;( Miksi pitää ehoin tahoin itsellensä aiheuttaa ahdistus

[pop]

Kävin taas (joskus muutamia vuosia sitten olen käynyt aikaisemmin) lukemassa sen Tiinaleenan muistosivuja. Ja nyt itken herkeämättä ja rintaa puristaa ja ahdistaa. Sama tapahtuu aina, kun jollekin lapselle tapahtuu jotain, kuten esim. se vähän aikaa sitten kadoksissa ollut pikkupoika. En kykene olemaan tapahtumista "erillään" vaikka kyseessä minulle tuntemattomat ihmiset. Itsellä useampi lapsi ja pelkään, että heille käy jotain.

Nytkin mietin vain sitä pientä enkelityttöä lapiolla kurottamassa saavista vettä ja elämän loppumista kesken sen vuoksi. Ahdistaa lapsen paniikin, vanhempien ja läheisten surun ja omalle kohdalle sattumisen pelon vuoksi. Eikä itku taaskaan lopu.

Voiko tästä liiallisesta "eläytymisestä" opetella pois? Vai onko se edes tarpeen?

 

[on tarpeen]

Tuo ei mene enää empatiakyvyn piikkiin,tuo on sairasta.

 

[Kowalski]

Jonkinmoista sosiaalipornon suurkulutustahan tuo on...ei minusta ihan normaalia empatiaa :/

 

[Juu]

Mun mielestä empatiakyky ja pienten lasten tuskasta ahdistuminen on vielä normaalia, mutta pystytkö itsellesikään perustelemaan miksi menet uudestaan lukemaan sivuja joiden sisällön tiedät ja joista tiedät ahdistuvasi? Musta on vähän jo ehkä erikoista tieten tahtoen pyrkiä oikein verestämään muistoja että KUINKAS kamalaa se äidistä olikaan ja mitäs yksityiskohtia siihen kuolemaan nyt liittykään.

 

[hullu]

ahdistuneisuushäiriöön kannattaisi tutustua, ja hakea apua. olen itse samanlainen, ei ole herkkua tämä elo!

 

[Asiallinen]

Mun mielestä empatiakyky ja pienten lasten tuskasta ahdistuminen on vielä normaalia, mutta pystytkö itsellesikään perustelemaan miksi menet uudestaan lukemaan sivuja joiden sisällön tiedät ja joista tiedät ahdistuvasi? Musta on vähän jo ehkä erikoista tieten tahtoen pyrkiä oikein verestämään muistoja että KUINKAS kamalaa se äidistä olikaan ja mitäs yksityiskohtia siihen kuolemaan nyt liittykään.

Asiaa!

 

[khj]

ahdistuneisuushäiriöön kannattaisi tutustua, ja hakea apua. olen itse samanlainen, ei ole herkkua tämä elo!

Miten tämä ilmenee? Mulla varmaan nimittäin sama homma

 

[hullu]

ahdistuneisuushäiriöön kannattaisi tutustua, ja hakea apua. olen itse samanlainen, ei ole herkkua tämä elo!

Miten tämä ilmenee? Mulla varmaan nimittäin sama homma

http://www.poliklinikka.fi/?page=7356044&id=3162130

 

[ap]

Mun mielestä empatiakyky ja pienten lasten tuskasta ahdistuminen on vielä normaalia, mutta pystytkö itsellesikään perustelemaan miksi menet uudestaan lukemaan sivuja joiden sisällön tiedät ja joista tiedät ahdistuvasi? Musta on vähän jo ehkä erikoista tieten tahtoen pyrkiä oikein verestämään muistoja että KUINKAS kamalaa se äidistä olikaan ja mitäs yksityiskohtia siihen kuolemaan nyt liittykään.

Tämä oli ainoa kerta, kun takaisin olen sivustolle mennyt. Täällä oli jossain ketjussa linkki. Enkä tiedä, miksi menin, vaikka silloin vuosia sitten kävin... :/ Ja tuo yksityiskohta kuolemasta luki sivuilla; löytyi lapion ja tutin kanssa saavista. En tiedä, miksi olen tällainen ja miksi näin aivoni toimivat... Siinä pikkupojan katoamistapauksessakaan en pystynyt estämään itseäni ajattelemasta ja "näkemästä" poikaa yksin alasti metsässä. Minulla saman ikäinen poika, joten ehkä tämä vaikutti siihen "samaistumisen" voimakkuuteen. Ja minulla on myös tuon Tiinaleenan ikäinen tyttö. En tiedä, ei tämä herkkua ole.

 

[khj]

ahdistuneisuushäiriöön kannattaisi tutustua, ja hakea apua. olen itse samanlainen, ei ole herkkua tämä elo!

Miten tämä ilmenee? Mulla varmaan nimittäin sama homma

http://www.poliklinikka.fi/?page=7356044&id=3162130

Jep. Löysin itseni sieltä.
:I

 

[ap]

Jonkinmoista sosiaalipornon suurkulutustahan tuo on...ei minusta ihan normaalia empatiaa :/

Anteeksi, mutta mitä hemmetin sosiaalipornon suurkulutusta tämän alkuperäisen kuvauksen perusteella? Ymmärtäisin, jos kertoisin, että käyn uudelleen ja uudelleen esim. edellämainitulla sivustolla tms.

 

[hullu]

Mun mielestä empatiakyky ja pienten lasten tuskasta ahdistuminen on vielä normaalia, mutta pystytkö itsellesikään perustelemaan miksi menet uudestaan lukemaan sivuja joiden sisällön tiedät ja joista tiedät ahdistuvasi? Musta on vähän jo ehkä erikoista tieten tahtoen pyrkiä oikein verestämään muistoja että KUINKAS kamalaa se äidistä olikaan ja mitäs yksityiskohtia siihen kuolemaan nyt liittykään.

Tämä oli ainoa kerta, kun takaisin olen sivustolle mennyt. Täällä oli jossain ketjussa linkki. Enkä tiedä, miksi menin, vaikka silloin vuosia sitten kävin... :/ Ja tuo yksityiskohta kuolemasta luki sivuilla; löytyi lapion ja tutin kanssa saavista. En tiedä, miksi olen tällainen ja miksi näin aivoni toimivat... Siinä pikkupojan katoamistapauksessakaan en pystynyt estämään itseäni ajattelemasta ja "näkemästä" poikaa yksin alasti metsässä. Minulla saman ikäinen poika, joten ehkä tämä vaikutti siihen "samaistumisen" voimakkuuteen. Ja minulla on myös tuon Tiinaleenan ikäinen tyttö. En tiedä, ei tämä herkkua ole.

aiheutit nyt mullekin ikuisen tuskan ja mielikuvan tytöstä saavissa kuolleena! itku meinaa jo tulla! en voi välttyä miettimästä mitä tyttö tunsi viimeisillä hetkillään, oliko hädissään ja peloissaan, ajatteli äitiä ja turvallista syliä, olisi tehnyt mitä vain päästäkseen äitinsä luo. tällainen menee jo pakkoajatusten puolelle!

 

[hullu]

ahdistuneisuushäiriöön kannattaisi tutustua, ja hakea apua. olen itse samanlainen, ei ole herkkua tämä elo!

Miten tämä ilmenee? Mulla varmaan nimittäin sama homma

http://www.poliklinikka.fi/?page=7356044&id=3162130

Jep. Löysin itseni sieltä.
:I

sitten vain yhteyttä lääkäriin!! ja heti

 

[Kowalski]

Anteeksi, mutta mitä hemmetin sosiaalipornon suurkulutusta tämän alkuperäisen kuvauksen perusteella? Ymmärtäisin, jos kertoisin, että käyn uudelleen ja uudelleen esim. edellämainitulla sivustolla tms.

No se, että tietoisesti lukee tuollaisia juttuja ylipäätään, vaikka tietää ahdistuvansa.

 

[ap]

ahdistuneisuushäiriöön kannattaisi tutustua, ja hakea apua. olen itse samanlainen, ei ole herkkua tämä elo!

Miten tämä ilmenee? Mulla varmaan nimittäin sama homma

http://www.poliklinikka.fi/?page=7356044&id=3162130

Olipa valitettavan tutun kuuloista

 

[Juu]

Jonkinmoista sosiaalipornon suurkulutustahan tuo on...ei minusta ihan normaalia empatiaa :/

Anteeksi, mutta mitä hemmetin sosiaalipornon suurkulutusta tämän alkuperäisen kuvauksen perusteella? Ymmärtäisin, jos kertoisin, että käyn uudelleen ja uudelleen esim. edellämainitulla sivustolla tms.

Sä nautit siitä tunteesta. Se on vähän niinkun jotkut tykkää kattoa kauhu- tai nyyhkyleffoja, se on sellasta "turvallista" pelkäämistä jossa keho erittää endorfiinejä mutta mitään todellista vaaraa ei ole. Sä tykkäät itkeskellä ja kauhistella lasten karmeita kohtaloita ja miettiä että oi voi kamalaa jos toi kävis meidän Tainaolaville, meidän Tainaolavi yksin pimeässä metsässä yhyy. Sitten kun saat siitä tarpeekses niin voit todeta että hohhoijaa, käynpäs keitttään kahvit ja pistään Tainaolaville puurot tulille. Mitään hätää ei ole.

Samatenhan jotkut tykkää leikkiä ajatuksella omista/miehensä hautajaisista, miten kaikki on surkeaa ja murheellista ja voi miten kamalaa, miten mummokin siellä sitten itkee ja näytän kauniilta valkoisessa arkussa. Sitten kun on haluamansa aikaa märssänny sillä surulla niin voi taas mennä omiin hommiinsa, mitään pahaa ei oo tapahtunu.

Sulle ei vaan riitä nyyhkyleffat, sä haluat lukea oikeista surkeuksista ja vielä lapsiin kohdistuvista. Siksi puhutaan sosiaalipornosta. Surkeista kohtaloista tulee jollekin viihdettä ja ajankulua.

 

[hullu]

ahdistuneisuushäiriöön kannattaisi tutustua, ja hakea apua. olen itse samanlainen, ei ole herkkua tämä elo!

Miten tämä ilmenee? Mulla varmaan nimittäin sama homma

http://www.poliklinikka.fi/?page=7356044&id=3162130

Olipa valitettavan tutun kuuloista

nonni eli otahan sinäkin yhteyttä sitten lääkäriin! tehään tällanen kimppa-avun-hakemis-juttu. jos mäkin jo tekisin jotain enkä vaan vatvois.

 

[Juu]

Mun mielestä empatiakyky ja pienten lasten tuskasta ahdistuminen on vielä normaalia, mutta pystytkö itsellesikään perustelemaan miksi menet uudestaan lukemaan sivuja joiden sisällön tiedät ja joista tiedät ahdistuvasi? Musta on vähän jo ehkä erikoista tieten tahtoen pyrkiä oikein verestämään muistoja että KUINKAS kamalaa se äidistä olikaan ja mitäs yksityiskohtia siihen kuolemaan nyt liittykään.

Tämä oli ainoa kerta, kun takaisin olen sivustolle mennyt. Täällä oli jossain ketjussa linkki. Enkä tiedä, miksi menin, vaikka silloin vuosia sitten kävin... :/ Ja tuo yksityiskohta kuolemasta luki sivuilla; löytyi lapion ja tutin kanssa saavista. En tiedä, miksi olen tällainen ja miksi näin aivoni toimivat... Siinä pikkupojan katoamistapauksessakaan en pystynyt estämään itseäni ajattelemasta ja "näkemästä" poikaa yksin alasti metsässä. Minulla saman ikäinen poika, joten ehkä tämä vaikutti siihen "samaistumisen" voimakkuuteen. Ja minulla on myös tuon Tiinaleenan ikäinen tyttö. En tiedä, ei tämä herkkua ole.

aiheutit nyt mullekin ikuisen tuskan ja mielikuvan tytöstä saavissa kuolleena! itku meinaa jo tulla! en voi välttyä miettimästä mitä tyttö tunsi viimeisillä hetkillään, oliko hädissään ja peloissaan, ajatteli äitiä ja turvallista syliä, olisi tehnyt mitä vain päästäkseen äitinsä luo. tällainen menee jo pakkoajatusten puolelle!

... ja jälkeenpäin itkun laannuttua on hyvä ja endorfiininen olo, ja voi siinä kahvia juodessa mietiskellä kuinka empaattinen ja lämmin ja myötäelävä ihminen mä sentään olen kun näin kovasti suren ventovierasta....

 

[ap]

Anteeksi, mutta mitä hemmetin sosiaalipornon suurkulutusta tämän alkuperäisen kuvauksen perusteella? Ymmärtäisin, jos kertoisin, että käyn uudelleen ja uudelleen esim. edellämainitulla sivustolla tms.

No se, että tietoisesti lukee tuollaisia juttuja ylipäätään, vaikka tietää ahdistuvansa.

Ymmärrän tämän kommenttisi, mutta aikaisempi kommentti sosiaalipornon suurkulutuksesta oli kyllä hyvin roimalla kädellä liioiteltu!Enkä tiedä, miksi en voi sivuuttaa jo otsikon perusteella vaikeaksi ja raskaaksi uutiseksi tulkittavissa olevaa uutista... En niitä kuitenkaan etsi ja niillä mässäile, kuten annoit ensimäisessä kommentissasi ymmärtää.

 

[hullu]

Jonkinmoista sosiaalipornon suurkulutustahan tuo on...ei minusta ihan normaalia empatiaa :/

Anteeksi, mutta mitä hemmetin sosiaalipornon suurkulutusta tämän alkuperäisen kuvauksen perusteella? Ymmärtäisin, jos kertoisin, että käyn uudelleen ja uudelleen esim. edellämainitulla sivustolla tms.

Sä nautit siitä tunteesta. Se on vähän niinkun jotkut tykkää kattoa kauhu- tai nyyhkyleffoja, se on sellasta "turvallista" pelkäämistä jossa keho erittää endorfiinejä mutta mitään todellista vaaraa ei ole. Sä tykkäät itkeskellä ja kauhistella lasten karmeita kohtaloita ja miettiä että oi voi kamalaa jos toi kävis meidän Tainaolaville, meidän Tainaolavi yksin pimeässä metsässä yhyy. Sitten kun saat siitä tarpeekses niin voit todeta että hohhoijaa, käynpäs keitttään kahvit ja pistään Tainaolaville puurot tulille. Mitään hätää ei ole.

Samatenhan jotkut tykkää leikkiä ajatuksella omista/miehensä hautajaisista, miten kaikki on surkeaa ja murheellista ja voi miten kamalaa, miten mummokin siellä sitten itkee ja näytän kauniilta valkoisessa arkussa. Sitten kun on haluamansa aikaa märssänny sillä surulla niin voi taas mennä omiin hommiinsa, mitään pahaa ei oo tapahtunu.

Sulle ei vaan riitä nyyhkyleffat, sä haluat lukea oikeista surkeuksista ja vielä lapsiin kohdistuvista. Siksi puhutaan sosiaalipornosta. Surkeista kohtaloista tulee jollekin viihdettä ja ajankulua.

väitän että metsään menee niin että hongat soi tämä "motiivi" apn kohdalla.

 

[on tarpeen]

Jonkinmoista sosiaalipornon suurkulutustahan tuo on...ei minusta ihan normaalia empatiaa :/

Anteeksi, mutta mitä hemmetin sosiaalipornon suurkulutusta tämän alkuperäisen kuvauksen perusteella? Ymmärtäisin, jos kertoisin, että käyn uudelleen ja uudelleen esim. edellämainitulla sivustolla tms.

Sä nautit siitä tunteesta. Se on vähän niinkun jotkut tykkää kattoa kauhu- tai nyyhkyleffoja, se on sellasta "turvallista" pelkäämistä jossa keho erittää endorfiinejä mutta mitään todellista vaaraa ei ole. Sä tykkäät itkeskellä ja kauhistella lasten karmeita kohtaloita ja miettiä että oi voi kamalaa jos toi kävis meidän Tainaolaville, meidän Tainaolavi yksin pimeässä metsässä yhyy. Sitten kun saat siitä tarpeekses niin voit todeta että hohhoijaa, käynpäs keitttään kahvit ja pistään Tainaolaville puurot tulille. Mitään hätää ei ole.

Samatenhan jotkut tykkää leikkiä ajatuksella omista/miehensä hautajaisista, miten kaikki on surkeaa ja murheellista ja voi miten kamalaa, miten mummokin siellä sitten itkee ja näytän kauniilta valkoisessa arkussa. Sitten kun on haluamansa aikaa märssänny sillä surulla niin voi taas mennä omiin hommiinsa, mitään pahaa ei oo tapahtunu.

Sulle ei vaan riitä nyyhkyleffat, sä haluat lukea oikeista surkeuksista ja vielä lapsiin kohdistuvista. Siksi puhutaan sosiaalipornosta. Surkeista kohtaloista tulee jollekin viihdettä ja ajankulua.

Juuri tuosta on minunkin mielestäni kyse.

 

[hullu]

Mun mielestä empatiakyky ja pienten lasten tuskasta ahdistuminen on vielä normaalia, mutta pystytkö itsellesikään perustelemaan miksi menet uudestaan lukemaan sivuja joiden sisällön tiedät ja joista tiedät ahdistuvasi? Musta on vähän jo ehkä erikoista tieten tahtoen pyrkiä oikein verestämään muistoja että KUINKAS kamalaa se äidistä olikaan ja mitäs yksityiskohtia siihen kuolemaan nyt liittykään.

Tämä oli ainoa kerta, kun takaisin olen sivustolle mennyt. Täällä oli jossain ketjussa linkki. Enkä tiedä, miksi menin, vaikka silloin vuosia sitten kävin... :/ Ja tuo yksityiskohta kuolemasta luki sivuilla; löytyi lapion ja tutin kanssa saavista. En tiedä, miksi olen tällainen ja miksi näin aivoni toimivat... Siinä pikkupojan katoamistapauksessakaan en pystynyt estämään itseäni ajattelemasta ja "näkemästä" poikaa yksin alasti metsässä. Minulla saman ikäinen poika, joten ehkä tämä vaikutti siihen "samaistumisen" voimakkuuteen. Ja minulla on myös tuon Tiinaleenan ikäinen tyttö. En tiedä, ei tämä herkkua ole.

aiheutit nyt mullekin ikuisen tuskan ja mielikuvan tytöstä saavissa kuolleena! itku meinaa jo tulla! en voi välttyä miettimästä mitä tyttö tunsi viimeisillä hetkillään, oliko hädissään ja peloissaan, ajatteli äitiä ja turvallista syliä, olisi tehnyt mitä vain päästäkseen äitinsä luo. tällainen menee jo pakkoajatusten puolelle!

... ja jälkeenpäin itkun laannuttua on hyvä ja endorfiininen olo, ja voi siinä kahvia juodessa mietiskellä kuinka empaattinen ja lämmin ja myötäelävä ihminen mä sentään olen kun näin kovasti suren ventovierasta....

ei. ei ole. ei todellakaan. et tosiaan nyt tiedä mistä mun kohdallani on kyse.

 

[Kowalski]

Ymmärrän tämän kommenttisi, mutta aikaisempi kommentti sosiaalipornon suurkulutuksesta oli kyllä hyvin roimalla kädellä liioiteltu!Enkä tiedä, miksi en voi sivuuttaa jo otsikon perusteella vaikeaksi ja raskaaksi uutiseksi tulkittavissa olevaa uutista... En niitä kuitenkaan etsi ja niillä mässäile, kuten annoit ensimäisessä kommentissasi ymmärtää.

Ei tuo Tiinaleena-sivusto varmaan ihan sattumalta tullut vastaan, päivän lehteä lukiessa tms. Eli sinne piti tietoisesti ja omasta tahdosta mennä lukemaan ko. juttuja.
Et myöskään sivuuta noita juttuja lehdissä, vaikka jo otsikko kertoo että sisältö on sinulle rankkaa. Ehkä käyt vielä aika ajoin katsomassa onko niistä tullut uutta tietoa?
Minun mielipiteeni on se, että se on sosiaalipornon suurkulutusta.

 

[ap]

... ja jälkeenpäin itkun laannuttua on hyvä ja endorfiininen olo, ja voi siinä kahvia juodessa mietiskellä kuinka empaattinen ja lämmin ja myötäelävä ihminen mä sentään olen kun näin kovasti suren ventovierasta....

Tuo ei kylläkään minun kohdalla päde, että pitäisin itseäni erittäin empaattisena, lämpimänä ja myötäelävänä ihmisenä tämän vuoksi. Ennemminkin koen tämän ongelmana. Ei ole enää noiden termien sisällä tämä ajatuksenjuoksu.

 

[hullu]

Jonkinmoista sosiaalipornon suurkulutustahan tuo on...ei minusta ihan normaalia empatiaa :/

Anteeksi, mutta mitä hemmetin sosiaalipornon suurkulutusta tämän alkuperäisen kuvauksen perusteella? Ymmärtäisin, jos kertoisin, että käyn uudelleen ja uudelleen esim. edellämainitulla sivustolla tms.

Sä nautit siitä tunteesta. Se on vähän niinkun jotkut tykkää kattoa kauhu- tai nyyhkyleffoja, se on sellasta "turvallista" pelkäämistä jossa keho erittää endorfiinejä mutta mitään todellista vaaraa ei ole. Sä tykkäät itkeskellä ja kauhistella lasten karmeita kohtaloita ja miettiä että oi voi kamalaa jos toi kävis meidän Tainaolaville, meidän Tainaolavi yksin pimeässä metsässä yhyy. Sitten kun saat siitä tarpeekses niin voit todeta että hohhoijaa, käynpäs keitttään kahvit ja pistään Tainaolaville puurot tulille. Mitään hätää ei ole.

Samatenhan jotkut tykkää leikkiä ajatuksella omista/miehensä hautajaisista, miten kaikki on surkeaa ja murheellista ja voi miten kamalaa, miten mummokin siellä sitten itkee ja näytän kauniilta valkoisessa arkussa. Sitten kun on haluamansa aikaa märssänny sillä surulla niin voi taas mennä omiin hommiinsa, mitään pahaa ei oo tapahtunu.

Sulle ei vaan riitä nyyhkyleffat, sä haluat lukea oikeista surkeuksista ja vielä lapsiin kohdistuvista. Siksi puhutaan sosiaalipornosta. Surkeista kohtaloista tulee jollekin viihdettä ja ajankulua.

Juuri tuosta on minunkin mielestäni kyse.

no apn puolesta en voi puhua, mutta omasta puolestani kyse ei ole tällaisestä. "normaalilla" ihmisellä se ehkä menee noin.. vaikea sanoa kun en sitä ole.