Miksi musta tuli tällainen?

[Emiilia]

En mä enää tajua itseäni. Mun itsevarmuus on ihan hukassa.

Aikaisemmin eii ulkonäölläni ollut mitään väliä. Nyt kamala stressi kiloista. Vaatteet ei mahdu, masentaa. Ihrat ällöttää. Masentaa vaan ulkomuoto. Jokainen pienikin viittaus mun painoon, tai ylipäätään kenenkään painoon, mieheni suusta, niin mä loukkaannun ja alan itkee. Mä inhoa itseäni tällä hetkellä. Joo tiedän paljon johtuu varmasti näistä hormooneista, mutta silti. Lenkille en pääse kun nilkka kipeä. Olen ilmeisesti sitä jo liikaa rasittanut. Dietille ei voi alkaa kun imetän. Peilikuva vaan ällöttää ja muutenkin.

Haisen koko ajan hieltä, vaikka käyn suihkussa. Haisen maidolta ja vauvan kakalta. Väsyttää koko ajan. Kaikesta saamattomuudesta vaan syyllisyys niskassa. Hommia olis vaikka kuinka paljon, mutta ku ei huvita/jaksa/viitsi tehdä mitään tai ees aloittaa. Ulkona paistaa nytkin aurinko ihanasti ja mä vaan oon sisällä.


Mulla on olo että olen vain joku varjo itsestäni. En enää osaa mitään, en enää näytä miltään. Elän ja olen olemassa vain muita varten. Siltä minusta tuntuu.

 

[r u u s a]

Sua väsyttää.

Ja et muuten haise ja kauniskin olet. =)

 

[Rukoilijasirkka]

Sulla on masennus. Jos kysyisit neuvolasta jotain keskusteluapua masennukseen?

 

[Emiilia]

Sulla on masennus. Jos kysyisit neuvolasta jotain keskusteluapua masennukseen?

Joo olen käynyt maaliskuusta lähtien viikkottain juttusilla tuolla psykiatrisella osastolla. Nyt ne on kesälomalla. Elokuussa vasta seuraava aika.

 

[Emiilia]

Sua väsyttää.

Ja et muuten haise ja kauniskin olet. =)

Kiitos!

Ongelma vaan on siinä että ei itse tunnu siltä. Tuntuu vaan että oon joku lehmä joka vaan ruokkii muita.

Mä vaan oon hukassa itseni kanssa. En ilmeisesti osaa olla itseni ja äiti yhtä aikaa.

 

[Rukoilijasirkka]

Sua väsyttää.

Ja et muuten haise ja kauniskin olet. =)

Kiitos!

Ongelma vaan on siinä että ei itse tunnu siltä. Tuntuu vaan että oon joku lehmä joka vaan ruokkii muita.

Mä vaan oon hukassa itseni kanssa. En ilmeisesti osaa olla itseni ja äiti yhtä aikaa.

Ota vähän vapaa-aikaa välillä ittelles.

 

[mjaa]

Painonvartijoilla ainakin on imettäjille oma ohjelmansa, ruokavaliota voi tarkkailla ja liikuntaa lisätä vaikka imettääkin

 

[pienenhetken]

onko sulla omaa vapaa aikaa ollenkaan?
jos kävisit yksin vaikka uimassa pari kertaa viikossa tai kuntosalilla,pyöräilemässä jne.
:hug:

 

[seropi]

monesti on vaikeeta olla nainen ja äiti samaan aikaan,mulla ainakin tuotti ongelmia.menee kyllä ohi,mutta hyvä kun käyt juttelemassa asiasta

 

[Emiilia]

No eipä totaa omaa aikaa kovinkaan paljoo oo tällä hetkellä ainakaan. Vauva kun on vast 1 kk. Kyllä pari kertaa oon muualla ollut, mutten yksin. Aina on mukana ainakin yksi lapsista. Ja toisaalta, jos jätän kaikki tänne miehen hoitoon niin taas alkaa syyllisyys painaa.

Salille en vielä mee, ku ei pysty treenaa kunnolla, joten turha maksaa. Polvet eivät kestä pyöräilyä ja uimahalli on kiinni.

 

[niin]

No eipä totaa omaa aikaa kovinkaan paljoo oo tällä hetkellä ainakaan. Vauva kun on vast 1 kk. Kyllä pari kertaa oon muualla ollut, mutten yksin. Aina on mukana ainakin yksi lapsista. Ja toisaalta, jos jätän kaikki tänne miehen hoitoon niin taas alkaa syyllisyys painaa.

Salille en vielä mee, ku ei pysty treenaa kunnolla, joten turha maksaa. Polvet eivät kestä pyöräilyä ja uimahalli on kiinni.

Vaunulenkit ja kotona voi tehdä varovasti samoja juttuja kuin salillakin.

 

[Rukoilijasirkka]

No eipä totaa omaa aikaa kovinkaan paljoo oo tällä hetkellä ainakaan. Vauva kun on vast 1 kk. Kyllä pari kertaa oon muualla ollut, mutten yksin. Aina on mukana ainakin yksi lapsista. Ja toisaalta, jos jätän kaikki tänne miehen hoitoon niin taas alkaa syyllisyys painaa.

Salille en vielä mee, ku ei pysty treenaa kunnolla, joten turha maksaa. Polvet eivät kestä pyöräilyä ja uimahalli on kiinni.

Toi syyllisyys on sulle nyt ongelma. mieti, mistä se sun syyllisyys kumpuaa ja yritä päästä siitä eroon. Lähde vaikka meikkiostoksille ilman yhtäkään lasta. Vaikka tunniksi edes.

 

[pienenhetken]

ihan turhaan syyllisyyttä tunnet! lapsilla on isä joka taatusti osaa hoitaa lapsia sen aikaa kun sinä pidät vähän lapsivapaata.
onko teillä salilla jotain jooga tai pilates tunteja? jos alottaisit liikunnan vähitellen sellasesta...jos laihtua haluat niin ala tarkkailla syömisiä,sitä voi imettäjäkin tehdä. lisäät liikuntaa sitten kun polvet&nilkka kestää.
ota säännöllisesti sitä omaa aikaa,käymällä vaikka kahvilla tai kaverin luona jossain,ostoksilla tai elokuvissa,kampaajalla,hierojalla,manikyyrissä.
lypsät maitoa pulloon siksi aikaa,tai mies antaa korviketta,siitäkään turha tuntea mitään syyllisyyttä.

 

[Emiilia]

Oon tehnyt päivittäin vaunu lenkkejä, mutta nyt toi nilkka on niin kipee ettei pääse kunnolla kävelee. :/

Ei oo rahaa lähtee ostoksille. Vaatteita tarttis itsellenikin saada kun ei vanhoihin mahdu. Meikkeihin nyt viimeksi tuhlaisin rahat. Ajatus hyvä, mutta toteutus mahdoton.

Mä tunnen syyllisyyttä kaikista tekemättömistä asioista. Nytkin mun pitäis laittaa pyykit/nyppii rikkaruohoja/hoitaa yhdistys asioita....

En mä ees tiedä enää mitkä kaikki asiat painat päässä. Mä murehdin nyt jo sitä etten osaa olla tasapuolinen vanhempi kaikille lapsilleni. Siis oikeesti mun tarttis saada kaikki ajatukset pois päästä ja totaalisesti nollata itseni.

 

[Rukoilijasirkka]

Miksi sun pitää tehdä kaikki tekemätön? Miksi? Miksi sä et muka ois tasapuolinen?

Olet aikuinen ihminen, kukaan ei enää jankuta sulle, että olet laiska tai huono, joten karista pois semmoiset. Tee tuntemuksiasi vastaan. Lue vaikka hyvää kirjaa sillävälin kun mies lähtee pentujen kanssa ulos.

 

[Emiilia]

Jos mä en tee noita hommia ei kukaan muukaan ja sit mua ärsyttää.
Mä itse olen veljeni kanssa täysin eriarvoisia. Pelkään että minusta tulee samanlainen kuin vanhempani ja suku. Joo tiedän turhaa, mutta silti. Nytkin huomaan että esikoisesta on otettu kuvia paljon enemmän kuin toisesta. Masentaa. Toisella tällahetkellä hirvee uhmis, joten en löydä keinoa kommunikoida. Huudan vaan hänelle ja hermot menee mullakin.

Mun pääkoppa jankuttaa, että olen laiska ja huono, kun en saa asioitani järjestykseen. Nytkin mieson vanhempien lasten kanssa rannalla ja minä kaksin vauvan kanssa kotona. Olisi ollut hyvää aikaa tehdä vaikka mitä hyödyllistä, mutta ei. Mä vaan istun tässä ja itken.

 

[Rukoilijasirkka]

Itke vaan. Kerro tosta sun veljestä, millä tavalla olitte eriarvoisia? Sitenkö, että kun olit tyttö, sulta odotettiin paljon enemmän tota työtekoa, että tekisit kotihommia ja muita?

 

[r u u s a]

Eivät työt tekemällä lopu.

Sä olet nyt äitiysLOMALLA ja istut siinä ihan rauhassa, syöt ja juot jotain ja otat loppuillan rennosti.

*halaa*

 

[viiden äiti]

No eipä totaa omaa aikaa kovinkaan paljoo oo tällä hetkellä ainakaan. Vauva kun on vast 1 kk. Kyllä pari kertaa oon muualla ollut, mutten yksin. Aina on mukana ainakin yksi lapsista. Ja toisaalta, jos jätän kaikki tänne miehen hoitoon niin taas alkaa syyllisyys painaa.

Salille en vielä mee, ku ei pysty treenaa kunnolla, joten turha maksaa. Polvet eivät kestä pyöräilyä ja uimahalli on kiinni.

Voi, olisipa kuukauden ikäinen vauva, huutaa vielä 'en niä'!
Kyllä ne kilot vielä lähtee, olet vastasynnyttänyt, tsemppiä

 

[Emiilia]

Itke vaan. Kerro tosta sun veljestä, millä tavalla olitte eriarvoisia? Sitenkö, että kun olit tyttö, sulta odotettiin paljon enemmän tota työtekoa, että tekisit kotihommia ja muita?

Minä olen esikoinen ja tyttö, mutta koska olen tyttö olen turhake. Näin mummini sanoi minulle kun oli 3v. Sama ajatus malli on isälläni. Tyttönä olen jotain vähenmmän kuin veljeni. Edelleen mun elämän saavutuksilla ei ole mitään väliä isälleni, mutta veljen asioilla on. Tai siis mä olen aina ollut kiltti ja rehellinen. Veli jotain muuta, mutta ei se haitta. Toi on niin vaikeesti selitettävissä.

Joka tapauksessa huomaan että oma isäni tekee nyt samoin mun lapsille. Esikoinen on poika ja sen isäni voisi ottaa sinne ja tänne mukaan, mutta toista, tyttöä, ei. Tytön teot ei niin isääni kiinnosta, vain esikoinen. Pelkään että jossain vaiheessa lapset huomaavat tämän eriarvoisuuden heissä ja samalla se aiheuttaa heille samat riittämättömyyden tunteet kuin mulla on nyt.

Mä oikeesti murehdin ja pohdin ihan liikaa asioita koko ajan. Tarttis osata rentoutua ja antaa olla, mutta ei...

 

[Emiilia]

Voi että... Mä kyllä tiiän mitä mun pitäis tehdä, mutta..... Tiedän että kilot lähtee aikanaan... Tiedän... Mutta tällä hetkellä mä olen ällöttävä ja sitä en jaksa. Tiedän että joskus saan varmasti hommat tehtyä ja että nyt on aika vaan levätä ja toipua ja nauttia ololsta ja uudesta vauvasta, mutta ku se ei vaan onnistu ku tuo samperin pää haraa vastaan.

Mulla on vaan niin paha ja sekava olo itseni kanssa tällähetkellä. Tänne sitten puran itseeni, joo niin säälittävä jo olen että virtuaali-ihmisille huolenikin kannan.

 

[tähdenlento09]

:hug: :hug:

Ei ollenkaan säälittävää purkaa huolia tänne ja usko pois, kyllä se siitä kun saat levättyä ja hieman omaa aikaa.
Eikä siitä omasta vapaasta hetkestä tarvitse kantaa syyllisyyttä, kaikki me varmasti tarvitaan pieni hengähdystauko lapsista ja kotihommista silloin tällöin. :hug:

 

[Rieputarallaa]

Ei kai sullakin oo kolmenkympin kriisi?

:hug: :hug: :hug: joka tapauksessa !

 

[Rukoilijasirkka]

Hei, sulta on aina varmaan vaadittu niin paljon kiltteyttä, että sä vaadit sitä itsekin jo itseltäsi.

Ehdotan, että kuvittelet vaikka ihan hetkisen, että olet mies, jolloin voit vaikka heittää ne hikiset sukkasi lattialle, oikaista sohvalle, katsoa videoita, eikä hienhajukaan haittaa, koska miehet saavat haista. B)

 

[Emiilia]

Kiitos

Kyllä kait tää tästä helpottaa, joskus. Tänään vaan tuli taas niin kumma olo ja miehen typerä kommentti sai mut masentumaan.

Kolmen kympin kriisi voi hyvinkin olla. Viime vuonna tuo tuli täyteen ja vieläkään niitä ei ole juhlittu.