Millä hel***llä pystyn lakkaamaan ajattelemasta anopin törkeyksiä?

[ap]

Hää on minun mielestäni tosi rasittava ihminen ja käyttäytyy usein (muidenkin kuin minun) mielestäni tökerösti.

Tänään anoppi jäi melko suurella todennäköisyydellä kiinni suorasta valehtelusta. Voi olla, että sattuman kautta olisi puhunut totta, mutta merkit viittaavat vahvasti muuhun. Mua v***ttaa suunnattomasti ja ajattelen asiaa raivoissani. Monesti muulloinkin olen epäillyt anopin valehtelevan. Kerran appikin on sanonut hänelle, että hän valehtelee. Inhoan valehtevia ihmisiä. Siis sellaisia isosti valehtelevia. Muutkin anopin tekoset ja sanomiset ottaa pannuun niin maan perusteellisesti

Mies yrittää pakottaa mua TAAS anoppilaan enkä halua lähteä, koska turhaudun inhosta sen ihmisen lähellä. Miehen mielestä mun vain pitää ymmärtää anoppia. Mutta en halua!!

Kun en joudu ihmistä tapaamaan, en ajattele häntä. Kaikki on hyvin ja voin olla jopa myötämielinen häntä kohtaan. Mutta heti kun on tavattu ja anoppi on haastanut jälleen kerran riitaa, kiehun raivosta, enkä pääse jotenkin asiasta yli ennen kuin ajan kanssa. Siksi en haluaisi enää vain nähdä häntä!

 

[nop]

Älä käy enää anoppilassa kuin silloin, kun on ihan pakko.
Laita hänet mielessäsi laatikkoon, äläkä avaa laatikkoa turhaan.

Miehesi pitäis ymmärtää sinua, eikä sinun aina anoppia.

 

[Ultramariini]

Entäpä jos anoppi liukastuisi saippuuaan? Tai hups, putoaisi parvekkeelta.
Anteeksi :ashamed: :ashamed: tosi tyhmiä juttuja, mutta käyneet minun omassa päässäni..
ei toki toteutettavina ajatuksina, mutta primitiivireaktioina, jotka ovat syntyneet ärsyttävääkin ärsyttävämään anopin vuoksi. Jota kuitenkin on pakko tavata.

 

[IamWeasel]

Nyt ota aikalisä, eli älä kuule äläkä nää anoppiasi hetkeen. Tiedän kokemuksesta, kuinka päässä kiehuu :hug: Ja puhu miehesi kanssa, onhan se vaikeaa tietysti miehen ymmärtää kun se on sen äiti, mutta koittakaa saada aikaiseksi jonkinlainen kompromissi. Ajattele välillä itseäsi, olethan yrittänyt kestää anoppiasi, mutta jossain se raja menee :hug:

 

[johanna]

Samassa veneessä ollaan. Mun mielestäni on turhaa väkisin vierailla anoppilassa koska mukamas pitäisi. Mulle riittää kolme tapaamista vuodessa, koska niiden välillä ehtii hyvin unohtaa kaikki paskapuheet ja mielipahan. Mies hoitakoon suhteet sinnepäin, siltä se paremmin sujuu.

 

[sommarcat]

mä ymmärrän sua! Mä en halua tavata omaa anoppiani, enkä kyllä näe kuin ne pakolliset. Kohteliaisuussyistä äitienpäivän aikaan lähdin siellä käymään, onhan hänkin äiti.
Mulla stressaa viikon ennen tapaamista ja vielä kaksi sen jälkeen. Pidä pääsi, äläkä mene. Se auttaa kummasti. Kokemusta on.

 

[auvoisa anoppi]

Olen itse anoppi ja ihmettelen, mitä rotankolosta poikani on löytänyt sellaisen hirviön miniäkseni...

 

[nop]

Olen itse anoppi ja ihmettelen, mitä rotankolosta poikani on löytänyt sellaisen hirviön miniäkseni...

Höpöhöpö. Ryömi takaisin koloosi.

 

[harmaa]

Niinpä, ite oon käyny anoppilassa vuoden sisällä 2 kertaa, ja matkaa peräti 18 km... Et pysty elämään tuon tunteesi kanssa. Pitää vaan yrittää ajatella muita asioita, ja anoppia ilman vihaa. Vaikeeta se on, itse kamppailen saman asian kans

 

[johanna]

Niinpä, ite oon käyny anoppilassa vuoden sisällä 2 kertaa, ja matkaa peräti 18 km... Et pysty elämään tuon tunteesi kanssa. Pitää vaan yrittää ajatella muita asioita, ja anoppia ilman vihaa. Vaikeeta se on, itse kamppailen saman asian kans

Mulla tän vuoden aikana 1 käynti, välimatkaa 6 km. Seuraavan kerran sitten jouluna. Eikä muuten ollut vitsi ja parempi näin.

 

[ap]

Älä käy enää anoppilassa kuin silloin, kun on ihan pakko.
Laita hänet mielessäsi laatikkoon, äläkä avaa laatikkoa turhaan.

Miehesi pitäis ymmärtää sinua, eikä sinun aina anoppia.

Minä haluaisin tehdä näin, mutta mies ei anna. Lapsi on pieni vasta, eikä siksi voi käydä vain isänsä kanssa anoppilassa. Mies on sitä mieltä (ja oikeassa), että suhteita isovanhempiin on pidettävä yllä. Olemme pattitilanteessa. Joko anopibn pitää lopettaa toisia piinaava käytös tai sitten minun pitää saada olla menemättä anoppilaan.

 

[ap]

mä ymmärrän sua! Mä en halua tavata omaa anoppiani, enkä kyllä näe kuin ne pakolliset. Kohteliaisuussyistä äitienpäivän aikaan lähdin siellä käymään, onhan hänkin äiti.
Mulla stressaa viikon ennen tapaamista ja vielä kaksi sen jälkeen. Pidä pääsi, äläkä mene. Se auttaa kummasti. Kokemusta on.

Hitsi, kuulostaa niiiin tutulta!! Voi kun voisin pitää oman pääni, mies vaan painostaa aika pahasti sinne aina menemään ja joudun antamaan periksi

 

[ap]

Niinpä, ite oon käyny anoppilassa vuoden sisällä 2 kertaa, ja matkaa peräti 18 km... Et pysty elämään tuon tunteesi kanssa. Pitää vaan yrittää ajatella muita asioita, ja anoppia ilman vihaa. Vaikeeta se on, itse kamppailen saman asian kans

Voimia sinulle!! Ja kaikille muille tämän asian kanssa painiskeleville! Ei vissiin ole kovin harvinaista, että anoppi -miniä -suhde ei toimi:/

 

[IamWeasel]

sun miehen on puututtava äitinsä käytökseen, jos tähän ei suostu tai muutosta ei tapahdu, mikään PAKKO ei ole siellä käydä. Tuossa tapauksessa miehelläsi ei ole edes oikeutta vaatia sinua sinne mukaan.

 

[johanna]

Älä käy enää anoppilassa kuin silloin, kun on ihan pakko.
Laita hänet mielessäsi laatikkoon, äläkä avaa laatikkoa turhaan.

Miehesi pitäis ymmärtää sinua, eikä sinun aina anoppia.

Minä haluaisin tehdä näin, mutta mies ei anna. Lapsi on pieni vasta, eikä siksi voi käydä vain isänsä kanssa anoppilassa. Mies on sitä mieltä (ja oikeassa), että suhteita isovanhempiin on pidettävä yllä. Olemme pattitilanteessa. Joko anopibn pitää lopettaa toisia piinaava käytös tai sitten minun pitää saada olla menemättä anoppilaan.

Miten pieni lapsesi on? Vauvahan ei vierailuista mitään tajua ja kiinteitä syövän kanssa miehesi voinee lähteä kahdestaan?

 

[IamWeasel]

Älä käy enää anoppilassa kuin silloin, kun on ihan pakko.
Laita hänet mielessäsi laatikkoon, äläkä avaa laatikkoa turhaan.

Miehesi pitäis ymmärtää sinua, eikä sinun aina anoppia.

Minä haluaisin tehdä näin, mutta mies ei anna. Lapsi on pieni vasta, eikä siksi voi käydä vain isänsä kanssa anoppilassa. Mies on sitä mieltä (ja oikeassa), että suhteita isovanhempiin on pidettävä yllä. Olemme pattitilanteessa. Joko anopibn pitää lopettaa toisia piinaava käytös tai sitten minun pitää saada olla menemättä anoppilaan.

Miten pieni lapsesi on? Vauvahan ei vierailuista mitään tajua ja kiinteitä syövän kanssa miehesi voinee lähteä kahdestaan?

Kenties vielä (täys)imettää?

 

[ap]

Älä käy enää anoppilassa kuin silloin, kun on ihan pakko.
Laita hänet mielessäsi laatikkoon, äläkä avaa laatikkoa turhaan.

Miehesi pitäis ymmärtää sinua, eikä sinun aina anoppia.

Minä haluaisin tehdä näin, mutta mies ei anna. Lapsi on pieni vasta, eikä siksi voi käydä vain isänsä kanssa anoppilassa. Mies on sitä mieltä (ja oikeassa), että suhteita isovanhempiin on pidettävä yllä. Olemme pattitilanteessa. Joko anopibn pitää lopettaa toisia piinaava käytös tai sitten minun pitää saada olla menemättä anoppilaan.

Miten pieni lapsesi on? Vauvahan ei vierailuista mitään tajua ja kiinteitä syövän kanssa miehesi voinee lähteä kahdestaan?

Kenties vielä (täys)imettää?

Lapsi pn 1,5 -vuotias ja en imetä. Mutta mies ei osaa (kun ei ole halunnut opetella) hoitaa lasta, ja anoppia ei lastenhoito kiinnosta. Appikaan ei osaa hoitaa lasta.

Esim. viime reissulla, kun lapsi oli valvottanut minua ja nukuin siksi aika pitkään, mies ja anoppi eivät antaneet lapsellemme mitään aamupalaa:0:0
Sanoin vielä miehelleni, että anna lapselle vaikka pilttiä, mutta ei silti tajunnut/ muistanut!! Olin ihan romuna kun menin sitten keittiöön, josta löysin nälästä heikon lapseni Siinä anoppi sitten möllötti ilmeettömänä kivenä, kun hädissäni tungin kalpean lapsen suuhun banaania ja annoin heti mehua, että veren´sokeri nousee. Lapsi oli siis ruoatta 4,5 tuntia heräämisestä. Ja kukaan ei tajunnut ruokkia, vaikka urpokin olisi nähnyt lapsen olevan aivan nälissään

 

[nop]

Älä käy enää anoppilassa kuin silloin, kun on ihan pakko.
Laita hänet mielessäsi laatikkoon, äläkä avaa laatikkoa turhaan.

Miehesi pitäis ymmärtää sinua, eikä sinun aina anoppia.

Minä haluaisin tehdä näin, mutta mies ei anna. Lapsi on pieni vasta, eikä siksi voi käydä vain isänsä kanssa anoppilassa. Mies on sitä mieltä (ja oikeassa), että suhteita isovanhempiin on pidettävä yllä. Olemme pattitilanteessa. Joko anopibn pitää lopettaa toisia piinaava käytös tai sitten minun pitää saada olla menemättä anoppilaan.

Voisihan appivanhemmat tulla JOSKUS käymään teillä. Helpomminhan luulis kahdelta aikuiselta kylässä käymisen onnistuvan, kuin lapsiperheeltä.

Meillä on käynyt niin, että äitini anoppi (eli siis isäni äiti) on ollut äidilleni tosi törkeä, mutta isäni ei ole halunnut tätä asiaa nähdä. Myös meitä lapsenlapsia kohtaan isoäiti (eli se anoppi) on ollut, no, ei ehkä suorastaan ilkeä, mutta aikuinen ihminen voisi kyllä vähän ajatella, mitä suustaan päästää. Ja sehän meille on tehty selväksi, että tytöt ei ole mitään, pojat vaan on. Käymme koko sakki heillä ne pari pakkokertaa vuodessa, muuten isäni käy siellä yksin (jos käy).

 

[johanna]

Sua ap ei kyllä lohduta, että on myös miehiä, jotka klaaraavat anoppivierailut pienemmänkin lapsen kanssa... Harmillinen tilanne ja ymmärrän ettet nauti kotiinjäännistä, jos joudut olemaan huolissasi miehesi tekemisistä. Toisaalta eihän mies opi olemaan lapsen kanssa muuten kuin olemalla! Helpottaisko, jos antaisit tarkat ohjeet vaikka lapulla jos ei muu auta? Kirjallinen aikataulu tyyliin "tehtävä ennen klo x/päiväunia/kotimatkaa" ehkä rentouttaisi miestäsikin? Ei se voi vaatia, että pääsee esittelemään lastaan ja sä toimit hoitajana varmistamassa että kaikki onnistuu.