Miksi näin? (Ystävyyssuhteissa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Lisa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Lisa"

Vieras
Mitä tämä on?

Olen siis sinkku ja jossain vaiheessa tuskailin teknillisten ongelmien kanssa ja kerroin
kaverilleni, että on tällaisia ongelmia. No tämän jälkeen kaverini alkoi jatkuvasti kehua
miestään, että onneksi mulla on mies että ei ole tuollaisia ongelmia. Hän ei kuitenkaan sanonut
tätä auttaakseen minua, että tulevat auttamaan. Tätä kehumista oli sitten jatkuvasti, että
onneksi hänen ei tarvitse tällaisia asioita pähkäillä, kun on mies.
otin hieman asiasta itseeni, kun olen aiemmin vuosia auttanut häntä monessa asiassa. Aikana, kun hänellä ei ollut vielä miestä.

kerroin toiselle kaverilleni, että yhden miehen kanssa ei tullut nyt mitään ja olen vähän siipi maassa.
No tämänkin kaverin kohdalla sama juttu. Nyt olen viikon kuunnellut, kuinka ihanaa se on, kun mies rakastaa ja saa kokea rakkautta.
Mistä tällainen johtuu? En ole ollut heitä kohtaa koskaan loukkaava. Jos toinen ihminen huomaa, että toisella ihmisellä on vaikeaa, miksi pitää sitten jatkuvasti tuoda esille omaa onnea. Miksi silloin, kun
toisella on vaikeaa, ei voisi vaan tukea , auttaa ja yrittää lohduttaa?
 
He ovat kateellisia vapaudestasi ja vakuuttavat itselleenkin, että se mörökölli kotona on tosi IHQU. Tai he ovat muuten epävarmoja. Tosiystävät eivät käännä veistä haavassa, vaan tukevat ystäviään!
 
[QUOTE="Vieras";26748188]He ovat kateellisia vapaudestasi ja vakuuttavat itselleenkin, että se mörökölli kotona on tosi IHQU. Tai he ovat muuten epävarmoja. Tosiystävät eivät käännä veistä haavassa, vaan tukevat ystäviään![/QUOTE]


Tuli kanssa mieleen että olisiko siinä omassa liitossa meneillään joku rankempi vaihe ja eroakin miettiessä sitten noin vakuuttelevat itselle ja muille kuinka hyvä se mies on.

Tai sitten ovat vaan hyvin ajattelemattomia tyyppejä, minkä luulisi tulleen esille jo aiemminkin.
 
Niin.
Nykyään tuntuu, että olen varovaisempi sanomaan, jos on jotain ongelmaa, koska siitä seuraa viikon kehusmisaalto, että "onneksi mulla ei ole noin"
En ole oikeastaan kateakaan. Minun pitää vaan yrittää ymmärtää heitä. Olla onnellinen heidän onnestaan.
Toki on minullakin kavereita, jotka ovat hienotunteellisia
 
No tota... En mäkään nyt mitään yletöntä oman onnensa hehkuttamista ymmärrä, mutta kyllä sen saa sanoa jos on onnellinen.
Tässä viikolla eräs tuttuni kävi kylässä ja kaikki oli hällä huonosti. Ei ollut rahaa, ei lapsenvahtia, parisuhde meni päin persettä jne. Yritin kyllä tehdä ehdotuksia ja auttaa, mutta mikään ei ollut hyvä. Lapsenvahtiongelmaan neuvoin ottamaan yhteyttä MLL:n mutta se on liian kallis (ilmeisesti mun olis pitänyt tarjoutua lapsenvahdiksi), kerroin tarjolla olevasta työpaikasta, johon voisi hakea (ei kiinnosta) ja sanoin että puhuis miehen kanssa (ei kannata kun ei se auta).
Sitten tuttuni kysyi minulta, että miten menee. Kerroin kun kysyttiin, että sain hyvän duunipaikan ja aloitan elokuussa. Että parisuhde voi hyvin ja että lähdemme miehen kanssa viikonloppuna kahdelleen minilomalle. Ilmeisesti mulla meni liian hyvin, kun tuttava aloitti taas sen voivottelun, miten mulla on helppoo kun on lapsenvahti ja oon töitä jajaja. Alkoi itteänikin hieman tmpäistä. Eipä ne asiat mullekaan niin itsestäänselviä ole tai tulleet mitään tekemättä. Vois hänkin sen valittamisen sijaan tehdä asioilleen jotain.
 
No tota... En mäkään nyt mitään yletöntä oman onnensa hehkuttamista ymmärrä, mutta kyllä sen saa sanoa jos on onnellinen.
Tässä viikolla eräs tuttuni kävi kylässä ja kaikki oli hällä huonosti. Ei ollut rahaa, ei lapsenvahtia, parisuhde meni päin persettä jne. Yritin kyllä tehdä ehdotuksia ja auttaa, mutta mikään ei ollut hyvä. Lapsenvahtiongelmaan neuvoin ottamaan yhteyttä MLL:n mutta se on liian kallis (ilmeisesti mun olis pitänyt tarjoutua lapsenvahdiksi), kerroin tarjolla olevasta työpaikasta, johon voisi hakea (ei kiinnosta) ja sanoin että puhuis miehen kanssa (ei kannata kun ei se auta).
Sitten tuttuni kysyi minulta, että miten menee. Kerroin kun kysyttiin, että sain hyvän duunipaikan ja aloitan elokuussa. Että parisuhde voi hyvin ja että lähdemme miehen kanssa viikonloppuna kahdelleen minilomalle. Ilmeisesti mulla meni liian hyvin, kun tuttava aloitti taas sen voivottelun, miten mulla on helppoo kun on lapsenvahti ja oon töitä jajaja. Alkoi itteänikin hieman tmpäistä. Eipä ne asiat mullekaan niin itsestäänselviä ole tai tulleet mitään tekemättä. Vois hänkin sen valittamisen sijaan tehdä asioilleen jotain.

Mulla menee monella muulla elämisenalueella hyvin.
Tuon tekniikkaongelman sain pois, kun otin huoltomiehen. Mutta ihmettelen vaan kun jos
erehtyy jostain sanomaan niin siitä tulee sellaista yliampuvaa oman elämänkehumista päälle.
mietin vaan joskus, että mitä sillä toinen ihminen hakee.
 
Mulla menee monella muulla elämisenalueella hyvin.
Tuon tekniikkaongelman sain pois, kun otin huoltomiehen. Mutta ihmettelen vaan kun jos
erehtyy jostain sanomaan niin siitä tulee sellaista yliampuvaa oman elämänkehumista päälle.
mietin vaan joskus, että mitä sillä toinen ihminen hakee.

Varmaan se joillain on sitä varmistelua ihan itelleen, että hyvin menee.
Joskus kyllä tuntuu, että mitään ei saisi olla elämässään tyytyväinen kun heti on joku sanomassa, että leuhkii/esittää/valehtelee.
 
Varmaan se joillain on sitä varmistelua ihan itelleen, että hyvin menee.
Joskus kyllä tuntuu, että mitään ei saisi olla elämässään tyytyväinen kun heti on joku sanomassa, että leuhkii/esittää/valehtelee.

Minusta saa sanoa, jos on hyvin asiat. En vaan ymmärrä asiayhteyttä, että jos jossain alueella menee heikommin niin silloin aletaan kehua tätä elämänosa-aluetta oikein enemmän.. että "onneksi
mulla ei ole noin".
leikitään vaikka ajatuksella näin, että jos joku ei saa koulupaikkaa jostain niin minä alkaisin
heti sanoa, että "onneksi minä olen saanut ja tehnyt vielä korkeakoulututkinnonkin". Sitten minä
jankkaisin tätä asiaa moneen kertaan viikon aikana, että olipa se hienoa, kun minä olen päässyt

Tarkoitan siis tätä asiayhteyttä, että miksi pitää alkaa kohtuuttomasti kehua sitä asiaa itsellä, jos huomaa että toinen on asiasta allapäin.

Ei kuulu minun tapoihin ..ei.
 
Toinen esimerkki vielä: Jos joku ei saa lasta ja jos minulla olisi lapsi..minä sitten kehuisin kokoajan tälle lapsettomalle ihmiselle, että kuinka hienoa on, että mulla on lapsi ja kuinka minä olen tämän lapsen saanut.
Kyllä saa sanoa, että menee hyvin, mutta onko pakko juuri niissä kohdissa pönkittää itseään, kun huomaa, että toisella menee tässä asiassa hieman heikommin.
Minusta olisi kivaa sellainen hienotunteisuus.
 
Joo, on ihan eri asia keskustelun lomassa kertoa, että itsellä menee hyvin, kuin useaan otteeseen jankata samoja juttuja (ja juuri sellaiselle, jolla samat asiat eivät ole hyvin). Onneksi itselläni ei ole tuollaisia ystäviä.
 

Yhteistyössä