mitään apua..