Miksi viikonloppu isä on normaalia ja äitiä siinä osassa pidetään huonona vanhempana??

Siinäpä kysymys yksinkertaisuudessaan..

 

Siinäpä kysymys yksinkertaisuudessaan..

Mulla on varmaan jotain ongelmia tekstin hahmotuksessa, kun en ymmärrä tätä (yksinkertaista?) kysymystä.

 

??

 

Ei tajuu kysymystä...

 

Siinäpä kysymys yksinkertaisuudessaan..

Voi kun en voi tietää miksi olet tuota mieltä.

 

No tottahan tuo on, mutta ei kyllä harmainta haisua miksi näin on.
Tuntuu, että äitejä pidetään parempina vanhempina ja lapsi kärsii jos ei saa asua viikkoja äidin luona. Mutta unohdetaan se, että yhtälailla paha asia on se, jos lapsi saa nähdä isäänsä vaan viikonloppuisin.

 

Totuushan on että ihan oikeesti ja luonnollisesti ja näin kuuluu ollakin: Äiti on lapselle ykkönen ja tärkein ihmissuhde aina ja ikuisesti! piste.

 

Koska äitiys on mystifioitu ja hegemonisoitu, täysin turhaan.

En ole koskaan ymmärtänyt joka toinen viikonloppu -tapaamissysteemiä. Miten kukaan isä SUOSTUU siihen, että saa tavata lastaan vain neljänä päivänä kuukaudessa?

 

Kai se on vaan "normaalimpaa" että lapset on äitinsä kanssa ja isät on etävanhempia. Ennen piti äidin olla mielenterveysongelmainen, juoppo tms että lasten lähiksi määrättiin isä, ehkäpä se käsitys istuu tiukassa vieläkin ja ihmetellään mikä äidissä on vikana jos lapset on isällä.

 

Kai se on vaan "normaalimpaa" että lapset on äitinsä kanssa ja isät on etävanhempia. Ennen piti äidin olla mielenterveysongelmainen, juoppo tms että lasten lähiksi määrättiin isä, ehkäpä se käsitys istuu tiukassa vieläkin ja ihmetellään mikä äidissä on vikana jos lapset on isällä.

Kyllähän asiassa on edelleen perää, jos viikonloppuäitejä on ehkä kymmenes -isien lukumäärästä. Eihän silloin voida tietää varmaksi että niissä jokaisessa pioneeriäidissä on jotain vikaa, mutta todella monessa on.

Mitä enemmän viikonloppuäitiys tulee muotiin, sitä enemmän siihen joukkoon mahtuu normaaleina pidettäviä naisia. Mutta ihmisten mielikuvissa näin ei tietenkään ole vielä pitkään aikaan.

Taitaisi kyllä olla onnellisinta, jos molempien määrä vähenisi. Mutta eihän ne viikkoviikkovanhemmatkaan kiva ilmiö ole.

 

Koska äitiys on mystifioitu ja hegemonisoitu, täysin turhaan.

En ole koskaan ymmärtänyt joka toinen viikonloppu -tapaamissysteemiä. Miten kukaan isä SUOSTUU siihen, että saa tavata lastaan vain neljänä päivänä kuukaudessa?

Kokemukseni mukaan aika moni isä TAHTOO nähdä lastaan vain tuon verran. Surullista, mutta totta. Viikko-viikko-systeemillä olevat jaksavat naputtaa siitä, miten RANKKAA se on kun on 50% ajasta vastuussa lapsistaan... ja niin se varmaan onkin, jos vaimo on eroon asti hoitanut leijonanosan kaikista kotihommista ja lapset siihen päälle.

 

Puolessa tapauksista, joissa mies on oikeasti halunnut huoltajuuden, on lähiksi määrätty isä. Ne loput eivät edes yritä, kunhan ruikuttavat.

 

Ketkäköhän niitä lapsia ennen eroa pääasiassa ovat hoitaneet? Isätkö? On aika luonnollista, että lapset jäävät pätevämmälle vanhemmalle.

 

Koska äitiys on mystifioitu ja hegemonisoitu, täysin turhaan.

En ole koskaan ymmärtänyt joka toinen viikonloppu -tapaamissysteemiä. Miten kukaan isä SUOSTUU siihen, että saa tavata lastaan vain neljänä päivänä kuukaudessa?

Etävanhempi yleensä suostuu tuohon systeemiin koska siinä ei ole kyse äidin parhaasta tai isän parhaasta vaan LAPSEN parhaasta. Pienten lasten kohdalla (ja henk.kohta olen sitä mieltä et myös isompienkin) kannalta on parempaa että on selvä ykköskoti jossa arkea vietetään ja kakkoskoti jossa käydään. Kyse on lapsen tarpeista eikä aikuisten. Ja se etävanhempi joka tuon ymmärtää ja suostuu siihen osoittaa rakastavansa lastaan ja kärsivänsä mieluummin itse mielipahasta kuin vahingoittaa lastaan. Myöskin vanhempien välinen sopu ja yhteisymmärrys on lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin riitaisat välit. Se ei ole lapsen edun mukaista tapella kiivaasti vastaan vain oman halun takia.

 

miten se on lapsen parhaaksi että vain kyläilee toisen vanhemman luona, siinähän ei eletä arkea sitten ollenkaan yhdessä?

 

miten se on lapsen parhaaksi että vain kyläilee toisen vanhemman luona, siinähän ei eletä arkea sitten ollenkaan yhdessä?

Tottakaihan ne viettää sitä arkea yhdessä sitten sen ajan kun ovat yhdessä, mutta jokainen on varmasti ainakin sen kuullut että rutiinit ovat pienille lapsille tärkeitä. Kaikki tuttu ja turvallinen. Tämä käytännössä tarkoittaa sitten yhtä kotia jossa arkea pääsääntöisesti vietetään. Se on pieneltä ihmiseltä paljon vaadittu, että viikon välein koko maailma muuttuu, vaikka kyseessä olisikin rakas, tuttu ja turvallinen aikuinen. Me aikuiset ei yleensä muisteta tätä asiaa kun meille viikko on huomattavasti lyhyempi ja merkityksettömämpi ajanjakso kuin pienelle lapselle.
En mä sitä väitä, että ero toisesta vanhemmasta olisi lapselle hyvä asia. Ei se ole. Mutta eron tullen perhe ei voi enää pysyä yhdessä eikä lasta voi laittaa puoliksi. Joku kompromissi on tehtävä, jotain ikävää hyväksyttävä, että voi saada parhaan mahdollisen lopputuloksen. Isompien lasten kohdalla voidaan toimia eri tavalla.

 

Naiset on kai niin erinomaisia omasta mielestään, eihän mies mihinkään pysty.