Miksi mulle käy kerta toisensa jälkeen nettitreffeillä näin?

[Mörköäiti]

Sellainen vielä, että ei ole ksye siitä, etteivätkö miehet saisi näyttää tunteitaan. Naiset kyllä haluavat sellaisen miehen. Mutta myös jotain tilannetajua voisi olla. Ja ikävä kyllä niistä heti ensi treffeillä helposti palavasti rakastuneista tulee vähän varautunut olo - voihan kyseessä olla aitokin "ensi silmäyksellä rakastuminen", mutta aika usein se voi olla myös feikkiä tai pelaamista, tai sitten kyseessä on tyyppi, joka ihastuu ja rakastuu kehen tahansa. Ei tarvitse peitellä kiinnostusta ja sitä, että viihtyy toisen seurassa - päinvastoin, se kannattaa näyttää, mutta ei kannata vyöryttää mitään rakastumistaan silloin, kun ei vielä tunneta juuri ollenkaan.

 

[mies-]

No voitaisko ajatella asia niin, että jos jo kommuunikaatiossa ollaan ihan eri linjoilla, niin ehkä silloin kyseessä ei ole toisilleen oikeimmat ihmiset?

Toi ei välttämättä vielä riitä, sillä se latino voi riippumatta rakkaudenosoitustensa tavasta olla parempi kumppanina kuin rakkautta "oikein" osoittava. Eli siihen ei saisi takertua, miten tunteista viestitään.

Kun on kyse tuntemattomasta ihmisestä, niin yleensä on tapana toimia aika lailla kaikille tuttujen kulttuurinormien ja totuttujen käytöskuvioiden mukaan - ihan väärinkäsitysten välttämiseksi. Itse kyllä kehoittaisin miettimään, miten paljon hehkuttaa rakkautta jo silloin, kun ei olla edes tavattu tai kun on tavattu vain kerran, pari. Tai ainakin, jos tuntuu, ettei se hehkutus koskaan tuota tulosta. Mutta eihän sitä tiedä - jos kaksi samankaltaista osuu yksiin, niin kai se silloin toimii. Suurin osa vaan ei taida oikein uskoa niin suuriin tunteisiin vielä noin pian, joten silloin voisi olla fiksumpaa naamioida se oma palava rakkaus vähän maltillisempiin sanoihin - ja kertoa vaikka sitten vähän myöhemmin, että "oikeasti mä rakastuin suhun jo ekalla tapaamisella". Siinä on nimittäin sellainenkin puoli, että kun itse hehkuttaa suurta rakkautta jo tutustumisvaiheessa, ei oikein anna sen toisen tunteille tilaa kehittyä ja voi käydä niin, että suhde ei sen vuoksi pääse etenemään vaan muuten potentiaalinen ihmissuhde kuivuu kasaan. Eikä silloin ole kyse "rankaisemisesta", vaan juttua ei vaan kannata jatkaa, jos itsestä tuntuu, ettei se toimi.

Ymmärrän mitä tarkoitat tuossa, enkä ole täysin eri mieltä esimerkiksi siitä, että toista ei pidä hukuttaa tunteisiin ja toisen olisi hyvä kyetä ottamaan vastaan tunteita. Olen silti sitä mieltä, että _tiivis_ kulttuurinormien mukaan elely on pikkuisen yksilöllisyydelle ja omalle ajattelulle/uniikkiudelle vastakkaista nykymaailmassa etenkin.

Vahva tunteista puhuminen ei edellytä tapaamista mitenkään välttämättä ja silti suhde voi olla hyvä ja kaunis. Kyse ei ole niinkään siitä, että itseilmaisulla olisi jokin tarkoitus, vaan aito itseilmaisu on päämäärä itsessään riippumatta lopputuloksesta, ei siis väline johonkin tulokseen. Eli joku kaunis sana lähes vieraalle ihmiselle on juuri siksi aito, että sillä ei ole mitään laskelmoitua tarkoitusta, se vain spontaanisti "tulvahtaa" sisimmästä ja koko sydämestä, vaikka toinen hylkäisi heti, tms. Tarkoitus on tavallaan hyvä ja se pyhittää keinot ja lopputuloksenkin.

 

["Huoh"]

Mä en ole valmis tinkimään tunteista, siksi varmaan tää kumppanin löytyminen onkin niin haastavaaa. Mä haluan olla toiselle osapuolelle erityinen ja tahdon myös että hän on sitä mulle.

Mies, osoitteeni on miukun@outlook.com, postia saa laittaa

 

[Mörköäiti]

Parisuhteen todella voi aloittaa kenen kanssa tahansa ja missä tahansa, jos sille itsestä tuntuu, siis noin lähtökohtana. On toki toinen asia, mitä mieltä toinen on tai miten vuorovaikutus toimii. Mutta ei näitä tarvitse "odotella" tai järjellä nuuskia halutakseen aloittaa parisuhteen. Tämä taas ei liity siihen, että käytännössä harvan kanssa kemiat toimii sillä tasolla mitä suhteeseen vaaditaan, josta ollaan kai samaa mieltä. Kemiat toimii lähes "itsestään" jos on toimiakseen, analyysit eivät kuulu siihen vaan usein tuovat rautakangen maun mukanaan hommaan.

Mutta tuntuu myös että aika moni ihminen ei edes tavoittele suhdetta, joka on jotenkin erityinen, vaan monelle riittää, että toinen on "ihan jees". Moni on valmis vähän tinkimään, kunhan on joku kumppani ja esim. saa perheen.

Eipä tarvitse odottaa eikä "järjellä nuuskia" - ei tarvitse analysoida, mutta eivät ne kemiat todellakaan kenen tahansa kohdalla toimi. Itse en ymmärrä, mitä järkeä on kehittää ihastus ihmiseen, jota ei tunne - ihastua siis omaan fantasiaan, ja yrittää sitten istuttaa se fantasia siihen toiseen ihmiseen. Miksi ei mieluummin tutustuisi ja ihastuisi vasta sitten, kun oikeasti kiinnostava ja itselle sopiva osuu kohdalle? Jotenkin tuntuu, että noita "ihan jees" -suhteita syntyy juuri silloin, kun ihastutaan randomisti suunnilleen kehen tahansa kohdalle osuvaan. Ne erityiset suhteet muodostuvat silloin, kun on oikeasti tavattu sellainen ihminen, joka sytyttää oikeasti - ei vain leikisti.

 

[Mörköäiti]

Toi ei välttämättä vielä riitä, sillä se latino voi riippumatta rakkaudenosoitustensa tavasta olla parempi kumppanina kuin rakkautta "oikein" osoittava. Eli siihen ei saisi takertua, miten tunteista viestitään.

No tuossa kohtaa voisi väärinkäsitysten välttämiseksi olla ihan hyvä keskustella ja vaikka vähnä analysoidakin, ettei hyvä suhde mene sivu suun vain erilaisen kommunikointitavan (tai jopa kulttuurieron) vuoksi. Tai sitten se toinen vaan on jonkin aikaa varauksellinen katsoessaan, mikä tuo yltiöpäinen suitsuttaja oikein on miehiään - ja voihan olla, että ajan kanssa kaikki meneekin ihan hyvin.

Ymmärrän mitä tarkoitat tuossa, enkä ole täysin eri mieltä esimerkiksi siitä, että toista ei pidä hukuttaa tunteisiin ja toisen olisi hyvä kyetä ottamaan vastaan tunteita. Olen silti sitä mieltä, että _tiivis_ kulttuurinormien mukaan elely on pikkuisen yksilöllisyydelle ja omalle ajattelulle/uniikkiudelle vastakkaista nykymaailmassa etenkin.

On se toki niinkin - enkä sano, etteikö tuollainen voisi koskaan toimia, paljon riippuu henkilöistä ja tilanteesta - mutta täytyy osata lukea sitä toista ihmistä, tilannetta, kaikkea. Ja mitä enemmän tutustutaan, sitä enemmän voi alkaa irrotella ja päästää irti tavanomaisista käytännöistä.

Vahva tunteista puhuminen ei edellytä tapaamista mitenkään välttämättä ja silti suhde voi olla hyvä ja kaunis. Kyse ei ole niinkään siitä, että itseilmaisulla olisi jokin tarkoitus, vaan aito itseilmaisu on päämäärä itsessään riippumatta lopputuloksesta, ei siis väline johonkin tulokseen. Eli joku kaunis sana lähes vieraalle ihmiselle on juuri siksi aito, että sillä ei ole mitään laskelmoitua tarkoitusta, se vain spontaanisti "tulvahtaa" sisimmästä ja koko sydämestä, vaikka toinen hylkäisi heti, tms. Tarkoitus on tavallaan hyvä ja se pyhittää keinot ja lopputuloksenkin.

Tottakai kauniita sanoja voi ja saakin olla - eri asia sitten, mikä niiden sanojen sisältö on. Kyllähän jo ekoilla treffeillä voi monin eri tavoin viestiä toiselle kiinnostustaan, niin epäsuorasti kuin suorasanaisestikin. Tässä ketjussa kuitenkin kai oli kyse ensi sijaisesti tilanteesta, jossa haluttaisiin tutustua mahdolliseen seurustelukumppaniin.

 

[mies-]

[QUOTE="Huoh";30091219]Mä en ole valmis tinkimään tunteista, siksi varmaan tää kumppanin löytyminen onkin niin haastavaaa. Mä haluan olla toiselle osapuolelle erityinen ja tahdon myös että hän on sitä mulle.

Mies, osoitteeni on miukun@outlook.com, postia saa laittaa [/QUOTE]

Ok Laitan postia tänään gmaililla. Mun nimikirjaimet on PK ja voisin laittaa sulle kuvan, joka on sama kuin mun fb:ssa niin ei pääse kukaan tekeytymään minuksi niin helposti.

 

["N83"]

Ap:lle: kokeile lähestyä live-elämässä mielenkiintoisen oloisia miehiä, voisin veikata, että lopputulos on sinun mieleesi enemmän kuin se, että pahoitat mielesi tuolla nettideittien puolella. Siellä on monenlaista kulkijaa erinäisin motiivein, toki joukossa helmiäkin, mutta kenen kohdalle sellainen sitten osuu...tuuri ja sattuma.

Itsekin kokeilin tässä taannoin nettideittailua. Lähestyin paria, itseäni muutaman vuoden vanhempaa miestä, en saanut minkäänlaista vastausta takaisin, joten sinulla tilanne siinä mielessä parempi. Itse tulkitsin vastauksettajäämisen johtuvan ulkonäöstäni: olen tavallisen näköinen pottunokka, näin kärjistetysti, en varmaan erityisemmin erotu massasta ja kauniimpia ja hoikempia kyllä löytyy. Nämä, joita lähestyin olivat sanojensa mukaan näitä "kunnon miehiä". Varmaan etsivät ja etsivät, aina vain parempaa, kuten myös pönkittävät egoaan. Vähän sellainen tuntemus jäi loppujen lopuksi.

Itse olen siinä mielessä toiminnan nainen, että toiveena oli tavata mahdollisimman pian ja katsoa löytyykö yhteistä. Minulla on taipumus mielikuvitusrikkaaseen sisäiseen maailmaan ja tunnistan itsessäni riskin ihastua liikaa omiin mielikuviini. No tulipahan tuotakin kokeiltua ja voin palata taas yksinelevän naisen maailmaani, missä viihdynkin hyvin, mutta inhimillistähän se on toivoa, että löytyisi omankaltainen ihminen tätä jakamaan. Ehkä se tulee sitten vastaan livenä, ehkä ei, aika näyttää.

 

[Mörköäiti]

Ok Laitan postia tänään gmaililla. Mun nimikirjaimet on PK ja voisin laittaa sulle kuvan, joka on sama kuin mun fb:ssa niin ei pääse kukaan tekeytymään minuksi niin helposti.

Paitsi kopioimalla sen facebook-profiilikuvan

Anteeksi, ei ole tarkoitus häiriköidä, koska hyvähän se vaan on, jos keskustelupalstan kautta ihmiset tutustuvat toisiinsa.

 

["Huoh"]

N83, olet varmastikin oikeassa. Itseasiassa aikaisemmin olen jo tullut samaan lopputulokseen, että livenä parempi, mutta jotenkin aika ajoin löydän itseni joltain treffipalstalta. Tunnistan itsestäni myös tuon, että helposti nettideittailu käy itsetunnon päälle, varmaan siksi että siellä tunnutaan antavan todella suuri painoarvo pinnallisille seikoille kuten juuri ulkonäölle ja vaikkapa kilomäärälle jonka ihminen painaa. Mä luulen, että kunhan maksamani aika tuolla palstalla päättyy, unohdan nettideittailun pysyvästi.

Mies, jään odottelemaan viestiäsi. Katsotaan montako häröilijää ehtii sitä ennen ilmoittamaan olemassa olostaan

 

[vieras..]

En jaksanut lukea koko ketjua mutta jos asia todella on niin että mitkään jutut eivät ole edenneet tapaamisen jälkeen, niin kyllä sun olisi myönnettävä itsellesi peilin edessä että jotain on pärstässä vialla.

 

["Huoh"]

Pärstässä voi tosiaankin olla jotain vialla, mutta hassua on se, ettei se vika tunnu näkyvän valokuvissa. Eikä nuo kaikki tapaukset välttämättä ehdi johtaa edes niille ekoille treffeille, kun mies on jo haihtunut savuna ilmaan.

Mulla ei nyt ole tässä ketjussa pointtina se, että miehet ylipäänsä lakkaavat pitämästä yhteyttä. Pointti on se, että miehet osoittavat olevansa ihastuneita muhun - ja seuraavassa hetkessä lakkaavat vain olemasta. Se on se juttu, jota mä en tajua.

Mutta kuten todettua, ilmeisesti se on vain nykyajan ihmisen ominaisuus, eikä siinä ole mitään sen kummempaa taustalla.

 

[Puuhippa]

Mä kiertäisin hyvin kaukaa miehet jotka ihastuu ilman, että oltaisiin edes tavattu.

 

[viedras]

Mä kiertäisin hyvin kaukaa miehet jotka ihastuu ilman, että oltaisiin edes tavattu.

Oot vaan kateellinen kun mies- ei pyytänyt sun yhteystietoja.

 

[Puuhippa]

Oot vaan kateellinen kun mies- ei pyytänyt sun yhteystietoja.

 

[mä...]

Minusta nyt teidän kahden velvollisuus olisi tulla ilmoittamaan myöhemmin, miten kävi Aiemmin ei palstaromanssit ole kiinnostaneet pätkän vertaa, mutta nyt olisi kyllä jotenkin todella kiva juttu, jos teidän kemiat kohtaisi

 

[Joxu]

Mahtavaa, jään oottelemaan tähän stooriin jatkoa

 

[päätön]

opcorn:

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="pettynyt";30091127]Naiset haluaa jonkun helvetin rikkaan ja komean harlekiini miehen, tavallinen mies ei kelpaa. Kaiken pitäisi mennä kuin niissä hömppäkirjoissa.[/QUOTE]

No pitäähän sitä nyt joku roti olla, herranjumala!