Miksi mieheni ei riitä minulle :(

["Nalle"]

Menimme naimisiin kolme vuotta sitten. Meillä on 1v tyttö. Asumme mieheni työn takia ulkomailla. Speksien puolesta kaiken pitäisi olla täydellistä. Mieheni on hauska, komea, akateeminen, tienaa erittäin hyvin ja pitää hyvää huolta minusta ja lapsesta. Kuitenkin olen alkanut haaveilla avioerosta, kuumasta suhteesta tms. En voi käsittää, mitä minulle on tapahtumassa. Syytän ulkomailla asumista, sitä, että olen erossa ystävistäni ja perheesta ja lapsen kanssa päivät. Onko muilla vastaavia tunteita? Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? Järjellä tiedän, että tuolla ei ole ketään parempaa minulle, mutta silti tuntuu, että kaipaan säpinää ja mietin tässäkö tämä oli.

 

[Terveisiä maalta]

Olisko tää nyt vaan jotain tylsistymistä pikkulapsiarkeen? Se kun voi olla melko puuduttavaakin (ainakin yhden kanssa, sitten kun on lauma, ei ehdi moisia edes ajatella?)

Nykyäänhän on kaikki tekniikka ja vempeleet, millä pitää yhteyttä. On meset, skypet, webcamit ja facebookit. Niillähän ne kuulumiset vaihdetaan, oli välimatkaa sitten 2 tai 2000 km. Musta nyt tuntuu jotenkin, että arki on tuottanut Sulle pettymyksen ja selität sitä nyt sillä, että läheiset on kaukana...

Haaveillahan aina saa (mäkin haaveilen esim. lottovoitosta melkein joka viikko ja paljosta muustakin), mutta se jääköön siihen. Ei kannata tehdä mitään typerää.

 

["Nalle"]

Niin se varmaan on. Voisinkin sitten seuraavaksi mussuttaa, miksi kukaan ei kertonut, että kotona on niin tylsää, että alkaa ajatus harhailemaan. Suostuin tälle 2v ulkomaankomennukselle, koska kaikkialla toitotetaan, kuinka lapsen hyvä olla 3v asti kotona. Ajattelin, että mikäs sen kätevämpää, kuin muuttaa ulkomaille hienoon asuntoon, ottaa hoitovapaata Suomen työpaikasta ja olla täydellinen äiti + vaimo. Vasta paikanpäällä olen havainnut, että tämä kotimammailu ei todellakaan ole minun kuppi teetä. *Huoh* lähinnä huolestuttaa, että en saa ajatuksia pidettyä kasassa ja tulee sanottua tai tehtyä jotain mitä ei saa otettua takaisin.

 

[Kinnunen]

Juu mutta pieni salapano varmaan piristäis. Netistä varmaan löytyy kaikkea kivaa. Kantsii siellä alkaa metsästää salaista seuraa. Oikein tehtynä pikku "hairahdus" voi vaan piristää.

 

[suppilovahvero syysyössä]

Kinnunen: puhut vähän, mutta asiaa!

 

[Kinnunen]

Kinnunen: puhut vähän, mutta asiaa!

Soita mulle, niin saadaan suppilovahveroon vähän täytettä