Toggle sidebar

Miksi täällä joka toisessa ketjussa kehotetaan eroamaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pahkura
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pahkura

Vieras
Ei ikinä ajatella, että tuskin kovin moni täällä on enää ihan teini on, että eroaminen kävisi tosta vaan. Vuosia kestäneessä suhteessa on aika monta ulottuvuutta ja osaa. Siinä voi olla vaikeitakin ongelmia (pettäminen, valehtelu, petoksia), mutta ei se välittömästi tarkoita et pitäisi tai edes haluaisi erota. Sellaisessa tilanteessa voi tulla epävarmaksi, jos haluaisi jatkaa ja löytää siihen keinoja, mutta kaikki kuorossa huutaa "jätä se sika!" Tuskin kuksan palstan takia suoraan eroaa, mutta välillisesti se voi vaikuttaa negatiivisesti.

Väkivalta tms jatkuva ja vahingoittava toiminta asia erikseen. Puhutaan nyt muuten onnellisista suhteista.
 
Omissa avioliitoissaan ja avoliitoissaan epäonnistuneet ihmiset tahtovat, että sinäkin liityt heihin ja eroat, myönnät epäonnistumisesi kaikelle kansalle eroamalla. Siksi täällä kehotetaan eroamaan.
 
Helpointa varmaan? :/

Avioliiton pitäisi (ulkopuolisen silmin) olla aina ongelmaton, ja seesteinen. Muuten se ei voi toimia. Tai no jos se on liiankin onnellinen ei se toimi, koska parisuhteessa pitää olla riitoja.. :D
 
Oon huomannut aika monessa ketjussa täällä, että yleensä kirjoittajana on nainen, joka kertoo, että miettinyt eroa pitkään, että suhde on jämähtänyt/rakkautta ei ole tjsp. Nainen ei ole onnellinen, ei tunne yhteyttä mieheensä. On tullut tulokseen, että haluaa eron. Miehelle ei ole puhuttu mitään, koska "ei sille miehelle voi mitään puhua" tjsp. Nainen on yrittänyt omasta puolestaan tarpeeksi, mies ei ole tietoinen mistään ongelmista edes, koska hänelle ei ole niistä mainittu ja mies elänyt elämäänsä.

Nainen saa tarpeekseen, ottaa eron ja jättää taakseen miehen, joka ei ymmärrä yhtään mitään yhtään mistään. Vaikea se on puhua ympäri ventovierasta, joka päättänyt ottaa eron. Tällaisia ne ketjut useimmiten on. Jos yrittää edes mainita, että entäpä jos pariskunta niin umpisolmussa keskenään, että ottais vähän ulkopuolista katsantokantaa hommaan niin heti sanotaan, ettei toinen edes lähde sellaiseen. Nainen päättää kaiken miehen puolesta: parisuhteen todellisen tilan, avuntarpeen ja sen hakemisen, eron ja sen toteuttamisen.
 
Enemmän tuskaa kuin onnea ja tätä noin vuoden päivät niin eroaisin pitkästäkin suhteesta. Tai jos jotain vakavampaa toinen tekisi. Ei tuntuisi mielekkäältä elämältä heikentää omaa elämisen laatua noin kun oikeesti itselle hyviä kumppaneitakin on maailma täys.
 
Naiset tosiaan ajattelevat itseään, eivät esimerkiksi lapsiaan. Hyvin harvoin, lähinnä väkivaltatapauksissa, koti on sellainen että ero on lapsille hyväksi.
 
Pettäminen on sellaanen asia, että sen takia tulis ero välittömästi. Mä en pystyysi antamaan anteeksi ja katkeruus söis suhteen pilalle, parempi erota enkä mä edes haluaasi kattoa miestä joka olis pettäny.
 
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
Oon huomannut aika monessa ketjussa täällä, että yleensä kirjoittajana on nainen, joka kertoo, että miettinyt eroa pitkään, että suhde on jämähtänyt/rakkautta ei ole tjsp. Nainen ei ole onnellinen, ei tunne yhteyttä mieheensä. On tullut tulokseen, että haluaa eron. Miehelle ei ole puhuttu mitään, koska "ei sille miehelle voi mitään puhua" tjsp. Nainen on yrittänyt omasta puolestaan tarpeeksi, mies ei ole tietoinen mistään ongelmista edes, koska hänelle ei ole niistä mainittu ja mies elänyt elämäänsä.

Nainen saa tarpeekseen, ottaa eron ja jättää taakseen miehen, joka ei ymmärrä yhtään mitään yhtään mistään. Vaikea se on puhua ympäri ventovierasta, joka päättänyt ottaa eron. Tällaisia ne ketjut useimmiten on. Jos yrittää edes mainita, että entäpä jos pariskunta niin umpisolmussa keskenään, että ottais vähän ulkopuolista katsantokantaa hommaan niin heti sanotaan, ettei toinen edes lähde sellaiseen. Nainen päättää kaiken miehen puolesta: parisuhteen todellisen tilan, avuntarpeen ja sen hakemisen, eron ja sen toteuttamisen.
Click to expand...

Minä taas luulen, että tässä tarkoitettiin niitä ketjuja, joissa esimerkiksi joku valittaa, ettei mies osallistu kotitöihin, vaikka miten päin pyytäisi, ja sitten tullaan sanomaan, että "miksi siedät tuollaista, mikset lähde, minä en ainakaan katselisi tuollaista". Siis että ihan yksittäiseen parisuhteen ongelmaan tullaan sanomaan, että miten kukaan voi elää noin kamalassa suhteessa, jossa ei ole yhteisymmärrystä ja kunnioitusta tms.
 
Hyvin usein annetaan ymmärtää ett se pien ongelma suhteessa on maailmanloppu.. Helpoin siinä tilanteessa huudella sitä eroa kun tuntuu ettei sietäminen tule kysymykseenkään ja koko elämä on pilalla sen takia.

Ja nuo ap:n esimerkit oli kyllä todella surkeat, pettäminen, valehtelu ja petokset kyllä aiheuttaa sellasen luottamus pulan suhteeseen ettei sitä ole enää mitään järkeä jatkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pahkura:
Ei ikinä ajatella, että tuskin kovin moni täällä on enää ihan teini on, että eroaminen kävisi tosta vaan. Vuosia kestäneessä suhteessa on aika monta ulottuvuutta ja osaa. Siinä voi olla vaikeitakin ongelmia (pettäminen, valehtelu, petoksia), mutta ei se välittömästi tarkoita et pitäisi tai edes haluaisi erota. Sellaisessa tilanteessa voi tulla epävarmaksi, jos haluaisi jatkaa ja löytää siihen keinoja, mutta kaikki kuorossa huutaa "jätä se sika!" Tuskin kuksan palstan takia suoraan eroaa, mutta välillisesti se voi vaikuttaa negatiivisesti.

Väkivalta tms jatkuva ja vahingoittava toiminta asia erikseen. Puhutaan nyt muuten onnellisista suhteista.
Click to expand...

:D
 
Mä olen avautunut suhteestani tällä palstalla vuosien saatossa, kertonut miehestäni ja aina haukuttu mieheni pystyyn ja kehotettu eroon. Pitää muistaa että tarinat on aina oman pahan olon purkamista ja yksipuolinen kuvaus tilanteesta. Monesti se miehen näkökulma jää uupumaan. Jos esim. kertoo ettei mies huomioi jne. heti haukutaan juntiksi, mutta jää kertomatta että miehen äiti saattaa sairastaa syöpää ja töissä saattaa olla vaikea tilanne esim. yt neuvottelut. Miehen näkökulma jää kokonaan ymmärtämättä.

En ole silti eronnut vaikka saanut sellaisia kehotuksia, myös ihan omalta kaverilta. Tää kaveri joka kehottaa eroon on itse onneton suhteessaan mutta ei myönnä sitä ja on jo 8 vuotta sitkutellut tän saman miehen kanssa. Hän kai saa jotain sairasta tyydytystä kun näkee ympärillä olevien eroavan, kun ei itse uskalla. Vertailee jatkuvasti omaa tilannettaan muihin.
Tuskin monikaan vaikeuksissa oleva oikeasti eroaa vaan neuvojien takia. Neuvojahan saa aina antaa, mutta ne pitää suhteuttaa tilanteeseen. En minä ainakaan ala eroamaan helpoin perustein, ja kun on lapsikin niin pitää ajatella asioita pidemmälle. Suhteet muuttuu ajan kanssa ja niitä pitää työstää. Erokehotusten lomassa saa toisinaan hyviä vinkkejä ihmisiltä joilla on näkökulmaa enemmän, monesti kannustetaan puhumaan ja hankkimaan apua, ja luodaan uutta uskoa että suhteen saa toimimaan jos vaan molemmat sitä haluaa.

Ei avioon pidä mennä kuvitellen että aina rakastaa ja aina kaikki on mukavaa. Miksi vihkivalassa sanotaan niin myötä- kuin vastamäessä. Se vastamäki on aika painava sana, amerikoissakin "in SICKNESS and health", mikä voi kuvata tosi raskastakin elämäntilannetta suhteessa.

Mutta tiedän että on ihmisryhmä joiden mielestä kaiken pitäisi olla helppoa, esim. exäni. Hän on eronnut elämässään n. 9 kertaa, nyt on taas uusi kierroksessa saa nähsä taas milloin arki alkaa maistumaan puulta ja eropuheet tulla tutuksi nykyiselle... Jotkut ei vaan koskaan muutu.
 
Eroa pitkitetään liian pitkään ja kidutaan väkisin siinä suhteessa. Elämä on liian lyhyt kitumiselle, enkä itse halua että joku joutuu jälkeenpäin katumaan että hukkasi elämästään vuosia huonossa suhteessa.

Tunnistan tämän itsessäni, siksi ehkä joskus muita helpommin kannustan eroamaan, mutta teen sen kyllä vain jos koen että vankat perusteet on sillä kirjoittajalla.

Ihminen on mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen eläin luonnostaan ja tekee karhunpalveluksia itselleen roikkumalla suhteessa, mutta tätä ei ihminen suhteessa itse tajua ja näe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja gooolk:
Eroa pitkitetään liian pitkään ja kidutaan väkisin siinä suhteessa. Elämä on liian lyhyt kitumiselle, enkä itse halua että joku joutuu jälkeenpäin katumaan että hukkasi elämästään vuosia huonossa suhteessa.

Tunnistan tämän itsessäni, siksi ehkä joskus muita helpommin kannustan eroamaan, mutta teen sen kyllä vain jos koen että vankat perusteet on sillä kirjoittajalla.

Ihminen on mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen eläin luonnostaan ja tekee karhunpalveluksia itselleen roikkumalla suhteessa, mutta tätä ei ihminen suhteessa itse tajua ja näe.
Click to expand...

No mitäs se eroaminen sitten on, jos ei mukavuudenhalua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja gooolk:
Ihminen on mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen eläin luonnostaan ja tekee karhunpalveluksia itselleen roikkumalla suhteessa, mutta tätä ei ihminen suhteessa itse tajua ja näe.
Click to expand...

Jos ihminen ei ole valmis eroamaan ja henkisesti siihen kypsä, niin ei sen eron vauhdittaminen meinaa mitään. Ihmisen pitää elää ja kasvaa siihen pisteeseen että tuntee olevansa valmis eroon. Sitten ihminen eroaa. Kaverien ja tuttujen rankutukset ja painostamiset eroon yleensä vaikuttaa negatiivisesti vain kaverisuhteisiin.

Ainahan voi katkerana pohtia mihin kaikkeen on elämänsä "tuhlannut". Huonokin parisuhde on elämää, ja sillä on tarkoitus, siinä ihminen kasvaa ja oppii tuntemaan paremmin itseään. Kuten kaikissa päätöksissä, päätös pitää lähteä ihmisestä itseltään, ei ihminen voi toimia muiden mielipiteiden varassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30042869:
No mitäs se eroaminen sitten on, jos ei mukavuudenhalua?
Click to expand...

Ei ero ole mukavaa. En ole kuullut kenenkään sanoneen että ero olikin ihan mukava kokemus.
Eron jälkeinen elo voi ollakin mukavaa ja helpotus eroajalle, ja tästä joskus kuuleekin.

Mutta eroaminen mukavaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eronnut aiemmin:
Huonokin parisuhde on elämää, ja sillä on tarkoitus, siinä ihminen kasvaa ja oppii tuntemaan paremmin itseään. Kuten kaikissa päätöksissä, päätös pitää lähteä ihmisestä itseltään, ei ihminen voi toimia muiden mielipiteiden varassa.
Click to expand...

Samaa mieltä lopusta. Mutta kyllä minä hakisin niitä itsetuntemuksen ja kasvun kokemuksia siitä hyvästä suhteesta, siinä ne ovat todennäköisemmin hedelmällisempiä ja olennaisesti vähemmän traumatisoivia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eronnut aiemmin:
Jos ihminen ei ole valmis eroamaan ja henkisesti siihen kypsä, niin ei sen eron vauhdittaminen meinaa mitään. Ihmisen pitää elää ja kasvaa siihen pisteeseen että tuntee olevansa valmis eroon. Sitten ihminen eroaa. Kaverien ja tuttujen rankutukset ja painostamiset eroon yleensä vaikuttaa negatiivisesti vain kaverisuhteisiin.

Ainahan voi katkerana pohtia mihin kaikkeen on elämänsä "tuhlannut". Huonokin parisuhde on elämää, ja sillä on tarkoitus, siinä ihminen kasvaa ja oppii tuntemaan paremmin itseään. Kuten kaikissa päätöksissä, päätös pitää lähteä ihmisestä itseltään, ei ihminen voi toimia muiden mielipiteiden varassa.
Click to expand...

Mä olen eri mieltä. Kasvaminen ja odottaminen ei siinä auta, aika ei "edistä" eroa.
Sitä pitää työstää pääkopassaan, käsitellä ja oivaltaa, silloin se eroprosessi etenee. Ei odottamalla.
Moni odottaa, valittaa ja odottaa, painaa tarpeensa ja tunteensa piiloon ja odottaa.
Pahimmassa tapauksessa tuollainen odottaminen sairastuttaa sen odottajan.
 
Se on helppo ratkaisu. Ongelmia ei tarvitse kohdata. Itsestäänkin voi joutua löytämään jotain epämiellyttävää. Helpompaa lähteä etsimään taas uusi onni joksikin aikaa. Joo, vastustan tiukasti avioeroja muusta syystä kuin henkisen tai fyysisen väkivallan takia. Sen ihmisen kanssa on menty rakkaudesta, saatu lapset ja luvattu rakastaa. Se ei ole aina helppoa, mutta vaivan arvoista kyllä. Meille ehjä ydinperhe on suurin asia elämässä ja sen eteen tehdään joskus työtäkin.
 
[QUOTE="vaemo";30042888]Se on helppo ratkaisu. Ongelmia ei tarvitse kohdata. Itsestäänkin voi joutua löytämään jotain epämiellyttävää. Helpompaa lähteä etsimään taas uusi onni joksikin aikaa. Joo, vastustan tiukasti avioeroja muusta syystä kuin henkisen tai fyysisen väkivallan takia. Sen ihmisen kanssa on menty rakkaudesta, saatu lapset ja luvattu rakastaa. Se ei ole aina helppoa, mutta vaivan arvoista kyllä. Meille ehjä ydinperhe on suurin asia elämässä ja sen eteen tehdään joskus työtäkin.[/QUOTE]

Kyllä ongelmat täytyy kohdata. Mutta jos ne eivät millään poistu esim. vuodessa tai ovat tosi vakavia (mm. pettämiset ja lyönnit) niin ei ole väärin lopettaa suhde. Eihän aitoa rakkautta enää ole silloin, jos toinen on paha toiselle. Siksihän lieviä rikkomuksia pyydetäänkin anteeksi ja annetaan anteeksi, jos pyytäjä on tosissaan. Idea on juuri se, ettei lisätä toisen tuskaa tai kipua, vaan onnea ja iloa. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Noin niinku yleensä jos nyt jätetään känkkäränkät pois, jotka täytyy tosin nekin sopia.

On varmasti olemassa jokaiselle meistä ihmisiä, jotka oikeesti rakastavat ilman halua olla paha toista kohtaan tai käyttäytyä siten. Sellainen kumppani on parempi valinta monelta kantilta.
 
Ehkä kyseiset vastaajat ovat viisaita ja tietävät, ettei kukaan tee niin kuin joku hullu palstalla neuvoo, vaan mieluummin päinvastoin.

Ihan oikeasti, näinhän se menee. Kun joku tuntematon paukauttaa, että "no eroa sitten", alkavat ne oman puolison fiksut ja ihanat puolet kummasti palautua mieleen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa