[QUOTE="Mamma italiana";28185746]Haluatko tehdà visiitin italaiseen elàmààn? Mun lapsen opettajat hokee tapaamisessa mietn kaunis mun tyttò on ( on se oikeesti, mutta so what) ja jààn huuli pyòreenà kattelemaan ettà mitens sen aineet nyt mene. Ja jokunen vuosi sitten olisin saanut tòità vain sikis ettà olin kaunis, en ottanut tyòtà vastaan juuri noiden kommenttien takia. Kukapa ei haluiaisi olla kaunis, mutta sitten kun siità tulee pakkomielle itselleen tai toisille, ei hyvà.[/QUOTE]
Ah, joo, italialainen kulttuuri on ihanan pinnallista..... Kävin 16-vuotiaana tapaamassa italialaista kaveriani, olin heillä 2 viikkoa. Kaiken maailman serkuille, tädeille ja ystäville esiteltiin tietysti, kun koko ajan piti olla jossain porukalla. Ja joka kerta kun uudelle ihmiselle esiteltiin, tämä ihminen kommentoi jotain ulkonäöstä. Se oli ikään kuin pakollista. Joskus tuntui, että tyypillä oli vaikeeta kun ei meinannut keksiä mitään mitä kehua mutta jotain piti keksiä
(olen ihan ok näköinen (ehkä nätti, en kaunis) ja siltä se joskus vaikutti) Jotenkin sairasta. Ja kerran joku sukulaismummo tuli käymään ja kehui tietysti jotain vuolaasti, ja minä koitin taistella suomalaista ylivaatimattomuutta vastaan ja kiitin tätiä kehuista. Kaverini sanoi sitten huoneesta poistuttuamme, että täti kehui vaan kun halusi rahaa?? Häh...?? Tuo ei oikein koskaan selvinnyt, kun en sitten kehdannut kysyä että mitä ihmettä se tuolla tarkoitti. Mutta vähän outo meinini, sanoisin. Muutenkin kaikkien ulkonäöstä puhuttiin koko ajan. Jos kaverini kertoi mulle jostain henkilöstä, aloitettiin sillä, miltä se näytti. Ihmettelin esim, että miksi se sanoi että hänen paras kaverinsa ei ole "nice". Miten se sitten on sen paras kaveri? No, pian alkoi selvitä, että "nice" tarkoitti hyvännäköistä, muista ominaisuuksista viis. (Olimme siis menossa erääseen pieneen vuoristokaupunkiin, jossa perhe aina lomaili. Kaverini sanoi, että minä olen siellä varmaan suosittu, koska "you are nice". Hänen paras kaverinsa ei ollut ollut suosittu, koska "she isn't nice". Just......)
Noh, kumminkin. Mä sanoisin, että siksi voi olla tärkeää, että on muiden mielestä kaunis, koska silloin kohdellaan oikeasti paremmin, ja tuntee itsensä arvostetummaksi. Jos tuntee olevansa hyvän näköinen, on myös itsevarmempi, jolloin kaikki vuorovaikutus sujuu paremmin. Ja tulee paremmin kohdelluksi. Mutta, voi olla myös pelkästään itsevarma ja karismaattinen, ja tulla hyvin kohdelluksi ja arvostetuksi. Se on vaan yleensä paljon vaikeampaa, hyvä ulkonäkö on ikäänkuin oikotie karismaan ja itsevarmuuteen, ainakin ensivaikutelmaan. Tarkemmin tutustuttaessa "pelkkä" kauneus katoaa. Ainakin niiden silmissä, jotka arvostavat muutakin, ja ne jotka eivät, onko heidän mielipiteillään sitten oikeasti jotain väliä?
Loppupeleissä ihailluimpia ovat ne kaikkein karismaattisimmat (ja joissain tapauksissa lahjakkaimmat) ovat sitten kauniita tai pelkästään rohkeita
