Miksi olette eronneet?

Intouduin tälläistä kyselemään kun niin moni näin kevään kynnyksellä näyttää eroavan.
Mistä syistä erositte ja miten pitkään suhde/liitto oli kestänyt?

 

erosin kahdeksan vuotta kestäneestä suhteesta, tuli mies ja vei jalat alta

 

Alkoholismi ja parisuhdeväkivalta.

 

Ex oli väkivaltainen ja valehteleva kakkiainen. Yhdessä oltiin ihan liian kauan.

 

Miehen alkoholismi (ei ole väkivaltainen eikä riehu, mutta en jaksa jokaikinen aamu siivota kaljatölkkejä ennen kuin pääsen laittamaan aamupalaa) sekä se, että ostimme remontoitavan talon, eikä miestä kiinnostakaan remontoida (riittävän monta vuotta on tässä kitkuteltu tilapäisratkaisuilla).

Muutan lasten kanssa viikon päästä uuteen asuntoon, suhteemme kesti 8,5 vuotta.

 

Ex on narsisti, joka käytti henkistä väkivaltaa suhteen aikana ja kyllä sen päätyttyäkin (meil on yhteinen lapsi niin on pakko olla tekemisissä ), petti mua koko suhteen ajan. Suhde kesti 3 vuotta.

 

pari vuotta miettiny mitä teen entisessä suhteessani.
Ko suhteessa oli henkistä väkivaltaa, hieman fyysistä väkivaltaa sekä peliriippuvuutta.
Sitten tuli mies joka vei jalat alta ja lopetin suhteen lisäks jossittelun. Nyt tiedän mitä haluan ja minne kuulun.

Ja ennenkaikkea olen onnellinen

 

tajusin että se mies ei ollu se kenen kaa halusin viettää loppuelämäni. en rakastanu sitä. olin rakastunu siihen tunteeseen että joku rakastaa mua.

 

Ex on narsisti, joka käytti henkistä väkivaltaa suhteen aikana ja kyllä sen päätyttyäkin (meil on yhteinen lapsi niin on pakko olla tekemisissä ), petti mua koko suhteen ajan. Suhde kesti 3 vuotta.

Sama homma+huumeet+fyysinenkin väkivalta. Meillä kesti pari vuotta.. Viime syksynä sain oikeuden kautta hälle lähestymiskiellon vuodeksi.

 

Tein kaiken yksin (aivan kaiken), mies joi joka vkonloppu, oli vapaa-ajat pois kotoa, kaikki muu oli tärkeämpää kuin perhe, rikkoi jatkuvasti lupauksensa niin minulle kuin lapsillekin, valehteli, kieroili, ja pisteenä i:n päälle sain selville että on pettänyt vaikka miten paljon... yhdessä oltiin 15 vuotta.

Nyt teen kaiken yksin, mutta kaikki muu painolasti on pois harteilta. Elämä on sittenkin ihanaa.

 

Tein kaiken yksin (aivan kaiken), mies joi joka vkonloppu, oli vapaa-ajat pois kotoa, kaikki muu oli tärkeämpää kuin perhe, rikkoi jatkuvasti lupauksensa niin minulle kuin lapsillekin, valehteli, kieroili, ja pisteenä i:n päälle sain selville että on pettänyt vaikka miten paljon... yhdessä oltiin 15 vuotta.

Nyt teen kaiken yksin, mutta kaikki muu painolasti on pois harteilta. Elämä on sittenkin ihanaa.

Olet ottanut uuden nikin? Mikä vanhassa oli vikana?

 

Tein kaiken yksin (aivan kaiken), mies joi joka vkonloppu, oli vapaa-ajat pois kotoa, kaikki muu oli tärkeämpää kuin perhe, rikkoi jatkuvasti lupauksensa niin minulle kuin lapsillekin, valehteli, kieroili, ja pisteenä i:n päälle sain selville että on pettänyt vaikka miten paljon... yhdessä oltiin 15 vuotta.

Nyt teen kaiken yksin, mutta kaikki muu painolasti on pois harteilta. Elämä on sittenkin ihanaa.

Olet ottanut uuden nikin? Mikä vanhassa oli vikana?

Tuota, mä olen todella uusi täällä, muutaman kerran kirjoittanut harmaana nimellä Susa, mutta sitten ajattelin rekisteröityä. Ehkäpä sekoitat mut johonkuhun toiseen, en jaksa uskoa että tarinani on vallan epätavallinen...

 

Ei tultu toimeen, koska mies ajatteli vain itseään; roikkui tietokoneella yöt, päivät. Ei osallistunut perheen elatukseen tai mihinkään muuhunkaan. Henkinen väkivalta oli jatkuvaa. Vajaa 8 vuotta sitä kesti!

 

pari vuotta miettiny mitä teen entisessä suhteessani.
Ko suhteessa oli henkistä väkivaltaa, hieman fyysistä väkivaltaa sekä peliriippuvuutta.
Sitten tuli mies joka vei jalat alta ja lopetin suhteen lisäks jossittelun. Nyt tiedän mitä haluan ja minne kuulun.

Ja ennenkaikkea olen onnellinen

Mistä pelistä/peleistä oli riippuvainen?

 

Alkoholi, rakkauden loppuminen, väkivalta. Erosta on kaks vuotta aikaa, ja nyt elelen uudessa parisuhteessa, ja en todellakaan enää aio toistaa vanhoja virheitä elämässäni.

 

Monen asian summa, vikaa oli molemmissa. Avioliitto kesti 10v.

 

Monen asian summa on varmaan useimmissa tapauksissa totta.
Mies meni ja rakastui toiseen. Takana 7 yhteistä vuotaa.

 

Ex oli narsisti, eli meno sen mukasta; väkivaltaa ( sekä henk. & fyysinen ), alistamista, pettäämistä, mies eli omaa elämäänsä... Muutama eka vuosi meni suht hyvin, kunnes käytös muuttui radikaalisti ja tajusin mistä on kysymys. Yli kahdeksan vuotta tuhlasin tuohon hulluun, ennen kun pääsin irti. Suhteesta jäi kuitenkin ihana tyttö, jonka kanssa elellään onnellisena ja vailla jatkuvaa uhkaa kahdestaan. =)

 

Lapsettomuus.
Tosin vieläkin yritetään korjata asiaa hoidoilla...neljä vuotta on tässä suossa jo rämmitty.

 

Ensimmäinen avioliittoni oli lyhyt, mutta sitäkin "ytimekkäämpi" :headwall: Ennen naimisiinmenoa mies sanoi, että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Sitten kun oltiin naimisissa, mies sanoi ettei avioliittoon kuulu seksi. :headwall: :headwall:

 

Tein kaiken yksin (aivan kaiken), mies joi joka vkonloppu, oli vapaa-ajat pois kotoa, kaikki muu oli tärkeämpää kuin perhe, rikkoi jatkuvasti lupauksensa niin minulle kuin lapsillekin, valehteli, kieroili, ja pisteenä i:n päälle sain selville että on pettänyt vaikka miten paljon... yhdessä oltiin 15 vuotta.

Nyt teen kaiken yksin, mutta kaikki muu painolasti on pois harteilta. Elämä on sittenkin ihanaa.

Muuten sama mutta yhdessä oltiin 10 vuotta.

 

Alkoholismi ja parisuhdeväkivalta.

Kuten myös sekä toiset naiset.

 

Mummo oli sitä mieltä, että pitää mennä naimisiin, koska lapsikin oli tulossa. Mies oli ihan sairaan hyvännäköinen, mutta täysi tomppeli.