Miksi toisia ärsyttää, etten ole ylipostiivinen lällyn lällyn vaaleanpunaiset lasit silmillä kulkeva

["memmu"]

Miksi toisia ärsyttää, että minä sanon asiat suoraan ja kaunistelematta... ja jos mulle on viisasteltu niin saatan nakata takasinkin, en siis jää sormi suussa ihmettelemään jos vittuillaan. Miksi pitäis olla sellanen lällyn lälly "kaikki ihmiset on ihania ja virheettömiä" asenteella oleva pullamössömamma? Esimerkkinä nyt kun ottaa tämän sikarokotusjutun (JOO-O no se sama hommapa taas) niin sillon kun niitä piikkejä jaettiin ja niistä vouhkattiin niin minä otin asioista selvää muutakin kun iltalehden lööpit tai ne "kaverilääkärit" ja päätin, että meillä niitä ei ota kukaan ja piste. Niin sillon tuli paskaa niskaan... Nyt kun kyselen, että noh, mitäpä mieltä nyt ollaan... niin mä olen ärsyttävä ja haluan aiheuttaa pahaa mieltä muissa ja käännän veistä haavassa. Jokainenhan kai kantaa vastuunsa itse? Niin minä olisin tehny jos tauti olis tullu ja siitä olis tullut jotain vaikeuksia...

Mutta siis pääasiassa kysyn sitä, että miksi pitäis aina olla niin v*tun ilopilleri joka asiasta, koskaan ei sais mennä huonosti ja siitä ei varsinkaan sais kellekkään sanoa mitään...

 

[Non compos mentis]

Asioista voi olla montaa mieltä, mutta ulosanti merkitsee valtavasti. Sinä ehkä halveeraat toisia kirjoituksellasi, vaikka et sitä suoranaisesti tarkoita ja he loukkaantuvat siitä, vaikka periaatteessa olisivat samaa mieltä kanssasi.

 

["noh"]

Kuka sinua sitten vaatii olemaan ilopilleri? Kuka vaatii vaikenemaan siitä, että menee huonosti? Äitikö?

 

[Phoebsi]

Ei kannata olla lällytilää ihan aina, kun on kuulemma sellaisiakin tilanteita jolloin kannattaa miettiä mitä sanoo/kommentoi/arvaa. Pue suoraansanomisesi sirkutukseksi niin kukaan ei inhoa sua.

 

["memmu"]

Jos menen periaatteella "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" eli jos minulle puhutaan inhottavasti niin mulla tyyli muuttuu ihan vastaavaksi... olen huomannut.. mutta minä olenkin sitten yhtäkkiä se pahis. Toki minun kanssa saa olla eri mieltä ja inttää asioista ja keskustella. Mutta kun ollaan asia linjalla niin silloin ollaan. Jos lähdetään mulle kettuileen niin en mä ole mikään öö aapisen laidassa ja ota paskaa niskaan.

Mutta kun pelkkä asioista kritisoiminen saa toiset ärsyyntymään... aina pitäs vaan olla sitä ihqua ja lollia.. kun ei elämä vaan oo aina sitä...

 

[Phoebsi]

[QUOTE="memmu";21890441]Jos menen periaatteella "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" eli jos minulle puhutaan inhottavasti niin mulla tyyli muuttuu ihan vastaavaksi... olen huomannut.. mutta minä olenkin sitten yhtäkkiä se pahis. Toki minun kanssa saa olla eri mieltä ja inttää asioista ja keskustella. Mutta kun ollaan asia linjalla niin silloin ollaan. Jos lähdetään mulle kettuileen niin en mä ole mikään öö aapisen laidassa ja ota paskaa niskaan.

Mutta kun pelkkä asioista kritisoiminen saa toiset ärsyyntymään... aina pitäs vaan olla sitä ihqua ja lollia.. kun ei elämä vaan oo aina sitä...[/QUOTE]

Harva näkee tikkua omassa silmässään (tuskin minäkään aina), mutta moni ansaitsee kyllä vastaiskun. Olen huomannut saman ihquboxudaan, se on ällöä.

 

["memmu"]

[QUOTE="noh";21890406]Kuka sinua sitten vaatii olemaan ilopilleri? Kuka vaatii vaikenemaan siitä, että menee huonosti? Äitikö?[/QUOTE]


No ei äiti ainakaan Se on tottunu mun räiskyvään luonteeseen ja suoraansanomiseen, se on ittekki semmonen

Mutta kaverit jotka on itte niitä pullamössöäitejä joilla on aina ihanaa vaikka olis valvottu viis viikkoo putkeen lasten takia ja joilla ei koskaan oo mitään negatiivista sanomista mistään eikä kestään... paitsi siitä jos mä uskallan nousta esim. jotain auktoriteettia vastaan ja sanoa, että tää ei mee näin! Sitten kun homma on taisteltu loppuu ja se ei mennykkään niin ni sitten ne on ihan hiljaa ja nössöttää kun mä satuinki olemaan oikeessa eikä ne ite tehny mitään sen asian eteen...

 

[Non compos mentis]

Olikohan kiinalaista alkuperää sananlasku, että jos solmun voi avata kielellä, niin miksi käyttää hampaita? Olen huomioinut, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, vaikka itsestä ei silti tuntuisikaan. Olen mieluummin ystävällisempi kuin olisi "ansaittua" siksi, ettei koskaan tiedä, mitä edestään löytää. Ne ivalliset piikit menevät hukkaan, koska harvoin niiden tarkoitettu kohde niitä ymmärtää edes. En mielistele, mutta pysyn asiallisena.

 

["Piika-äiti"]

Kun tämä maailma välillä väsyttää, hermostuttaa, pahastuttaa ja harmittaa, niin lähtökohtaisesti pidän parempana edes yrittää katsella sitä kaikkea vaaleanpunaisten linssien läpi. Se on yksi selviytymiskeino muiden joukossa.

Ja onhan sitä sellaisia ns. läsnäolevan kuuntelun tai syvällisen kuuntelun keinoja ja tekniikoita niihin tilanteisiin kun joku on tahditon.

 

["memmu"]

Harva näkee tikkua omassa silmässään (tuskin minäkään aina), mutta moni ansaitsee kyllä vastaiskun. Olen huomannut saman ihquboxudaan, se on ällöä.

Ja tuskin minäkään...aina Mutta tuo oli hyvä neuvo, että pukee suoraansanomiset sirkutukseksi.. pitääpä ruveta opettelemaan moinen taito

 

["memmu"]

Olikohan kiinalaista alkuperää sananlasku, että jos solmun voi avata kielellä, niin miksi käyttää hampaita? Olen huomioinut, että ihmissuhteet ovat tärkeitä, vaikka itsestä ei silti tuntuisikaan. Olen mieluummin ystävällisempi kuin olisi "ansaittua" siksi, ettei koskaan tiedä, mitä edestään löytää. Ne ivalliset piikit menevät hukkaan, koska harvoin niiden tarkoitettu kohde niitä ymmärtää edes. En mielistele, mutta pysyn asiallisena.

Tuo on hyvä sananlasku... pitääpä muistaa ja pohdiskella tuota, oikeasti! Ihmissuhteet on tosi tärkeitä, mutta jos et voi olla ihmissuhteissa "todellinen". Et voi siis koskaan kritisoida mitään (ulkopuolisia asioita), et voi koskaan kertoa miltä oikeasti tuntuu tai miten oikeasti asiat menee elämässäsi niin onko se oikea ihmissuhde vai vaan "kulissia"... Sitä minä ihmettelen, että välillä tuntuu, että toiset eivät voi olla ystäviä jos et ole tuollainen yltiöpositiivinen ilopilleri 24/7.

Mietin myös sitä, että opettaako lapsille mieluummin, käännä toinen poski ja joudut sairaalaan vai vedä turpiin ja jatka eteenpäin... en tarkota tietenkään konkreettisesti vaan kuvainnollisesti... Nykymaailmassa kun on enemmän niitä jotka vievät sinut sinne sairaalaan

 

[Non compos mentis]

Minä en ole koskaan pyytänyt ketään kaverikseni IRL. FB:ssa kylläkin. Sitä joko on tai ei. En minäkään sellaista ihmistä ystäväkseni huolisi, joka vaatisi minua olemaan samanlainen kuin hän kaikkia mielipiteitä myöten.

Loukata ei ketään tarvitse. Pahoja päiviä on meillä kaikilla joskus. Silti suurimman osan aikaa toisten ihmisten kanssa tekemisissä voi olla ihmisiksi. Ystävät ovat niitä, jotka kuulleessaan pierusi joko hakevat sytkärin temppua varten tai töräyttävät itse vielä suuremman. Heidän kanssaan ei tarvitse olla silkkihansikkain. Tuttavat ovat niitä, joiden kanssa otetaan imelä vaihde päälle ihan vain siksi, että sen tutun mies voi olla kaupungin ainoa katsastusmies ja seuraavan kerran auto ei mene läpi, jos tulee liian suuria sammakoita.

Ihan sama kun tällä palstalla on näitä, että "kaveri suuttui kun en kehunut sen vauvaa". Kuinka vaikeaa on keksiä joku adjektiivi, joka kuvaa toisen lasta positiivisessa mielessä? Lapsi voi olla silmissäs kuinka ruma tai mitä tahansa, mutta mitä vieraamman kanssa juttelet, sitä enemmän siirappia. Näin saa sitä "sosiaalista turvaverkostoa" ja "suhteita". Eikä se ole valehtelua tai teeskentelyä, se on turpansa pitämistä kiinni kohdassa, jossa ei ole sopivaa sitä aukaista. Kuuluu käytöstapoihin.

 

["memmu"]

Minä puhuinkin kyllä IRL tilanteista... FB:ssä kavereita ovat minulla vain kaverit.. Jotenka menee aika yks yhteen IRL ja FB.

En mä sitä tarkota, että mä pamautan tuttuille ja tuntemattomille että "sun lapses on ruma ku silakka". Mutta mä haen takaa sitä, että jos asioissa on epäkohtia... jos ne ei ole niinkun pitää...niin pakkoko niistäkin asioista on vääntää positiivista.. eikö voi vaan reilusti sanoa, miten asiat on? Jos se toinen on esim. sitä mieltä, että lapsen lyömisestäkin pitää löytyä jotain positiivista kun ei saa sanoa pahaa sanaa siitä lyöjästä...niin eikö silloin olla jo menty sen imelyysrajan yläpuolelle pikkusen liikaa? tai mistäpä minä tiedän kun en ole sellainen, että osaan ajatella kaikki asiat lällyn lällysti..

Ja jos pitää turpansa kiinni siinäkin kohtaa kun se OIKEASTI pitäisi jo aukaista niin onko sekään sitten hyvä vaihtoehto?