Miksi on näin?

Miksi huomaa vasta sitten kun tapahtuu jotakin ikävää (itselle tai tutulle) kaiken sen hyvän mitä on saanut elämässä?
Miksi ei voi olla tyytyväinen vaan valittaa aina ja kaikesta?

Itse olen herännyt huomaamaan että mulla on
-ihana perhe ( vaikka välillä pitää vähän rutista itse kunkin)
-kohtuullinen terveys ( ei mitään kuoleman vakavaa, ainakaan vielä)
-katto pään päällä (oma koti, ehkä hiukan ahdas, mutta ikioma)
-hyvä mies (kuuluu tietty tohon ihanaan perheeseen, mutta pakko mainita erikseen)
-ystäviä (vaikka osaa näkee harvoin)
-ruokaa ( jääkappi kyllä vaatii täydennystä, mutta sitähän saa kaupasta)
- hyvät naapurit (ystävyys- yhteistyö ja avunantoaopimus voimassa ilman sen kummempia kirjallisia tai suullisia sopimuksia, on vaan ihan selvä autetaan jos apua tarvitaan)
- mukavat sukulaiset

mm. nämä tulee heti mieleen

 

Kun ihminen on ahne olento ja haluaa aina enmmän?

 

mä en taida sitten olla ahne.
tiedän senkin miten asiat on ...

 

mä en taida sitten olla ahne.
tiedän senkin miten asiat on ...

Ei se haittaa, mä olen ahne kakkiainen sunkin puolesta

 

olenko mä ahne? itse ajattelisin että sitä ajan oloon turtuu jotenkin arkeen ja arjen asioihin; joskus sitten tulee näitä "herätyksiä" ja alkaa miettiä asioita tarkemmin ja huomaa että mullahan on asiat ihan hyvin.

 

taidan olla varsinainen ketjun tappaja ...

 

Tää taitaa olla "heräämisien" päivä. Itsekin tänään herännyt omaan itseensä ja siihen kuin pinnallinen ja ahne sitä on ollut.

 

Tää taitaa olla "heräämisien" päivä. Itsekin tänään herännyt omaan itseensä ja siihen kuin pinnallinen ja ahne sitä on ollut.

sun ketju ja muutamat lähiaikojen tapahtumat tässä lähipiirissä saivatkin mietinnän käyntiin.
ollaan ihan oikeilla jäljillä kumpikin (ja moni muukin varmaan) kunhan aina välillä herätään ettei päästetä liian pahaksi tuota pinnallisuutta tai mitä se sitten oikein onkaan.
muistetaan vaan arvostaa lähimpiämme, muita ihmisiä , yleensä sitä mitä meillä on ja myös itseämme, niin eiköhän tää taas tästä lutviudu, vai mitä?

 

Tää taitaa olla "heräämisien" päivä. Itsekin tänään herännyt omaan itseensä ja siihen kuin pinnallinen ja ahne sitä on ollut.

sun ketju ja muutamat lähiaikojen tapahtumat tässä lähipiirissä saivatkin mietinnän käyntiin.
ollaan ihan oikeilla jäljillä kumpikin (ja moni muukin varmaan) kunhan aina välillä herätään ettei päästetä liian pahaksi tuota pinnallisuutta tai mitä se sitten oikein onkaan.
muistetaan vaan arvostaa lähimpiämme, muita ihmisiä , yleensä sitä mitä meillä on ja myös itseämme, niin eiköhän tää taas tästä lutviudu, vai mitä?

Jep, eiköhän me selvitä. Ja toivottavasti opitaankin jotain, ettei tarvitse herätä taas hetken kuluttua uudestaan samaan tilanteeseen. :hug: