Kyllähän nuo rytmit ovat perhekohtaisia, joillakin tarkat ja tärkeät, toisilla ei. Onhan se tylsää, jos toiset eivät tule tärkeisiin juhliin, mutta sellaista se joskus on.
Me olemme niitä onnellisia, joiden lapset eivät ole tarvinneet kovinkaan tarkkaa ohjeistusta- nukkuvat missä vaan, syövät mitä tarjotaan (aika lailla, ovathan he kumminkin lapsia). Onnellisia sikälikin, että yksi erityislapsi ja elämä olisi voinut olla hyvinkin paljon rajoitetumpaa.
Kummilapsen perheessä neljä lasta. Heillä on tarkat nukkumaanmenoajat ja oma huone. Jokaiselle ruuat oman maun mukaan (joskus kelpaa sama kaikille, esim tacot, joskus pitää olla kaikille eri, esim murot). Vaatteet pidetään sellaisina yhdistelminä, joina ne on ostettu ja hiuskoristeiden kuuluu olla sävyyn sopivat. Yhdessä lomailessamme joudumme joskus odottelemaan, kun vanhemmat ratkovat lasten kanssa näitä asioita, mutta se onkin ainoa haitta. Lapset ovat ihan täysipäisiä ja vanhemmat kivoja, joten saatoimme todeta, että niin kovin eri tavoin voi kasvattaa ihan yhtä kunnollisia muksuja, kunhan vaan vanhemmat jaksavat toistensa erilaisia tapoja.