Miksi minusta on yhtäkkiä tullut perso miesten ihailun kohteeksi pääsemiselle?

[adiemus]

Olen onnellisesti pitkässä parisuhteessa, tosin mies on aina viikot pois kotoa. Minulla on tämän kevään aikana tullut inhottava tunne siitä, että kaipaisin koko ajan miesten ihailua ( en tiedä miksi). Ja oman miehen ihailu ei siihen riitä, kaipaan jotenkin sitä flirttailun tuomaa jännitystä, mitä en koe enää oman mieheni kanssa. Oma mieheni on maailman paras ja tiedän, että olen hyvin siunattu saadessani olla aviossa tuon kaltaisen miehen kanssa. Mutta elämä on myös ehkä vähn tylsää tallaisen huolehtivan, rakastavan ja hyvätapaisen miehen kanssa. Kaipaan jännitystä ja säkenöintiä..

Nyt minua pelottaa, että en osaa pitää tätä tunnetta pelkästään haaveiluissa. Käyn jonkin verran tyttökavereiden kanssa baarissa ym. ja nautin suunnattomasti siitä, jos saan miehiltä ihailuja. Tosin joka kerta olen miesten tanssipyynnöt torjunut.

Mutta onko normaalia, että pitkässä (takana jo yli 7 v.) hyvässäkin parisuhteessa tulee tällaisia haaveiluja jännittävistä ihastumisista? Mieheni on edelleen minuun ihastunut ja rakastunut ja kokee kai sen kaiken jännittävän minun kanssani. Itse en ole ihastunut enkä rakastunut, koen vain syvää rakkautta miestäni kohtaan enkä haluaisi hänelle mitään pahaa aiheuttaa, koska hän on niin hyvä ihminen.

 

[Huspati Huta]

Saako kysyä, mikset tanssia voisikin?

 

["a p"]

Saako kysyä, mikset tanssia voisikin?

Koska pelkään sitä, etten osaa pitää itseäni kurissa. Siis naurettavaa joo, mutta näin pelkään. Ja tiedän, että mieheni ei välttämättä siitä pitäisi että tanssin muiden miesten kanssa, en tiedä.

 

[normis]

Olet tunteinesi täysin normaali, ihmettelen miksi edes mietit tuota. Kuka nainen ei nauttisi miesten ihailusta. On eri asia lähteekö sitä jatkuvasti hakemaan (esim. joka viikonloppu baariin tyrkkyvaatteet päällä), vaiko vain nauttii arjen pienestä flirtistä ja katseista.

 

[SporttisMama]

Mä rakastan flirttailua! Siis semmoista harmitonta kujeilua ja sanailua puolin ja toisin. Olen aika "nokkela" ja teräväkielinenkin tarvittaessa. En vaan oikein jaksa naljailla känniläisten kanssa mutta esim portsarien kans tulee aina juteltua ja naureskeltua.
Baarissa käyn kuitenkin aika harvoin mutta ihan arjessakin flirttailen aika paljon. Viimeksi Gigantin myyjän kans lähti jutut vähän lapasesta Mutta molemmat kyllä oli siinä ihan huumorilla mukana ja piristi varmasti kummankin arkea

 

[SporttisMama]

[QUOTE="a p";23768966]Koska pelkään sitä, etten osaa pitää itseäni kurissa. Siis naurettavaa joo, mutta näin pelkään. Ja tiedän, että mieheni ei välttämättä siitä pitäisi että tanssin muiden miesten kanssa, en tiedä.[/QUOTE]

Saahan sitä tanssia ja mä laulan joskus jonkun hyvän laulajan kans duettoja karaokessa. Multa tullaan monesti kysymään laulanko dueton, en kovin usein suostu mutta jos tiedän että joku on hyvä laulamaan niin sitten voinkin suostua. Ja jos oikein hempeä rakkauslaulu vedetään niin pieni flirtti kuuluu peliin Ja ihan miehenikin kanssa baarissa olessani olen laulanut duettoja miesten kanssa, ei siinä sen kummempaa

 

[Karju]

Oma mieheni on maailman paras ja tiedän, että olen hyvin siunattu saadessani olla aviossa tuon kaltaisen miehen kanssa. Mutta elämä on myös ehkä vähn tylsää tallaisen huolehtivan, rakastavan ja hyvätapaisen miehen kanssa. Kaipaan jännitystä ja säkenöintiä..

Noni, taas tuli todistettua, ettei naiset halua pohjimmiltaan hyvää miestä itselleen. Pitäs olla haastetta, rentut ja muut luuserit menee kuin kuumille kiville. Otahan siekin seuraavaks joku naistenhakkaaja, ni pääset maistamaan sitä "jännitystä ja säkenöintiä".

 

[SporttisMama]

Noni, taas tuli todistettua, ettei naiset halua pohjimmiltaan hyvää miestä itselleen. Pitäs olla haastetta, rentut ja muut luuserit menee kuin kuumille kiville. Otahan siekin seuraavaks joku naistenhakkaaja, ni pääset maistamaan sitä "jännitystä ja säkenöintiä".

No eihän tässä kukaan ole mitään vaihtamassa, siis en usko että adiemuskaan nyt varsinaisesti eroa ottaisi tutusta ja turvallisesta, ainakin toivon ettei ota. Mä olen ollut ennen väkivaltaisen miehen kanssa, tai siis se löi kerran ja sit heitinkin sen pihalle, muahan ei lyödä. Eron jälkeen olikin sitten piinaava vuosi kun tarvittiin poliisinkin apua että pääsin siitä eroon täysin. Mutta jo suhteen aikana se mies oli ihan tasapainoton, tosi mustis eikä antanut käydä yksin missään. Keksi olemattomista asioista jotain mistä sai syytä olla mustis.
Nykyisin mulla on mies joka on itse rauhallisuus, järkevä ja tasapainoinen. Ei tulis mieleenkään vaihtaa miestä vaikka välillä elämä tuntuu arkiselta, mutta samalta turvalliselta. Mutta flirttailu on mulle nykyisin tapa. Tai ei se ehkä flirttiä ole varsinaisesti, mulla on vaan semmoinen pilke silmäkulmasta lähes aina ja ajattelen asioita aika aurinkoisesti. Pieni läppä ja naljailu silloin tällöin vastakkaisen sukupuolen kans tekee hyvää, naiset kun eivät vastaavasti lähde niin sanailemaan toisen naisen kanssa esim ravintolassa...

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Pukkaako keski-iän kiimaa vai kevättä?

No eikun aivan asiallisesti jos ajattelee, niin ihan normaaliahan tuo on. Pieni flirtti piristää mieltä ja kohottaa itsetuntoa, puolin ja toisin. Ei sitä kannata ottaa mitään stressiä asiasta. Mutta jos alkaa tuntua siltä, että on vaikea pysyä housuissaan, niin kannattaisi ehkä miettiä hieman, että mitä sitä elämältä ja parisuhteelta todella haluaa.

 

["vieras"]

Kyllä mä ainakin kaipasin sitä jännitystä ja säkenöintiä (sekä niiden lisäksi turvaa ja kaunista käytöstä) muilta miehiltä yhtälailla silloin kun elin arvaamattoman, väkivaltaisen alkoholistin kanssa.

Ei se oo miehestä kiinni vaan enemmänkin suhteen kestosta / arkistumisesta. Eikä tarkoita, että suhteessa tai omassa miehessä edes olis mitään vikaa tai että tahtoisi päästä sänkyynkään kenenkään muun kanssa. Mua ainakin oksettaa ajatus kenenkään muun kanssa paneskelusta kuin oman ukon, mutta kyllä semmoinen positiivinen huomionti naisena silti on tosi kivaa ja saa minut hehkumaan tavalla, josta omakin mies pääsee nauttimaan.