Miksi? Mitä vastaat?

Meillä on miksi-ikä \|O
Mitä vastaatte silloin kun ette jaksa selittää lapselle jokaiseen miksi kysymykseen että MIKSI?

 

"en tiedä" tai "kysy isiltä"

 

Meillä kans ihan mieletön kyselykausi. Kaikki on miksi miksi, ja ihan älyttömät asiatkin vastataan että miksi. :/
Ja lisäksi, meillä ei kelpaa tuo vastaus en tiedä. Pakko neidin mielelstä tietää, ja selittää miksi. Siinä onkin monesti sormi suussa äidillä ja isillä Eilen kysyi miksi puut on vihreitä.. juttu jatkui että entäs miksi aurinko on keltainen. Kaupungilla kysyy miksi tuo ihminen on tuossa, miksi miksi miksi...

 

Kun lapsi kyselee..eikä aikuinen jaksa tai keksi selitystä, siihen voi vastata, jutellaan asiasta myöhemmin tai äiti miettii asiaa ja kertoo vastauksen myöhemmin! Lapsen mielestä me aikuiset tiedetään vastaus kaikkeen koska ollaan aikuisia ja vastaus en tiedä, rikkoo tämän luulon.

 

Jos oon hirveän väsynyt tai haluan miettiä hetken, sanon "puhutaan siitä myöhemmin". Jos kysymys toistuu monta kertaa, sitten siihen vastataan, koska ilmeisesti asia lasta kiinnostaa, kunnes hän saa asian selväksi.

 

\

"en tiedä" tai "kysy isiltä"

pakko peesaa

 

\

\

"en tiedä" tai "kysy isiltä"

pakko peesaa

sama täällä mutta joskus kyllä tulee sanottua että äiti on niin tyhmä ettei tosiaan tiedä

 

sitten kun itsellä ei enää vastaukset riitä..
meidän pikku miks-miehelle riittää vastaukseksi se,että sanotaan:"siksi,että äiti sanoo niin!"ja on toiminu kyllä hyvin...

 

No siksi, kun tulee loputon kysymysketju 'Miksi siksi'

 

Mä laitan lapsen itsensä miettimään vastausta. Saa muuten melkoisia keskusteluja aikaiseksi.

Enkä lähde ollenkaan vastailemaan sellaisiin miksi-miksi-miksi....
jos huomaa, et toinen ei juuri edes vastausta kuuntele kun kysyy jo seuraavan miksi. Pääsääntöisesti kuitenkin laitan lapsen ensin ajattelemaan itse ja sitten kerron oman näkemykseni. Ei tule loputtomia miks-ketjuja. Meillä on toiminut

 

Siks kuns siinä on niks

 

tietysti on ero sillä jatkuvalla miksi miksi hokemisella ja aidolla tiedonhalulla ja uteliaisuudella.
minä olen koko elämäni ollut kirjojen ystävä. niinpä lapsillekin on hankittu omia "tietokirjoja" jo pienenä. niissä selitetään asioita ja lapset jo itsekin "tutkii" asioita sieltä. kuvista katselivat jo ennen kuin lukivat. ja äitikin niistä kirjoista helposti sen selityksen "lapsen kielellä" löytää.

 

Ai teilläkin, täällä myös tuttua miksi-miksi? Esim. jos tiellä menee auto: kuka ajaa? - joku setä/täti ajaa- kuka setä/täti ajaa? - naapurin setä ajaa- minne ajaa?

 

Mä jaksan jonkun aikaa kärsivällisesti vastata ja selittää, mut kun meillä kysymystulva on mahdoton, aina löytyy kysymyksen -jatkokysymys.. ja sit mä jo kyselen takasin päin, et mitäs itse luulet? Sorrun jopa sanomaan et kipaseppas kysymään isiltä..

 

meillä on kans tää sama miksi-vaihe. Kyllä mä yritän parhaani mukaan vastata, vaikka oikeesti siihen menee joskus hermo. Mutta helpommalla tuntuu pääsevän kun heti vastaa mahdollisimman ytimekkäästi!