miksi uskonnottomuus ärsyttää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neith
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Neith

Aktiivinen jäsen
02.06.2008
7 016
0
36
siis miksi se ärsyttää joitain niin suuresti?
siis se ettei halua lapselleen opetettavan uskontoa? ettei halua lapsensa osallistuvan uskonnollisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin..
se ettei halua lapsensa oppivan mitään lauluja missä lauletaan jumalasta ja jeesuksesta...

miksi sellaisina hetkinä jolloin lapsi syystä taikka toisesta on sellaiseen osallistunut, ja siitä vanhemmat hermostuvat.. sitä vähätellään?
miksi sitä pidetään jonain hankalien ihmisten erikoisuuden hakemisena?

ja miten se voi olla hyväksyttävää tai ei haitallista jos uskonnotan lapsi osallistuu vasten vanhempine tahtoa uskonnolliseen opetukseen.. mutta se että menisi sanomaan lapselle jolle opetetaan uskontoa, että se on valhetta, ei ole jumalaa, sulle opetetaan valheita.. niin se on sitten väärin?


muoks

hmm, taisin ilmaista itseäni huonosti.. siis miksi se ärsyttää siinä määrin että esim ketjuun jossa joku kertoo ärsyyntyneensä siitä et lapsi on viety pyhäkouluun etc. niin vastataan asenteella et: no ei se siitä pilalle mene, miks sen nicojessican pitäis olla jotenkin erikoinen.. pitäis osallistua kun se kuuluu yleisivistykseen, miksi pitäis saada jotain muuta tekemistä siksia ikaa, mikä siinä nyt on muka niin pahaa ettei voi osallistua etc.

kun esim jos ketju olis kasvissyöjä lapselle lihan syöttämisestä tarhassa/koulussa, tai uskonnon opetuksen eväämistä koulussa tai vastaavaa niin ei siihen asennoiduttaisi samalla tavalla... kyllä siinä taidettaisiin aika pitkälti olla sen äidin puolella, vedota siihen että se on sovittu sen koulun/päiväkodin kanssa miten toimitaan, kyse on vakaumuksesta, vanhempien päätöksestä...

siis lähinnä se että miksi uskonnottomien tälläisiin avauksiin suhtaudutaan niin että se ärsyttää jos joku lapsi nyt ei saa uskontojuttuihin osallistua ja sitä vanhempien päätöstä vähätellään ja jopa kritisoidaaan...
 
Joo, tuota erikoisuudentavoittelu-heittoa mäkään en tajua. Ilmeisesti se ärsyttää, että kaikki eivät mene valtavirran mukana, vaan kyseenalaistavat vanhoja tapoja halutessaan lapselleen parasta.
 
Mua "ärsyttää" kaikenlainen ehdottomuus uskonnon suhteen, oli kyse uskovaisen tai uskonnottoman kannasta. Meillä ei kukaan kuulu kirkkoon, mut lapsi saa osallistua uskonnollisiinkin juhliin kunhan ne menee leikin mallilla ilman tuputuksia.

Uskonnon perustiedot kuuluu kuitenkin yleissivitykseen ja henk.koht. olen sitä mieltä et koulussa pitäis opettaa tasapuolisesti perusasiat jokaisesta suuremmasta uskonnosta kiihkottomasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Christina Death:
Mua "ärsyttää" kaikenlainen ehdottomuus uskonnon suhteen, oli kyse uskovaisen tai uskonnottoman kannasta. Meillä ei kukaan kuulu kirkkoon, mut lapsi saa osallistua uskonnollisiinkin juhliin kunhan ne menee leikin mallilla ilman tuputuksia.

Uskonnon perustiedot kuuluu kuitenkin yleissivitykseen ja henk.koht. olen sitä mieltä et koulussa pitäis opettaa tasapuolisesti perusasiat jokaisesta suuremmasta uskonnosta kiihkottomasti.

mä en ole ehdoton, mutat mä en halau että mun lapselle opetetaan vasten mun tahtoa noita asioita...

sen yleissivistävän katsannon kaikkiin valtauskontoihin saa koulussa sitten et tunneilla...
 
Ei minustakaan mitään erikoisuudentavoittelua. En ala tapauskovaiseksi muitten tahdosta, eikä lapsetkaan.

Mutta en koskaan sanois lapselleni, ettei jumalaa ole olemassa ja uskonnot on valhetta. Ateismikin on eräänlainen uskonto. Sanoisin, että tämä on asia, mihin toiset uskoo ja toiset ei ja kertoisin myös, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia jumalia jne.
Ja kertoisin myös, että äiti ei usko tähän jumalaan, eikä niihin toisinkaan, mutta sinä voit sitten isompana miettiä itse, mihin uskot. Siis asenteella, kaikkea ei kannata purematta niellä.

Meillä lapset käy uskonnontunnilla, koska niissä kerrotaan Suomen valtauskonnosta, mutta kuitenkin tunnustamatta uskoa. Yleissivistystä kuitenkin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lalaa:
Ei minustakaan mitään erikoisuudentavoittelua. En ala tapauskovaiseksi muitten tahdosta, eikä lapsetkaan.

Mutta en koskaan sanois lapselleni, ettei jumalaa ole olemassa ja uskonnot on valhetta. Ateismikin on eräänlainen uskonto. Sanoisin, että tämä on asia, mihin toiset uskoo ja toiset ei ja kertoisin myös, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia jumalia jne.
Ja kertoisin myös, että äiti ei usko tähän jumalaan, eikä niihin toisinkaan, mutta sinä voit sitten isompana miettiä itse, mihin uskot. Siis asenteella, kaikkea ei kannata purematta niellä.

Meillä lapset käy uskonnontunnilla, koska niissä kerrotaan Suomen valtauskonnosta, mutta kuitenkin tunnustamatta uskoa. Yleissivistystä kuitenkin.

en mä lapselleni puhu mitään uskonnoista vielä pitkään aikaan.. vasta kun on sen verran ikää että oikeasti ymmärtää ja asiasta kyselee niin kerron että on olemassa monia uskontoja, joista mä en usko mihinkään.. mutta valta osa ihmisistä uskooo johonkin... kerron että uskonnon tarkoituksena on tuoda lohtua,toivoa ja voimaa elämään ja vaikeisiin aikoihin, mutta monessa uskonnossa se ei toteudu..
saa itse päättää 15v että mitä haluaa tehdä..

toi että sanoo lapselle etti ole jumalaa, oli tarkoitettu siis kysymykseksi että miksi on ok. kertoa lapselle faktana että jumala on olemassa ja ne jotka eivät usko jumalaa joutuu helvettiin, siis lapselle mille ei ole uskontoa opetettu, joka ei usko... mutta ei ole ok sanoa uskovalle lapslle että jumalaa ei ole...
 
Mun lapseni saattaisi voida osallistua noamaaleille uskontotunneille, jos tietäisin, mitä ja miten siellä opetetaan. Oman kouluajan ussanmaikat kun vaan ovat olleet täysiä sekopäitä ja mm. pitäneet kielilläpuhumista ja enkeleitä täytenä totena. Sellaisten hörhöjen opetettavaksi en lastani halua, noille pelleille nauroi jo uskovat nuoretkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lalaa:
Meillä lapset käy uskonnontunnilla, koska niissä kerrotaan Suomen valtauskonnosta, mutta kuitenkin tunnustamatta uskoa. Yleissivistystä kuitenkin.

Aijaa meidän lasten ussan tunneilla ihan rukoiltiinkin! Opeteltiin isä meidän yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Mun lapseni saattaisi voida osallistua noamaaleille uskontotunneille, jos tietäisin, mitä ja miten siellä opetetaan. Oman kouluajan ussanmaikat kun vaan ovat olleet täysiä sekopäitä ja mm. pitäneet kielilläpuhumista ja enkeleitä täytenä totena. Sellaisten hörhöjen opetettavaksi en lastani halua, noille pelleille nauroi jo uskovat nuoretkin.

Tästä saattaa johtua monen kieleteinen asenne uskonnonopetusta vastaan. Siis omista koulukokemuksista. Itsellänikin oli lestadiolainen opettaja, ja muista uskonnoista ei kyllä puhutu sanallakaan. Opettaja kertoi vain omasta uskostaan totuutena, ja kokeista sai kymppejä, kun muisti kirjoittaa vastauksiin aina paloja hänen "saarnoistaan".

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lalaa:
Meillä lapset käy uskonnontunnilla, koska niissä kerrotaan Suomen valtauskonnosta, mutta kuitenkin tunnustamatta uskoa. Yleissivistystä kuitenkin.

meillä tehtiin tuo et-opetuksessa jo 90-luvulla, toisin kuin uskontotunneilla oleville kavereille jotka keskittyivät opettelemaan isämeidänrukousta ja sitä, kuinka monta opetuslasta jeesuksella oli.
 
Minä olen kirkosta eronnut agnostikko. Mutta ymmärrän, että luterilaisuus on tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Lisäksi se on valtionuskonto, vaikkei se minun uskontoni satu olemaankaan. Omat kokemukseni luterilaisesta uskonnon opetuksesta ovat olleet voittopuolisesti hyviä, ja muutenkin minua miellyttää suomalaisen luterilaisuuden kiihkottomuus ja tietty maallistuminen.

Ei tulisi mieleenikään alkaa nillittää siitä, että lapseni sattuisi joutumaan tarhassa rukoilemaan. Keksin äkkiä aika monta muuta uskontoa ja aatetta, jotka olisivat huomattavasti suurempi uhka uskonnonvapaudelleni. Mutta tuntuu, että tietyt tyypit ovat valmiita suvaitsemaan kaikkea paitsi luterilaisuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lyhyesti. Ketä muka ärsyttää. Enemmän tuntuu ärsyttävän uskonnottomia toisten usko ja uskonnot.

Näin näkisin asian myös minä, ja sehän on vallan kamala asia jos satun väittämään saaneeni rukousvastauksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja Lalaa:
Ateismikin on eräänlainen uskonto.

ateismi ja uskonnottomuus ovatkin kaksi eri asiaa.

No ei ole.

Ymmärrettävää että ihmiset ajattelevat noin.

Johtuu siitä että ateisti on ihminen joka on selkeästi ja tietoisesti tullut siihen johtopäätökseen että hän ei ole uskovainen, missä huomattava osa ihmisistä on tiedostamatta 'ateisteja'.

Ateistinen ihminen suuremmalla todennäköisyydellä ottaa kantaa uskonnollisiin keskusteluihin ja on aktiivinen. Tämän vuoksi ateismi helposti mielletään jonkinlaiseksi 'uskonnoksi'.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Besserwisser:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lyhyesti. Ketä muka ärsyttää. Enemmän tuntuu ärsyttävän uskonnottomia toisten usko ja uskonnot.

Ei mua ainakaan. =)

Eikä mua.
Mua ei yhtään haittaa se että uskovaisten lapset menee kirkkoon, mutta monia uskovaisia haittaa suurensuuresti se että mun lapsi ei mene kirkkoon vaikka heidän lapset menee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lyhyesti. Ketä muka ärsyttää. Enemmän tuntuu ärsyttävän uskonnottomia toisten usko ja uskonnot.

Näin näkisin asian myös minä, ja sehän on vallan kamala asia jos satun väittämään saaneeni rukousvastauksia.

Se alkaa ärsyttämään vasta siinä vaiheessa kun yrität uskotella muille ihmisille että olet saanut sellaisia vastauksia, esimerkiksi lapsillesi.

Kun kuitenkaan et pysty näyttämään toteen väitteitäsi. Ja kyseiselle ilmiölle on olemassa luonnollinen selitys, kenties psykologinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lyhyesti. Ketä muka ärsyttää. Enemmän tuntuu ärsyttävän uskonnottomia toisten usko ja uskonnot.

Todellakin pisti silmään ketju. Yksikään uskovainen tai uskontoja puolustava ei ottanut kantaa. Samaa mieltä, että nämä uskonnottomat tai ateistit, tai miksi he nyt sitten itseään haluavatkaan kutsuttavan, yhdessä alähtivät ja tuntuvat ärsyyntyvän milloin mistäkin.

Tälläkin palstalla tututvat olevan aina äänessä ja pilkkaamassa tavalla tai toisella uskovia tai ainakin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvia. Heitä on kuitenkin 85% Suomessa asuvista. Saavat huomattavasti osuuttaan suuremman tilan julkisuudessa ja he tekevät täälläkin suurempaa ja ahkerampaa työtä uskonnottomuutensa puolesta kuin uskovaiset koskaan omasta asiastaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lyhyesti. Ketä muka ärsyttää. Enemmän tuntuu ärsyttävän uskonnottomia toisten usko ja uskonnot.

Näin näkisin asian myös minä, ja sehän on vallan kamala asia jos satun väittämään saaneeni rukousvastauksia.

Se alkaa ärsyttämään vasta siinä vaiheessa kun yrität uskotella muille ihmisille että olet saanut sellaisia vastauksia, esimerkiksi lapsillesi.

Kun kuitenkaan et pysty näyttämään toteen väitteitäsi. Ja kyseiselle ilmiölle on olemassa luonnollinen selitys, kenties psykologinen.

Niin mikäs minä sitä sulle oon selvittämään, mutta näin vain on!Ja sua ärsyttää .
 
no jaa, me ei kuuluta kirkkoon. minulle henk.koht. on kuitenkin tärkeää että uskonnot tulevat lapsille tutuiksi ja lapset ovat päiväkodin kanssa kirkkohetkiin osallistuneet.
 
Suurinta osaa ei ärsytä. Suurin osa ei edes tiedä, mihin joku toinen uskoo vai uskooko mihinkään. Mutta ihmisiä alkaa ärsyttämään, jos joku toinen alkaa väittää, että sun ajattelutapasi on väärä. Usko tai sen puuttuminen on henkilökohtaisia asioita. Uskovaiselle jumala/t on totta aivan samalla tavalla kuin ateistille on totta, että mitään jumalia ei ole. Kyse on vähän samasta asiasta kuin jo sanoisit rakastavasi lastasi. Ja mä alkaisin vänkäämään, että et muuten rakasta. Ja jotta uskoisin sua, vaatisin sua laittamaan sen rakkauden tohon pöydälle, jotta mä omin silmin sen näen. Ja koska sä et niin voisi tehdä, nauraisin ilkeämielisesti "hähhähhää, olit väärässä".

Mä luulen, että ei uskonnottomuus tai usko ärsytä vaan tapa, millä esittää oman näkemyksensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin mikäs minä sitä sulle oon selvittämään, mutta näin vain on!Ja sua ärsyttää .

Ei ihmisen ole pakko selvittää tai selittää kenellekkään yhtään mitään ja joskus sellainen toiminta tapa on oikea vaihtoehto.

Sitä ajoinkin takaa, ei sinun kannata selitellä "rukousvastauksia" kenellekkään.
Eikä kertoilla niistä ?


Mutta jos taasen tunnet tarvetta keskustella sellaisista asioista 'julkisella sektorilla' kuten tällä forumilla niin tietenkään sinä et voi olettaa että sinun sanaan uskotaan ilman mitään todisteita.

Sinä vaadit tavalla tai toisella todisteita eriasioista omassa elämässäkin mutta mitä tulee uskontoon niin sinä lakkaat vaatimasta niitä todisteita jostain syystä ja pidät oudoimpiakin asioita uskottavina, kuten se että sinun rukouksiisi vastataan jumalan (olennon) toimesta.

On eriasia sanoa että ihminen saa rukouksen kautta jotenkin peilattua itseään ja löytää vastauksia elämän ongelmiin, kuin sanoa että jumala, siis jokin olento, vastaa sinun rukoukseesi.

Toinen näistä vaihtoehdoista on jokseenkin normaalia keskustelua itsensä kanssa ja toinen on skitsofreniaa.


 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Mun lapseni saattaisi voida osallistua noamaaleille uskontotunneille, jos tietäisin, mitä ja miten siellä opetetaan. Oman kouluajan ussanmaikat kun vaan ovat olleet täysiä sekopäitä ja mm. pitäneet kielilläpuhumista ja enkeleitä täytenä totena. Sellaisten hörhöjen opetettavaksi en lastani halua, noille pelleille nauroi jo uskovat nuoretkin.

Tästä saattaa johtua monen kieleteinen asenne uskonnonopetusta vastaan. Siis omista koulukokemuksista. Itsellänikin oli lestadiolainen opettaja, ja muista uskonnoista ei kyllä puhutu sanallakaan. Opettaja kertoi vain omasta uskostaan totuutena, ja kokeista sai kymppejä, kun muisti kirjoittaa vastauksiin aina paloja hänen "saarnoistaan".

Mulla oli taas sellanen mikä oli perehtynyt monipuolisesti maailmaan yleisimpiin uskontoihin ja muutamaan harvinaisempaankin. Oli myös nuoruudessaan ollut useita vuosia budhalainen ja harjoittanut kyseistä uskontoa tosissaan. Oli kylläkin sittemmin kääntynyt kristinuskoon ja mennyt jopa papin kanssa naimisiin. :D
 
En kuulu kirkkoon, en ole kastettu, siis vanhempanikaan eivät kuuluneet, ja sama on omien lasteni kohdalla.
Rippileirin sijaan lapseni käyvät prometheusleirin, ja koulussa, kuten minäkin aikanaan, ET-tunneilla.
Kuitenkin, lapseni saavat käydä joulukirkossa jne. Katson, että heidän on hyvä oppia valtaväestön tavat ja tapa nähdä asiat.
Itse koen olevani aina altavastaajana, -kyllä jokainen uskoo johonkin ei kukaan voi olla uskomatta mihinkään.
Kyllä voi, mutta vaikeaa se on sitten muille selittää, joilla on usko, tai halu uskoa.
Itse koen saavani enemmän ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta uskovaisten -kirkkoon katsomatta- kohdalta, kuin miten minä tai monet tuttavani kohtelemme uskovaisia.
 

Yhteistyössä