Miksi tää eroaminen on niin vaikeaa?! 15-vuotiaasta asti yhdessä, mutta nyt mä oon rakastunut toiseen mieheen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Yhteisiä vuosia takana kymmenen, joten väkisinkin sitä on tottunut toiseen ja elämä on ollut turvallista, helppoa kun toinen on jakanut jokaisen päivän.
Toisen perhe on kuin oma, kaikki on yhteistä - niin lapset, kaveripiirit, autot kuin muutkin.

KERTOKAA MULLE KUINKA TÄSTÄ EROSTA SELVIÄÄ, KUINKA SE YLIPÄÄTÄÄN TAPAHTUU?!!! Emme ole naimisissa. Tiedän kyllä, että tää vaatii vaan päättäväisyyttä, mutta... :(
 
Pitkässä suhteessahan tulee ihastumisia. Mieti tarkasti myös sitä, että onko se oikeasti ihastumista ko. mieheen, vai siihen ihastumisen tunteeseen. Mekin ollaan isännän kanssa oltu 15-vuotiaista saakka yhdessä, enkä mä voisi minkään vuoksi rikkoa tätä mitä ollaan yhdessä luotu ja rakennettu :heart: Mutta ihastunut olen kyllä pari kertaa muihin miehiin. Liittyi läheisesti mun kolmenkympin kriisiini.
 
Olen toki ihastunut aiemminkin... Mutta ne pystyin unohtamaan. Enhän mä voi tietää, tulisiko tuon ihastukseni kanssa mitään elämää suurempaa, mutta en tiedä voinko antaa anteeksi itselleni, jos en katso ja kokeile.
 
Niin ja mulla olisi ollut "oikea syy" lähteä tossa vuosi sitten, kun mies petti, mutta jäin suhteeseen ja annoin anteeksi. En vain kykene luottamaan enää.... Mulla ei ole siis niin hyvä olla, kuin voisi. Ruusuilla tanssimista parisuhteen ei pidäkään olla, työtä on tässäkin suhteessa tehty eikä helpolla luovutettu. Mutta kun alkuvuosien vaikeuksista on selvitty, sattuu yhä edelleen miehen vuodentakainen teko - miksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen toki ihastunut aiemminkin... Mutta ne pystyin unohtamaan. Enhän mä voi tietää, tulisiko tuon ihastukseni kanssa mitään elämää suurempaa, mutta en tiedä voinko antaa anteeksi itselleni, jos en katso ja kokeile.

Mulle tärkeää noina aikoina oli myös se, että halusin lasteni elävän ehjässä perheessä. Se jarrutti todella paljon mun haluani kokeilla. Miten sä itse ajattelet tuon asian? Näin jälkeenpäin ajatellen en tuolloin ollut ollenkaan oma itseni, kun kärvistelin kriisini keskellä. Sen vuoksi ei ollutkaan järkevää tehdä päätöksiä. Ehdotankin, että odota nyt vaikka ensin kesään saakka, ennenkuin teet ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Ajatukset voivat ihmeesti selvitä kun antaa itselleen aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
^ketää ei taida oikee kiinnostaa ku toi sun suunnitelmas rikkoa perhees on melko tyhmä.

Olen pohtinut, kuka tämän perheen todella "rikkoo" : mies joka petti vai minä, joka en jaksa kantaa epäluulon ja pahan olon taakkaa enkä esittää, että kaikki on hyvin ja että rakastan miestäni, vaikken ole siitä niinkään varma...
 
Pieni ihastuminen toiseen ei ole hyvä syy rikkoa kokonaista perhettä... Pitäis yrittää ihastua puolisoonsa uudestaan ja löytää ne asiat hänessä uudestaan mihin alunperin ihastui. Luottamuksen puute ja pettäminen on syyt jatkaa elämää erillään jos ei niistä pääse yli.
 
Tuli vaan mieleen että haetko nyt oikeutusta miehen jättämiselle tuosta pettämisestä vaikka todellinen syy oliskin tuo ihastus. Mene ja tiedä, kai se tekis asiasta sulle jotenkin hyväksyttävämpää ajatella et jätit miehen koska se petti, etkä siksi että ihastuit toiseen.

Mutta jos tosiaan on niin ettet millään enää voi mieheen luottaa, niin eihän suhteessa silloin mitään järkeä enää ole. Kannattaa kuitenkin miettiä niitä omia motiiveja tarkkaan, eihän tuollainen päätös kuitenkaan mikään helppo ole. :hug:
 

Yhteistyössä