Miksi v..tussa tuo lapsi ei kerro syytä?

Se vaan marisee ja yhtäkkiä alkaa kiukkuilla ja jatkaa ja jatkaa.
Ei kerro mikä on vaan kun kysyy niin alkaa raivota vaan enemmän.

Mua oksettaa tuo ääni jo kun olen sitä niin kauan kuunnellut.
Se on voelä niin kove ettei auta yhtään vaikka menis talon toiseen päähän. Sellanen palosireeni.

Voi hitto että se saa mut joka päivä räjähtämään tuolla kiukuttelulla ilman syytä. Taas on pää kipeä kun pitää hammasta purra ettei karju pää punaisena. :headwall:

 

Minkä ikäinen?

 

3-vuotias mutta on aina ollut kova huutamanaa.
Ja just niin ettei ikinä kerro kun vaan kiljuu karjuu ja polkee jalkaa.

 

Kyllä siihen on syynsä... Yksi kirja mikä kannattaa lukea on Erityiskasvatus varhaislapsuudessa (Päivi Pihjala & Riitta Viitala). Siis tuosta kirjasta alkupuoli on erittäin "kansantajuista", hyvää tekstiä joka selittää lapsen, joskus hyvinkin selittämättömältä tuntuvaa käytöstä.
Ja vastaus siihen miksei se kerro syytä; ei se tiedä itsekään. Sillä on paha olo sisällä mitä se yrittää purkaa. Ei se sulle yritä vittuilla..

 

Uhma teettää..

 

3-vuotias mutta on aina ollut kova huutamanaa.
Ja just niin ettei ikinä kerro kun vaan kiljuu karjuu ja polkee jalkaa.

Ai teillä on meidän likka kylässä?

Meillä ihan sama juttu. huuta ku mikäkin, suuttuu ja raivoaa. Parhaaksi keinoksi olen keksinyt oman huoneen tai muun paikan jonne vien rauhoittumaan.

 

Meillä jos oikein kiukkupuuska iskee, en reagoi mitenkään. Olen niinkuin en huomaisikaan. V-mäisellä tuulella ollessani alan matkimaan lasta...yleensä menee nauruksi kun äitikin vinkuu ja vonkuu jalkaa polkien...

 

sitä vituttaa kun äiti istuu vaan koneella.
Mee ja leiki toisen kanssa.Laula ja piirrä!!
Lähde pihalle!!!

 

suosittelen lukemaan kasvatuskirjoja, esim sinkkosta.

 

Ja sille uhmallekin on syynsä.. Se ei ole vain uhmaa, vaan erittäin tärkeä osa kehitystä.
Pätkä em. mainitusta kirjasta:
"Alku tunteiden hallinnalle
Tämän vaiheen merkitys on oppia käsittelemään vihan ja kärsimättömyyden tunteita. Tarvitaan keskeistä, merkityksellistä ihmissuhdetta jonka avulla lapsi oppii käsittelemään näitä tunteita.
...Tässä vaiheessa on tärkeää sekä vanhemmalle että lapselle käydä läpi vihantunteiden kesyyntyminen; niiden olemassaolo ja salliminen. Voi olla vihainen ja kuitenkin säilyttää rakkauden.
...Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi jos kukaan ei ole henkisesti itseä vahvempi. Kesken kiukunpurkauksen ei pitkät ja monimutkaiset selitykset auta.
... Jos lapsi saa osaksi vain kohtuuttomasti vastaraivoa, on hänen vaikea oppia "kesyttämään oma leijonansa"
...Paras keino olisi löytää selkeä määrätietoisuus rajojen asettelussa. Liika ulkoinen kontrollointi estää lasta sisäistämästä vanhempien asettamia rajoja."

Siinä pari pätkää. Eli tuo on sinänsä ihan normaalia, mutta tietty yhdistettynä voimakkaaseen tempperamenttiin/ ympäristön vaikutukseen, voi olla vielä tavanomaisempaa raskaampaa.
Jos tuntuu, että omat voimat ei riitä, suosittelen juttelemaan neuvolassa tai perhetyöntekijälle.

 

sitä vituttaa kun äiti istuu vaan koneella.
Mee ja leiki toisen kanssa.Laula ja piirrä!!
Lähde pihalle!!!

säälittää sun lapses

 

sitä vituttaa kun äiti istuu vaan koneella.
Mee ja leiki toisen kanssa.Laula ja piirrä!!
Lähde pihalle!!!

Joo tulin koneelle niin kauaksi että rauhoittuu ja kertoo mikä on.
Jos olen vieressä huutaa loputtomiin.

nyt taas nukutan vauvaa tässä ja rauhoittunut ja halin saanut 3v leikkii isosiskonsa kanssa. Mua ei sinne kaivata.

onko selitystä tarpeeksi?

Ja kiitos muille vastauksista!

Tiedän että sillä on joku syy, mutta mua turhauttaa kun en tiedä mistä se aina yhtäkkiä pimahtaa.
Ja joskus kun oon väsynyt niin tekis mieli häipyä kun oikeasti tuo huutoääni saa mulla karvat niin pystyyn.

On se onneksi jo lopettanut yöhuudot, niitä en ois kauaa enää jaksanutkaan.

Eiköhän tää tästä, kun saisi itsensä vielä vähän paremmin hillittyä. =/

Parhaiten toimii se että menen pois ja sit kun ei enää huuda ja kertoo mikä on tai kertoo edes sen ettei tiedä mikä on, saa halin jne...

Ja korostan aina sitä että saa itkeä jos itkettää mutta tuo kirkuminen ja sellainen tahallaan huudon jatkaminen ja volyymin nosto saa mut pahalle päälle.

 

suosittelen lukemaan kasvatuskirjoja, esim sinkkosta.

Mulla se ongelma on ehkä itsellä siinä että periaatteessa tiedän kyllä että on sisukas lapsi jne eikä tee tuota tashallaan ja sille on syy miksi huutaa.
Nytkinsitä kai turhautti kun ei saanut pikkuhousuja käännettyä.

Mutta kun se saa mut kuin napista painamalla raivon partaalle tuolla kirkumisella.

Mä oon oikeasti kuunnellut huutoa ja meteliä ihan yksin kolme vuotta ja nyt tuntuu että pienikin ääni saa mun pään hajoamaan.

Eli ongelma on mussa, ei lapsessa.

TOIVOISIN vaan niin kovasti että se sanois edes kerran ensin mikä on ennenkuin alkaa järjetön iotkupotkuraivari ja jalan polkeminen.

 

Ei tuon ikäinen osaa vielä samalla tavalla kertoa mikä on vikana. Sylkkyyn vaan ja rauhoittelemaan....kyllä sieltä se jonkinmoinen syy löytyy.

 

Ja sille uhmallekin on syynsä.. Se ei ole vain uhmaa, vaan erittäin tärkeä osa kehitystä.
Pätkä em. mainitusta kirjasta:
"Alku tunteiden hallinnalle
Tämän vaiheen merkitys on oppia käsittelemään vihan ja kärsimättömyyden tunteita. Tarvitaan keskeistä, merkityksellistä ihmissuhdetta jonka avulla lapsi oppii käsittelemään näitä tunteita.
...Tässä vaiheessa on tärkeää sekä vanhemmalle että lapselle käydä läpi vihantunteiden kesyyntyminen; niiden olemassaolo ja salliminen. Voi olla vihainen ja kuitenkin säilyttää rakkauden.
...Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi jos kukaan ei ole henkisesti itseä vahvempi. Kesken kiukunpurkauksen ei pitkät ja monimutkaiset selitykset auta.
... Jos lapsi saa osaksi vain kohtuuttomasti vastaraivoa, on hänen vaikea oppia "kesyttämään oma leijonansa"
...Paras keino olisi löytää selkeä määrätietoisuus rajojen asettelussa. Liika ulkoinen kontrollointi estää lasta sisäistämästä vanhempien asettamia rajoja."

Siinä pari pätkää. Eli tuo on sinänsä ihan normaalia, mutta tietty yhdistettynä voimakkaaseen tempperamenttiin/ ympäristön vaikutukseen, voi olla vielä tavanomaisempaa raskaampaa.
Jos tuntuu, että omat voimat ei riitä, suosittelen juttelemaan neuvolassa tai perhetyöntekijälle.

KIITOS!

Tämä on hyvä lukea. Vaikkakin tuo on ihan itsestäänselvää niin se konkretisoituu kun sitä lukee. Joskus aina jotain pätkiä olen netistä lueskellut.
Lainaisin kirjan jos olis aikaa siihen keskittyä.

Tämäkin jo taas auttoi. Ja ei mene kauaa että saan nukkua häiriöttä, sitten käyn kirjastossa. =)

 

sitä vituttaa kun äiti istuu vaan koneella.
Mee ja leiki toisen kanssa.Laula ja piirrä!!
Lähde pihalle!!!

säälittää sun lapses

Siis mun vai?
Ai kun mä en käy sen kanssa pihalla, enkä leiki ja istun vain koneella?

 

Meillä päivittäin sellaisia tilanteita. Lapselle ei saa suuttua, ei hän tiedä tai osaa sanoa, mikä on. Tavallisesti itse olen huomannut, että lapsi kaipaa vain huomiota ja hellyyttä. Kiukkua voi kieltämättä olla vaikea kestää, mutta kannattaa yrittää pysyä rauhallisena, helpompi sanoa kuin tehdä...

 

suosittelen lukemaan kasvatuskirjoja, esim sinkkosta.

Mulla se ongelma on ehkä itsellä siinä että periaatteessa tiedän kyllä että on sisukas lapsi jne eikä tee tuota tashallaan ja sille on syy miksi huutaa.
Nytkinsitä kai turhautti kun ei saanut pikkuhousuja käännettyä.

Mutta kun se saa mut kuin napista painamalla raivon partaalle tuolla kirkumisella.

Mä oon oikeasti kuunnellut huutoa ja meteliä ihan yksin kolme vuotta ja nyt tuntuu että pienikin ääni saa mun pään hajoamaan.

Eli ongelma on mussa, ei lapsessa.

TOIVOISIN vaan niin kovasti että se sanois edes kerran ensin mikä on ennenkuin alkaa järjetön iotkupotkuraivari ja jalan polkeminen.

Mitäpä jos koittaisit opettaa muita keinoja purkaa raivoa,kiukkua kuin huutaminen?
Mä opetin bonaripoikaa kun kävi aina toiseen käsiks näin.
Että kun iskee raivo niin ravistaa käsiään ja jalkojaan kovaa,kovaa!!Ravista se kiukku pois,pois pois!!
Noinkin pieni vois oppia.

Ja kerro että se on vaan tunne ja se menee ohi.
Voi lapsestakin tuntua tosi pahalta tuo voimakas tunnekokemus.Se voi hämmentää häntä.
Puhukaa jälkeenpäin siitä ees ja mitä vois tehdä.
Kerro että lähdet pois ja annat hälle aikaa rauhoittua.Ettei lapselle tule olo että hylkäät hänet.KErro miksi lähdet.Ja rehellisesti ettet kertä kuunnella sitä huutoa.

3 vee uhma on vahva,toisilla varsinkin.
Mutta se on lapsellekin uus kokemus ja tämä antaa pohjaa tuleville itsenäistymis/uhmakausille.
Kun selviätte tästä niin on lisää työkaluja taas seuraavaan kertaan!!

Jaksamista!!! :hug:

 

Meillä päivittäin sellaisia tilanteita. Lapselle ei saa suuttua, ei hän tiedä tai osaa sanoa, mikä on. Tavallisesti itse olen huomannut, että lapsi kaipaa vain huomiota ja hellyyttä. Kiukkua voi kieltämättä olla vaikea kestää, mutta kannattaa yrittää pysyä rauhallisena, helpompi sanoa kuin tehdä...

Näin on.
Ja mua harmittaa tosi paljon jälkeenpäin jos itse hermostun ja ihmettelen mikä muhun meni.
Se on tää väsymys pitkältä ajalta, mutta on onneksi helpottamaan päin ja kevätkin jo näkyvissä.

Kyl tää tästä.

Ja AINA selitän ja pyydän anteeksi jos hermostun ja korostan että rakastan hirvittävästi vaikkas tapahtuis mitä.

 

suosittelen lukemaan kasvatuskirjoja, esim sinkkosta.

Mulla se ongelma on ehkä itsellä siinä että periaatteessa tiedän kyllä että on sisukas lapsi jne eikä tee tuota tashallaan ja sille on syy miksi huutaa.
Nytkinsitä kai turhautti kun ei saanut pikkuhousuja käännettyä.

Mutta kun se saa mut kuin napista painamalla raivon partaalle tuolla kirkumisella.

Mä oon oikeasti kuunnellut huutoa ja meteliä ihan yksin kolme vuotta ja nyt tuntuu että pienikin ääni saa mun pään hajoamaan.

Eli ongelma on mussa, ei lapsessa.

TOIVOISIN vaan niin kovasti että se sanois edes kerran ensin mikä on ennenkuin alkaa järjetön iotkupotkuraivari ja jalan polkeminen.

Mitäpä jos koittaisit opettaa muita keinoja purkaa raivoa,kiukkua kuin huutaminen?
Mä opetin bonaripoikaa kun kävi aina toiseen käsiks näin.
Että kun iskee raivo niin ravistaa käsiään ja jalkojaan kovaa,kovaa!!Ravista se kiukku pois,pois pois!!
Noinkin pieni vois oppia.

Ja kerro että se on vaan tunne ja se menee ohi.
Voi lapsestakin tuntua tosi pahalta tuo voimakas tunnekokemus.Se voi hämmentää häntä.
Puhukaa jälkeenpäin siitä ees ja mitä vois tehdä.
Kerro että lähdet pois ja annat hälle aikaa rauhoittua.Ettei lapselle tule olo että hylkäät hänet.KErro miksi lähdet.Ja rehellisesti ettet kertä kuunnella sitä huutoa.

3 vee uhma on vahva,toisilla varsinkin.
Mutta se on lapsellekin uus kokemus ja tämä antaa pohjaa tuleville itsenäistymis/uhmakausille.
Kun selviätte tästä niin on lisää työkaluja taas seuraavaan kertaan!!

Jaksamista!!! :hug:

Kiitos! Yritän tätä ihan varmasti! =)

 

Hyvinhän siellä se sunkin mieli taisi rauhoittua Hyvä että äiteellä itelläänkin on konsteja purkaa oloa!
Tuo kirja on ehkä 100-150 sivua pitkä tuolta aihetta käsittelevältä alueelta, eli periaatteessa varmaan saisit esim. kuukauden aikana sen pikkupätkissä luettua Vaikka iltaisin nukkumaanmennessä, tai jos sattuu olemaan päikkyjen aikaan vaikka vartti aikaa.
Mä en aio sanoa, että vika tai ongelma on kenessäkään. Paljon isompi vika olisi jos sinä tai lapsi ettei reagoisi niinkuin teette. Noin niinkuin ainakin aluksi. Muista, että sun ei tarvitse myöskään varsinaisesti peittää "kiehumistasi" lapselta, vaan näyttää hälle, miten sä sen purat. Vähän niinkuin riitelykin, ei sitä tartte lapselta salata tai välttää, se vaan pitää tehdä oikein ja esimerkillisesti
:saint:
Niin joo, auttaisko jos taskussa olis tarpeen tullen korvatulpat?

 

hehheh