Itse olen todella tyytyväinen että mieheni on minua muutaman vuoden nuorempi. Ajatukset ja kaikki muukin kohtaa ihan hyvin. En voisi enää kuvitella ottavani itseäni vanhempaa miestä.
Ei kait se siitä iästä ole kiinni vaan miehestä. Itelläki miehen kanssa ikäeroa 5 vuotta ja harvemmin tuota tulee ajateltua. Välillä jotenkin paha mieli siittä että jotkut sukulaisista sitten eivät kehtaa kertoa mieheni ikää jos joku kysyy vaan valehtelevat ja sanovat että ollaan samanikäisiä. :S
[QUOTE="vieras";24146067]Kukin tyylillään. Kai se on vain niin paljon yleisempää, että tuo ikäero on toisinpäin.[/QUOTE]
Molemmat olen kokenut. Kumpikin yhtä hyvä. Mutta nuorempi mies aiheutti enemmän ihmettelyä, vaikka ikäero oli pienempi, kuin suhteessa, jossa mies vanhempi.
Ite olin 18-v. ja silloinen poikaystäväni oli juuri päässyt ysiltä. Seksi oli ihan loistavaa ja oikeasti toimivaa.
Poika vaan pelkäsi jatkuvasti, että pamahdan paksuksi.
No se oli niitä nuoruuden kokeiluja minullakin.
Nykyään mulla on 10 vuotta vanhempi mies ja ihan naimisissa ollaan.
Äiti piti aikanaan pahalta, kun kuuli, että seurustelen mieheni kanssa tosissani "sehän on vanha äijä".
OI niitä aikoja
Täh!? Kuka nyt ei muutamaa vuotta hyväksy? Täällä pääkaupunkiseudulla ja ystäväpiirissäni ei kukaan edes muista näitä +/- 5vuotta ikäeroa suuntaan jos toiseen SIIS mitä hiton merkitystä muutamislla vuosilla on mihkään suuntaan?
Minä olen miestäni 5 vuotta vanhempi eikä sitä ole kukaan (ainakaan päin naamaa) taivastellut. Minä olen tainnut olla ainut joka tuosta ikäerosta on meinannut stressata.
Minä olen miestani vain pari vuotta vanhempi, mutta minusta on ihan hyvä välillä, että vaimo on vähän vanhempi, sillä tilastollisesti miehet kuolla kupsahtavat nuorempina... Ehkä me siis saadaan elää melkein yhtä kauan.