Miksi tämä on niin vaikeaa...

Nyt kun mieheni on rikkonut kaiken...
Hän yrittää niin kovasti että kaikki olisi hyvin, en ymmärrä miksi kun mikään ei koskaan voi olla enää hyvin...Miksi hän nyt vannoo sitä rakkauttaan ja katuu tekojaan, etsii terapeuttia että saisimme asiat selviksi, miksi hän nyt välittää minun tunteistani kun ei välittänyt silloinkaan kun eli kaksoiselämää 4 vuotta?
Onko tämä joku sairas leikki mieheni puolelta, en keksi mitään selitystä miksi hän toimii näin. Nyt olen niin ihana ja rakas ja ainut nainen ketä hän elämäänsä haluaa, mutta enpä ollut kaiketi näitä asioita kun piti vieraissa laukata, kaikki oli kuulema jännityksen hakemista ja vastuun ja arjen pakenemista mutta ei niillä syillä ole paljon merkitystä.
Miten hän olisi minua voinut rakastaa kun teki näin, miten hän voisi minua rakastaa tulevaisuudessakaan.
Miksi helvetissä hänen piti tuhota kaikki?
Hän saa minut sekaisin, joskus jopa olen valmis uskomaan että voisimme jatkaa yhdessä, tunteet on yhtä vuoristorataa.
Anteeksi sekava teksti, on niin paljon asioita joita päässä pyörii mutta vain vähän keinoja purkaa ne ymmärrettäväksi lauseeksi.

 

Jos olet sama tapaus josta hetki sitten oli ketju jossain, voin sanoa että omalla kohdallani en ikinä antaisi sellaista anteeksi. Mies menisi vaihtoon samantien!

MUOKS!

Niin ja eihän tämä tietysti sun tilannetta helpota. Joten toivotan voimia ja ratkaisua! Mä en vain ymmärrä miten tuollaisen asian kanssa voisi jatkossa elää :hug:

 

Minähän se sama säälittävä tapaus, tyhmä pikku vaimo joka ei tajunnut miehensä touhuista mitään.
Tunnen itseni todella tyhmäksi, minäkuvani on vääristynyt, peilistä katsoo maailman rumin ja vastenmielisin nainen, nainen jonka miehen oli pakko kulkea vieraissa kun oma vaimo on tälläinen. Tunnen itseni tyhmäksi, rumaksi ja epäseksikkääksi lehmäksi jota kukaan ei koskaan voi haluta.
En tiedä miten selviän tästä haluaisin turruttaa tunteeni, olisi paljon helpompaa kun tätä tuskaa ei olisi.
Pelkään että minusta tulee yksin oleva erakoitunut katkera harppu, enkä haluaisi olla sellainen, missä sitä elämän iloa myydään? tuskin paikallisessa lähikaupassakaan...
Tämä vaikuttaa jo lapsiinkin, eivät he voi ymmärtää miksi äiti on muuttunut kärttyiseksi ja itkuiseksi hirviöksi jolla pinna palaa joka asiasta, en minä oikeasti ole sellainen ollut enkä halua olla mutta tilanne on aivan kauhea...

 

Sitä suuremmalla syyllä tarvitset aikaa! Älä anna miehen pompotella sua! Nyt muutatte erillenne jotta saat kerättyä ajatuksesi kasaan! Mietit sitten myöhemmin vasta mitä haluat! Tärkeintä on nyt kuitenkin, että saat itsesi kokoon!
Ja itsesäälissä rypemisen voit lopettaa. Vika tuskin oli sinun. Miehen omaa tyhmyyttä ja todennäköisesti huomion hakua! Miehessä tässä on vikaa, ei sinussa! :flower:

 

Kyllä minä tiedän ettei itsesääli auta, tänään on vaan taas sellainen päivä kun tulee kunnolla siinä ryvettyä.
Mutta.. Kun ei ole enää itseluottamusta, tunnen oikeasti itseni todella rumaksi ja tyhmäksi, miten minä sitä itseluottamusta saan, eipä ainakaan tuon petturin suusta kuulemani kehut paljon sitä itseluottamusta nosta tai saa oloani haluttavammaksi tai kauniimmaksi.
Minua hävettää se mitä minulle on tehty, vaikka tämä ei ole minun häpeäni niin tuntuu että kaikki nauraa minun sinisilmäisyydelleni, olen todella vainoharhainen kuvittelen että kaikki kaverit on tästä tienneet mutta eivät ole minulle kertoneen. Mieheni kyllä väittää ettei kukaan tiedä, vaan ei paljon mihen sanoihin voi uskoa.
Kun ajattelen niitä yksiä varpajaisia, mieheni on ollut miespuolisten kavereiten kanssa juhlimassa mukana on ollut myös minulle hyviä ystäviä sekä veljeni, niin eikö kukaan ole muka tiennyt kun mieheni on pusikossa pannut entistä koulukaveriani... aika pahasti on mennyt luotto myös näihin kavereihin sekä veljeeni, miksi kukaan ei kertonut?