Deleted member 149094
Niijoo, tuli tässä mieleen vielä tuosta edellisestä.
Kun puhutaan tunneälykkyydestä. Siinähän puhutaan myös siitä, kuinka hyvin ihmiset tai eläimet, hallitsevat impulssejaan. Jos apinalta ottaa pois omenan, se voi suuttua, vaikka tietäisi jollain tapaa, että saa kohta kaksi. Tätä on tutkittu myös ihmisillä. Jaksaako se pikkulapsi odottaa karkkikipon ääressä, jos tietää, että kohta saa luvan kanssa kaksi karkkia!
Mut tossa tulee mielestäni dilemma. Miksi se pikkulapsi ei ajattelisi, että kohta ei tee enää mieli karkkia, joten on parempi ottaa nyt yksi, kuin myöhemmin kaksi, joita ei sitten halua.
Ja siitä testiälykkyys: Periaatteessa sen testin laatijan ja tulkitsijan täytyisi aina olla älykkäämpi (siinä lajissa), kuin testattava. Eli kun on näitä työpaikkojen soveltuvuustestejä.. Niillähän ei päästä vielä kovin pitkälle, vaan voi erottaa lähinnä ääripäät. Eli jos hakee vaikka pelastajaksi, onko luonteenpiirteenä riskinotto ylikorostunut. Mutta toisaalta taas luonteenpiirteet eivät ole puhtaita.. eli vaikka riskinotto olisikin ylikorostunutta, sillä piirteellä voi olla tasapainottava tekijä, kuten no, vaikkapa äärimmäinen laiskuus, eli vaikka haluaisikin ottaa riskejä, ei vaan jaksa kiinnostaa.
Toisena esimerkkinä voisi pitää niitä ajokorttikompa-kuvia. Jos testin tekijä tietää, että testin on laatinut joku nörtimpi insinööri, ja osaa odottaa noita kompia, niin se löytää kyllä helposti ne kompakysymykset siellä. Niitä kompakysymyksiähän on taidettu myöhemmin karsia kovalla kädellä, sillä ne mittaa vain testiälykkyyttä, ei ajotaitoa. ..
Kun puhutaan tunneälykkyydestä. Siinähän puhutaan myös siitä, kuinka hyvin ihmiset tai eläimet, hallitsevat impulssejaan. Jos apinalta ottaa pois omenan, se voi suuttua, vaikka tietäisi jollain tapaa, että saa kohta kaksi. Tätä on tutkittu myös ihmisillä. Jaksaako se pikkulapsi odottaa karkkikipon ääressä, jos tietää, että kohta saa luvan kanssa kaksi karkkia!
Mut tossa tulee mielestäni dilemma. Miksi se pikkulapsi ei ajattelisi, että kohta ei tee enää mieli karkkia, joten on parempi ottaa nyt yksi, kuin myöhemmin kaksi, joita ei sitten halua.
Ja siitä testiälykkyys: Periaatteessa sen testin laatijan ja tulkitsijan täytyisi aina olla älykkäämpi (siinä lajissa), kuin testattava. Eli kun on näitä työpaikkojen soveltuvuustestejä.. Niillähän ei päästä vielä kovin pitkälle, vaan voi erottaa lähinnä ääripäät. Eli jos hakee vaikka pelastajaksi, onko luonteenpiirteenä riskinotto ylikorostunut. Mutta toisaalta taas luonteenpiirteet eivät ole puhtaita.. eli vaikka riskinotto olisikin ylikorostunutta, sillä piirteellä voi olla tasapainottava tekijä, kuten no, vaikkapa äärimmäinen laiskuus, eli vaikka haluaisikin ottaa riskejä, ei vaan jaksa kiinnostaa.
Toisena esimerkkinä voisi pitää niitä ajokorttikompa-kuvia. Jos testin tekijä tietää, että testin on laatinut joku nörtimpi insinööri, ja osaa odottaa noita kompia, niin se löytää kyllä helposti ne kompakysymykset siellä. Niitä kompakysymyksiähän on taidettu myöhemmin karsia kovalla kädellä, sillä ne mittaa vain testiälykkyyttä, ei ajotaitoa. ..