Miksi suostutte noihin tutkimuksiin joissa noin 1% keskenmenoriski?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Kromosomien seulontatutkimusten tulokset

Seulontatesteissä jatkotutkimuksia ehdotetaan noin 5 prosentille kaikista tutkimuksiin osallistuneista odottavista äideistä. Näin löydetään eri seulontamenetelmästä riippuen 50–90 prosenttia raskauksista, joissa sikiöllä on jokin kromosomipoikkeavuus.

Seulontatutkimuksen tulos voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Seulontapositiivinen tulos tarkoittaa sitä, että sikiön kromosomipoikkeavuuden todennäköisyys on kohonnut ja seulontanegatiivinen taas sitä, että lisääntynyttä riskiä ei ole. Negatiivinen seulontatulos ei kuitenkaan takaa, etteikö syntyvällä lapsella voisi olla myös etsittyä kehityshäiriötä.

Seulontapositiivinen tulos ei tarkoita, että sikiöllä varmasti olisi jokin kromosomipoikkeavuus vaan että sen todennäköisyys on suurempi kuin valittu riskiluku, joka on usein 1/250. Jos seulontatutkimuksen riskiluku on esimerkiksi 1/100 eli riski on noin yksi prosentti, tarkoittaa se, että terveen lapsen mahdollisuus on 99 prosenttia.

Kun kehityshäiriön todennäköisyyden todetaan suurentuneen, odottavalle äidille tarjotaan mahdollisuutta jatkotutkimuksiin, joissa selvitetään sikiön kromosomit. Näitä ovat istukkanäytetutkimus ja lapsivesitutkimus. Tutkimuksiin liittyy 0,5–1 prosentin keskenmenoriski. Sikiön kromosomitutkimus paljastaa kaikki kromosomipoikkeavuudet luotettavasti.
Osallistuminen on vapaaehtoista

Perhe päättää itse, haluaako osallistua sikiön kehityshäiriöitä etsiviin tutkimuksiin. Päätöstä tehdessä olisi hyvä pohtia, mitä mahdollinen poikkeava tulos perheelle merkitsisi.

Samalla on tärkeää ottaa huomioon, että seulontatutkimuksen poikkeava löydös on vasta kohonneen todennäköisyyden merkki. Tarkempaa tietoa sikiön voinnista saadaan vasta kromosomitutkimuksen jälkeen. Siksi on hyvä miettiä etukäteen, haluaako osallistua myös istukkanäyte- tai lapsivesitutkimukseen, joihin liittyy 0,5–1 prosentin keskenmenoriski.

Päätökseen voi myös vaikuttaa tieto, ettei seulontatutkimuksilla löydetä kaikkia sikiöitä, joilla on jokin kromosomipoikkeama tai muu kehityshäiriö. Päättipä raskaana oleva nainen osallistua tai olla osallistumatta, on harkittu päätös hänen itsensä kannalta oikea. Lisätietoa epäselviksi jääneisiin kysymyksiin saa terveydenhoitajalta tai lääkäriltä.

Sikiön kehityshäiriöiden seulonta -sivut on tarkastanut ylilääkäri, dosentti Riitta Salonen, Väestöliiton perinnöllisyysklinikalta.
 
En ole itse noihin mennyt vaikka niitä on kolmessa viimeisimmässä raskaudessa tarjottu, mutta ymmärrän hyvin heitä jotka menevät. Se vastaus voi tuntua tärkeämmältä kuin keskenmenon riski.

Tulevasta vauvasta tuota harkitsin vakavammin kuin aiemmilla kerroilla. Kuitenkin hyvät tulokset yhdistelmäseulasta saivat kieltäytymään testistä.
 
Mun mielestä jokaisen oma asia osallistuuko noihin vai ei.

Omalla kohdalla en halunnut osallistua tarkempiin seulontoihin,
pelotti jos löytyy jotain vikaa ja ryhdymme toimenpiteisiin (esim. abortti)
ja paljastuu ettei vikaa ollutkaan. Tai vaikkei paljastuisikaan, eläisin koko elämäni "mitä jos"-noidankehässä.
Ja yhä kamalaa se, että tutkimukset aiheuttaisivat täysin terveelle sikiölle komplikaatioita...

Sanoimme kyllä, että jos NP ultrassa näkyy jotain epäilyttävää/outoa niin olemme valmiita jatkotutkimuksiin,
mutta muuten oletusarvoisesti odotimme tervettä lasta, ihan oman mielenterveyden takia.
Muutenkin stressasi keskenmenon riskeistä yms.
 
Ei mulle ole tehty tuollaisia tutkimuksia, mutta suostuisin jos sellaiseen olisi tarvetta/jos sitä ehdotettaisiin.

Siksi, että en haluaisi synnyttää vammaista lasta, jos se suinkin on mahdollista etukäteen tietää ja raskaus keskeyttää.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj ja Rosabella
Ei mulle ole tehty tuollaisia tutkimuksia, mutta suostuisin jos sellaiseen olisi tarvetta/jos sitä ehdotettaisiin.

Siksi, että en haluaisi synnyttää vammaista lasta, jos se suinkin on mahdollista etukäteen tietää ja raskaus keskeyttää.

Samaa mieltä sun kanssa. Mulle on tehty tutkimus koska trisomian riskiluku oli iso, paljon isompi kuin mitä oli keskenmenon riski. Onneksi kaikki meni hyvin ja nyt paketti tuhisee tuossa vieressä.
 
[QUOTE="vieras";27338868]Samaa mieltä sun kanssa. Mulle on tehty tutkimus koska trisomian riskiluku oli iso, paljon isompi kuin mitä oli keskenmenon riski. Onneksi kaikki meni hyvin ja nyt paketti tuhisee tuossa vieressä.[/QUOTE]
Onnea pienestä tuhisevasta paketista :)
 
[QUOTE="vieras";27339415]No joka vuosi joku menettää terveen vauvan noissa tutkimuksissa.... Melkein toivoisi että se olisi joku Anatolian kaltainen.[/QUOTE]

Pitäisikö sun vähän miettiä tuota katkeruuttasi ja miten sen kanavoit. Mene vaikka lenkille!
 
[QUOTE="vieras";27339415]No joka vuosi joku menettää terveen vauvan noissa tutkimuksissa.... Melkein toivoisi että se olisi joku Anatolian kaltainen.[/QUOTE]

Sairas kommentti. Suuri osa ihmisistä on "Anatolian kaltaisia". Harvempi oikeasti jaksaa vammaista lasta. Hatunnosto niille jotka jaksaa! Siksi niitä seuloja tehdäänkin että on ihan normaalia ja hyväksyttävää että saa päättää etukäteen että haluaako synnyttää sairaan tai vammaisen lapsen.
 
[QUOTE="vieras";27339415]No joka vuosi joku menettää terveen vauvan noissa tutkimuksissa.... Melkein toivoisi että se olisi joku Anatolian kaltainen.[/QUOTE]
Kultapieni, kaikki tuollaisiin tutkimuksiin osallistuvista on 'Anatolian kaltaisia'. Eli ihmisiä, joille syystä tai toisesta on merkityksellistä tietää, onko sikiöllä terveen lapsen kromosomit vaiko ei. Jotka ajattelevat, että tutkimuksesta saatava hyöty on suurempi kuin sen mahdollisesti aiheuttama haitta.

Sikiöseulontoihin osallistuminen on vapaaehtoista. Ketään ei pakoteta. Ei edes niitä, jotka kuuluvat siihen 1% joka saa keskenmenon. Tosin keskenmenon riski raskauksissa ylipäätään lienee tuota yhtä prosenttia suurempi.

Mähän en ole koskaan ollut kyseisissä tutkimuksissa. Jos joskus sellaiseen menen, niin tottakai siihen on syynsä. Kukaan ei niihin ilman syytä mene.
 
Koska np-ultrassa näkyi sikiöllä vakavan kehityshäiriön merkkejä ja vain istukka/lpv tutkimuksella sai varmuuden. Vauvan alulla ei ollut toiveita kestää raskautta loppuun.
 
Meillä olisi ollut kaksosraskaudessa mahdollisuus seulontatutkimukseen. Molemmilla vauvoilla epäiltiin samoja kromosomipoikkeavuuksia. Mikäli pahin skenaario olisi toteutunut kumpikin vauva olisi syntynyt kuolleena tai erittäin vaikeasti kehitysvammaisena ja elänyt vain joitakin päiviä/kuukausia. Ennemmin raskauden keskeytys kuin tällainen vaihtoehto. Toinen kromosomipoikkeavuus, johon soft markerit viittasivat oli down. Uskoin, että yhden lievästi/keskivaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa kyllä pärjäisimme, mutta kahdesta emme olleet todellakaan varmoja, joten pitkään pohdimme seulontatutkimukseen menemistä ja kävimmekin kerran sikiötutkimusyksikössä ultrassa. Päädyimme kuitenkin rv:lla 23 4D-ultraan ja siellä näkyi, ettei lapsilla ainakaan vaikeita kehitysvammoja ole. Päinvastoin ultraaja sanoi kaiken näyttävän olevan kunnossa. Siispä emme menneet seulontatutkimukseen. Nyt meillä on kaksi leikki-ikäistä tervettä lasta. :)
 

Yhteistyössä