Miksi ruokailun pitää olla tällaista tahtojen taistelua?

["kyllästynyt"]

8v tyttö närkkii ruokaansa. Laitan puuroa suunnilleen joka toinen aamu, ja sitä syö ehkä kaksi lusikallista, pakotettuna. Lounaalla syö saman pari lusikkaa, ellei ole lempiruokaa. Välipalalla täyttäisi mahan, sillä leipä, jogurtti ja hedelmät kyllä maistuisivat. Päivällisellä syö taas jos on jotain mistä tykkää, muuten vain näykkii ruokaansa. Iltapalaa meillä ei erikseen ole, koska päivällisen syömme aika myöhään, enkä taas halua että tyttö täyttää mahansa leivällä.

Olen pitänyt puheita siitä, että ruokaa voi syödä vaikkei siitä erityisesti tykkääkään. Että ruokaa syödään siksi, että jaksaa. Ei aina voi olla lempiruokaa. Ei näytä menevän kaaliin.

Koska lounaan heitin taas lähes koskemattomana menemään, ilmoitin etten jaksa enää tänään laittaa ruokaa. Välipalaksi sai jogurtin, ja kerroin että iltapalaksi syömme porkkanat. Katsotaan joko aamulla on niin nälkä että puurokin maistuisi.

Huokaus? Millä ihmeellä lapsen saisi arvostamaan ruokaa? Ainoa, mitä keksin, on se että luovun tästä tasaisen lyhyin väliajoin ruoan tuputtamisesta. Kun on nälkä, niin ruokakin maistuu. Ainoa vain, että sitten pitää jättää välipalat kokonaan pois, koska välipalalla kyllä syötäisiin koko päivän edestä.

 

[halipupu harmaana]

Oletko antanut lapsen itse tehdä listan niistä ruuista joita tykkää? Meillä tehdään niitä ruokia, joista lapset tykkäävät, niin ei tartte taistella, mutta silti lapset syövät monipuolisesti (lihaa, kanaa, kalaa ja salaattia) ja päiväkodissa kuopukselle maistuu lähes kaikki ruoka ja esikoiselle ihan kaikki.

 

[leijona76]

Jättäsin välipalat pois ja muuta ei tule kun ruoat. Ei mitää makeita jogurtteja. Jos ei ruoka kelpaa niin pois ja lisää ei saa kun vatsa seuraavalla kertaa. Ruoast ei tarvi tapella.

 

["alkup"]

Oletko antanut lapsen itse tehdä listan niistä ruuista joita tykkää? Meillä tehdään niitä ruokia, joista lapset tykkäävät, niin ei tartte taistella, mutta silti lapset syövät monipuolisesti (lihaa, kanaa, kalaa ja salaattia) ja päiväkodissa kuopukselle maistuu lähes kaikki ruoka ja esikoiselle ihan kaikki.

Kyllä minä tiedän, mistä tuo esikoinen tykkää. En silti ole sitä mieltä, että joka ikinen päivä pitäisi olla lempiruokaa, etenkin kun lapsia on useampia eivätkä kaikki tykkää samoista. Pitäähän sitä oppia syömään myös sellaista ruokaa, josta ei erityisesti tykkääkään. Ymmärrän jos jokin ruoka on ehdoton inhokkiruoka, sitä en pakottaisi syömään, mutta ei homma niinkään voi mennä että vain lempiruokia syödään.

 

[Keittiönoita]

Tahtojen taistelu loppuu just silloin, kun sinä sen lopetat. Mitä vikaa siinä on, että tekemäsi ruoka ei lapselle maistu? Onko ruoka mittari, jolla mittaat omaa arvoasi äitinä? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aikoinaan itsekin ronkelin esikoiseni kanssa koin lähes henkilökohtaisena loukkauksena, että huolella valmistamani sapuska ei kelvannut. Kunnes tajusin, että ongelma ei ole lapsessa vaan omassa tavassani asennoitua.

Pakkoruokinta pois ja välipalat pois. Herkut pois. Ei siis vain lapsen saatavilta vaan koko huushollista. Jääkaappiin hedelmiä, juureksia ja vihanneksia, jos nälkä iskee. Muutoin normaalit ateriat. Mikrot on keksitty, joten jos lapsi syö aterialla vain lusikallisen, niin loppu jääkaappiin odottamaan aikaa, kun on taas sellainen nälkä, mihin ei hedelmät, juurekset ja vihannekset riitä. Veikkaan, että 3-6 kk riittää.

 

[Tallu -]

Valtataistelu on viimeisin keino, jota käyttäisin. Toki ymmärtäähän sen, että turhauttaa tehdä ruokaa, ellei sitä syödä. Mutta jos se valtataistelu ei johda toivottuun tulokseen, niin miksi jatkaa sillä linjalla?
Aikoinaan viisas neuvolantäti sanoi mulle, kun olin nuori äiti, että kun lapsen ruokavalio on kahden viikon tarkastelujaksolla monipuolinen, niin se riittää vallan hyvin. Eikä kukaan lapsi ole nälkään vapaaehtoisesti kuollut, joten syö ne sitten, kun on nälkä. Ja kesällä voi muutenkin vähän keventää ja syödä vaikka kylmiä aterioita.

Anna itsellesi ja lapsellesi uusia mahdollisuuksia, toteuttakaa ravitsemusta uudella tavalla ja tehkää yhdessä ruokailuista kiva hetki.

 

[Silja.S]

[QUOTE="alkup";26554770]Kyllä minä tiedän, mistä tuo esikoinen tykkää. En silti ole sitä mieltä, että joka ikinen päivä pitäisi olla lempiruokaa, etenkin kun lapsia on useampia eivätkä kaikki tykkää samoista. Pitäähän sitä oppia syömään myös sellaista ruokaa, josta ei erityisesti tykkääkään. Ymmärrän jos jokin ruoka on ehdoton inhokkiruoka, sitä en pakottaisi syömään, mutta ei homma niinkään voi mennä että vain lempiruokia syödään.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Aikuinen päättää ruoan. Kyllä me aikuisetkin syödään ruokia, jotka eivät aina ole meidän henk.koht. suosikkeja. Ei se sitä tarkoita, että inhoaisimme niitä, syömme ja teemme niitä, koska ihminen tarvitsee monipuolista ravintoa ja on tosi hyvä, kun totuttaa makuaistinsa kaikkeen, ettei vahingossakaan jää kroppa mitään vaille. Kyllä minäkin lipeäkalan jätän syömättä, sen myönnän. Enkä pakottaisi lapsia syömään sellaista, mikä saa heidät todella voimaan pahoin, mutta toisaalta, sellaisia ruokia ei ole eteen edes tullut. Kuopus ei tykkää raejuustosta, sen huomasin tässä vähän aikaa sitten, joten sitä en edes kuopukselle tarjoa, vaikka minä ja esikoinen sitä syödäänkin.

Minusta ruokapöytään kannattaa laittaa useampia ruokalajeja tarjolle. Vaikka lämmintä ruokaa on vain yhtä sorttia, voi lisukkeita laittaa useampaan makuun. Esim. kahta eri salaattia tai itsetehdyn salaatin lisäksi jotain kaupan vaihtoehtoa. Sillä tavalla meillä on saatu vatsat täyteen vaikka pöydässä olisikin jotain sellaista, johon poikien makuaisti ei ole tottunut.

Esim. kasviswok on sellaista, jota aina välillä teen. Tiedän, etteivät pojat siitä tykkää, mutta teen sitä silti. Pojille laitan sitä vähän ja saavat siitä annoksesta sitten erotella sellaiset kasvikset, joihin ovat tottuneet ja jättää eksoottisemmat syömättä, jos ei maistu. Lisukkeeksi laitan jotain muuta kasvista, josta tykkäävät, ja jota voivat syödä vatsansa täyteen tai jonkin kaupan lämmitettävän laatikon. Koskaan en kuitenkaan tee rinnakkain kahta pääruokaa. Jos otan lämmitettävän laatikon lisukkeeksi, sitä ei ole tarjolla paljon, ettei pääruoka jää sen varjoon, ja laatikon pitää olla jotenkin pääruokaan viittaava tai maultaan sopiva. Esim. kasviswokin rinnalle voin lämmittää pienen annoksen kermaperunoita. Pysyn siis kasvislinjalla.

Lisäys: muistathan kysyä lapselta, mitä hän ruokapöydästä tahtoo. Laita lautaselle kaikkea, mutta vain vähän niitä ruokia, joista lapsi ei ollenkaan välitä. Kehu aina, jos lautanen on syöty tyhjäksi ja ainahan voit houkutella jälkiruoalla. Meillä ainakin on sääntö, että jälkiruokaa ei tule, jos ei ole syönyt lautasta tyhjäksi.

 

["alkup"]

Kiitos hyvistä neuvoista! Keittiönoita: En itsekään tiedä mikä minua tässä asiassa niin hirveästi nyppii, ehkä se että kulutan paljon aikaani keittiössä tarjotakseni lapsille säännöllisesti monipuolista ruokaa, ja sitä menee roskiin hirveät määrät. Enkä tykkää toimia ruokapoliisina, inhoan sitä että välipaloilla joudun rajoittamaan esikoisen syömisiä, ettei tosiaan täytä mahaansa leivällä.

Päätin seuraavasti: Aamupalaksi keitän puuroa tästedes joka aamu, ja jos se ei maistu, niin vaihtoehtona on ruisleipä (josta esikoinen ei pidä myöskään). Yhtenä aamuna saattaa olla muroja, ja viikonloppuna pannaria, jos siltä tuntuu. Vaaleaa leipää en enää osta tähän taloon ollenkaan. Ja jos lounaalla ruokaa syödään pari haarukankärjellistä, niin välipalaa ei saa ollenkaan. Porkkanaa ja omenaa on saatavilla kuitenkin.

Tuntuu että tyttö on nyt muutenkin todella vaikeassa iässä ja todella käy hermoilleni. Tämä ruokataisto on vain yksi osa koko hässäkkää.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Oma äitini lopetti tuon taistelun kanssani siinä vaiheessa kun vaadin häntä opettelemaan syömään tomaattia jota äitini ei voinut sietää, ei siis allerginen ole mutta inhoaa sitä niin paljon ettei halua syödä. Oman lapseni, joka nyt siis 3v, näytän esimerkkiä että syön myös ruokia joista en pidä, ne herkut maistuvat paremmin kun syö välillä sellaistakin josta ei niin välitä. Urheasti tuo lapsi sitten syö ne parsakaalitkin lautaselta kun kerron että en minäkään niistä tykkää mutta syön ne kuitenkin.

Vanhemmalla lapsella tuo ei välttis onnistu, mutta miten olisi jos niitä hedelmiä tykkää syödä niin ostelisitte jotain aivan uusia hedelmiä välillä ja niitä maistelisitte yhdessä ja antaisitte arvostelluja? Makuelämysseikkailu? Etkä sitä ruokaa enää roskiin heitä, laitat loput sinne jääkaappiin ja sieltä saa ottaa jos on nälkä silloin välipala-aikaan.