Toggle sidebar

Miksi nykyaikana ihannoidaan rääväsuisia päällepäsmäri lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Kaikkien pitäisi olla megasosiaalisia ja puhumassa aikuisella kuin aikuiselle, vaikka ei tuntisi. Nuoretkin haluavat tuoda itseään esiin tavalla kuin toisella, bb-taloon haetaan, idolsiin sun muihin tosi tv ohjelmiin tai vähintäänkin jonkun salarakkaaksi. Mikä tarve olla niin esillä, miksi se on niin ihailtavaa? Ujot ja arat, hiljaisemmat ovat kummajaisia nyky-yhteiskunnassa?
 
En mä ole kyllä tuollaista huomannut, meillä on kaksi lasta toinen on kova puhumaan ja sosiaalinen toinen ujo eikä kumpikaan ole mitenkään suositumpi kuin toinen sukulaisten/tuttavien tai toisten lasten seurassa..Ihania kumpikin omalla tavallaan ja kummallekkin annetaan tilaa olla omanlaisensa
 
Miksi on niin hienoa ja ihailtavaa kun Nico-Liica uskaltaa kommentoida kassajonossa ventovieraiden ostoksia/ulkonäköä tms? Tai uskaltaa haistattaa pjaskat jos joku tuntematon kieltää rikkomasta pulloja kadulle?
 
On kyllä totta. Joka paikassa nykyisin vain toitotetaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, ja jos lapsi (tai aikuinen) ei nyt vain luonteeltaan ole sellainen, koetaan se jotenkin rajoitteeksi tai viaksi. En ymmärrä, miten on niin vaikea hyväksyä, että me ihmiset vain olemme erilaisia. Toiset ovat hiljaisempia ja sisäänpäinkääntyneitä, eikä siinä ole mitään pahaa.
 
[QUOTE="vieras";22179115]Kaikkien pitäisi olla megasosiaalisia ja puhumassa aikuisella kuin aikuiselle, vaikka ei tuntisi. Mikä tarve olla niin esillä, miksi se on niin ihailtavaa? Ujot ja arat, hiljaisemmat ovat kummajaisia nyky-yhteiskunnassa?[/QUOTE]

Tuo teksti löytyy lähes suoraan lapseni alakoulun määritelmästä sille nykyisellle käyttäytymis/huolellisuusnumerolle, millä nimelllä se sitten onkaan. Parhaimmat numerot saa vain jos on sosiaalinen, aloitteellinen jne. Kritisoin tätä opettajalle, mutta hän vain voivotteli, että kun näiden mukaan täytyy arvostella.
Niin ne ovat ajat muuttuneet kun koulu yhä osallistuu kasvatukseen.
 
[QUOTE="vieras";22179244]Mutta eihän sellainen suunapäänä olija ole ollenkaan sosiaalinen. On lähinnä vain itsekeskeinen.[/QUOTE]

Toisaalta voi olla niinkin että se ujo ja hitaasti lämpenevä on itsekeskeinen eli ei suostu osallistumaan, ennen kuin on saanut kaikki muut näkemään vaivaa hänen "houkuttelemiseksi" mukaan?
Kumpikin mahdollista.

Minä tunnen monenlaisia, niin avoimia ja paljon puhuvia kuin hiljaisempia ja ujompiaa lapsia (ja aikuisia) enkä osaa ajatella että tuollainen ero persoonallisuudessa vaikuttaisi siihen, miten heitä arvostan. Ihan muut asiat ratkaisevat.
 
Väärin. Itse olen taas kokenut juuri toisinpäin. Lapseni on luonteeltaan puhelias, sosiaalinen, räväkkä ja tempperamenttinen ja joudun aina olla "sisäänpäinkääntämässä" häntä. Muut ihmiset ja päiväkodissa toivotaan, että lasten tulisi olla hiljaisia ja kilttejä hissukoita. Ikävää on että lapseni joutuu kokemaan jokapuolella luonteestaan negatiivista palautetta, vaikka mitään häiriökäyttäytymistä ei olekaan.
Omia mielipiteitä tai liian puhelias ei vaan saa olla.
 
itsekkin sosiaalisena ihmisenä arvostan sitä jos lapsi ei ujostele kokoajan ja nyhjää äidin helman takana. ei nyt mikään rääväsuu tarvitse olla mutta tulevaisuudenkin kannalta lapselle helpompaa jos osaa edes jonkin verran sosiaalisia taitoja. Miten sitä elämässä pärjää jos ei omista mielipiteitä( tai uskalla tuoda niitä milloinkaan julki)?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Samaa ihmetellyt:
On kyllä totta. Joka paikassa nykyisin vain toitotetaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, ja jos lapsi (tai aikuinen) ei nyt vain luonteeltaan ole sellainen, koetaan se jotenkin rajoitteeksi tai viaksi. En ymmärrä, miten on niin vaikea hyväksyä, että me ihmiset vain olemme erilaisia. Toiset ovat hiljaisempia ja sisäänpäinkääntyneitä, eikä siinä ole mitään pahaa.
Click to expand...

Peesi. Joka paikassa ihannoidaan sosiaalisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta ja parempi olla rämäpää kuin varovainen ja hiljainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Samaa ihmetellyt:
On kyllä totta. Joka paikassa nykyisin vain toitotetaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, ja jos lapsi (tai aikuinen) ei nyt vain luonteeltaan ole sellainen, koetaan se jotenkin rajoitteeksi tai viaksi. En ymmärrä, miten on niin vaikea hyväksyä, että me ihmiset vain olemme erilaisia. Toiset ovat hiljaisempia ja sisäänpäinkääntyneitä, eikä siinä ole mitään pahaa.
Click to expand...

Minusta taas on ahdistavaa, että jäyhät suomalaiset kuvittelevat oikean käytöksen olevan sisäänpäinkääntynyttä ja antisosiaalista, tunteiden ilmaiseminen on väärin ja pahasta, äänenkäyttöä ei sallita, tms. Itse olen joutunut todellakin kokemaan tämänlaisen ajattelutavan seuraukset.

Suomalaiset ovat niin rajoittunutta porukkaa, nimenomaan erilaisuutta ei ikinä hyväksytä :/ Olen itse hyvin iloinen ja sosiaalinen, puhelias, tms mutten ole koskaan väheksynyt hiljaisempia. Valitettavasti nain sukuun jossa ollaan kankeita kuin heinäseipäät ja erilaiset ihmiset ovat kauhistus ja pohjasakkaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja ``:
itsekkin sosiaalisena ihmisenä arvostan sitä jos lapsi ei ujostele kokoajan ja nyhjää äidin helman takana. ei nyt mikään rääväsuu tarvitse olla mutta tulevaisuudenkin kannalta lapselle helpompaa jos osaa edes jonkin verran sosiaalisia taitoja. Miten sitä elämässä pärjää jos ei omista mielipiteitä( tai uskalla tuoda niitä milloinkaan julki)?
Click to expand...

Paitsi että tämähän ei ole totta :) itse asiassa ujolla voi olla hyvätkin sosiaaliset taidot, eli kyky tulla toimeen ihmisten kanssa. Ei rääväsuuna oleminen ja rohkeus takaa hyviä sosiaalisia taitoja.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa