Miksi mä en usko, että ADHD on olemassa?

  • Viestiketjun aloittaja pirrepurre
  • Ensimmäinen viesti
Toivon ettet koskaan samaistu, kukaan ÄITI ei lapsellensa tolla tavalla kilju, oli sitte adhd tai hiv.

"”Ei oo enää kotiin tulemista ikinä!!!” sai tytär kerran kuulla puhelimessa, koska äidillä ei ollut aamukahviin maitoa"

:O :|
Kuka on väittänyt että adhd ei aiheuttaisi impulsiivisuutta? Se ei tarkoita sitä että joskus ottaa kahvin sekaan kermaa ;) Äiti hän kuitenkin on, suurella sydämellä :)
 
No minä en tässä ny ensimmäistä kiveä heittäis. Äitinä olen kuitenki selvittänyt, mistä meidän ongelmat on johtunu, saati aiheuttanu tietämättömyyttäni ja tyhmyyttäni suurempaa vahinkoa. Tähän nyt enempää lähe provosoituun, sen uskallan sanoo, että joskus jokaisen suusta varmaan tulee sanoja ulos joita a)ei tarkota ja b)katuu.
 
"Hannele"
En jaksa lukea noita ihan kaikkia hölynpöly juttuja saatiko provosoitua ... Ei se mitää hyödytä. Jokainen voi omassa tietämättömyydessään julistaa mitä haluaa. Pakko ei oo uskoo.. Mutta tyhmä ei tartte olla! Se joka voi sanoa että ei oo koskaan sanonut mitään mitä ei oo tarkottanut tai mitä ei kadu niin voi mennä peilin eteen. Päivi on hemmetin hyvin sujut ittensä kanssa kun uskaltaa puhua tästä asiasta jota moni häpiää.. Kui monet morkkikset olen kokenut ja ajatellut että olen ihan varmaan ainut äiti joka saattaa sanoa mitä sattuu lapselleen. (en ees kehtaa täsäkään sanoa) KYLLÄ olen osaltani pilannut osan lapseni lapsuutta KYLLÄ syynä ollut hoitamaton adhd. Se mitä voin tehdä nyt kun saan hoitoa ja minulla on lääkitys on se että annan 110% lapselleni nyt ja tiedän mikä mulla on.. Sekä se että teen oman osuuden puhuakseni omasta adhd:sta enkä sitä häpeä. Kyllähän sen tietää että tietämättömiähän te asian suhteen olette .. Ihmisiä tässä ollaan mut ei nyt ihan tyhmiks aleta.. Naurettavinta ja lapsellisinta on tuo henkilökohtaisuuksiin meneminen. Kuin monella teistä on pokkaa kirjottaa täällä omalla nimellä???
 
Syöpäläinen
[QUOTE="vieras";24311806]Mä ajatten valitettavasti ap:n kanssa samoin. Olen hoitoalalla eli ymmärrän, mistä periaatteessa on kyse, mutta kaikki tuntemani ADHD lasten vanhemmat ovat mielestäni melko lailla omasta mielestäni sellaisia vanhempia, joita en pidä kovin hyvinä vanhempina.[/QUOTE]

Sinulle ja aloittajalle iso kiitos! Ei minua ole arvioineet ollenkaan seuraavat tahot : Päiväkoti, perheneuvola, lasten neuvola, lasten psykiatrinen poli, lastensuojelu ja kuntoutustahon ihmiset. Kukaan ei ole sanonut minulle että teen asioita väärin, testit on tehty ja mun vanhemmuus on katsottu ja silti minussa ja minun tavassani kasvattaa lapsia ei ole mitään vikaa. Ja silti pojillani on adhd. Joten kiitän sinua tästä sinun mielipiteestäsi tehän tiedätte tosiaan paremmin kuin kukaan muu
 
"Hannele"
[QUOTE="vieras";24311806]Mä ajatten valitettavasti ap:n kanssa samoin. Olen hoitoalalla eli ymmärrän, mistä periaatteessa on kyse, mutta kaikki tuntemani ADHD lasten vanhemmat ovat mielestäni melko lailla omasta mielestäni sellaisia vanhempia, joita en pidä kovin hyvinä vanhempina.[/QUOTE]


Itse olen adhd ja hoitoalalla töissä.. Tunnen monta adhd lasta joiden vanhemmat tai jompi kumpi on hoitoalalla töissä ja ihan kunnollinen vanhempi. Oma äitini on kunnollinen äiti.. Tai siis kai siit tuli huono äiti 30v jälkeen kun sain diagnoosin ja kaikki lapsuus , nuoruus ja aikuisiän ongelmat selviää.. Pitääkin muistaa sanoa että hei olit hyvä äiti mut paska ko sain ton diagnoosin niin sun täytyy olla huono äiti. Miten sitten kaikessa viisaudessa selität sen että Concerta lääkitys auttaa minua huomattavasti.. Onko mulla vaan vilkas mielikuvitus aivan kuten monella hoitajalla joka tekee työtä adhd:n kanssa. ???? eikö adhd eikö mielikuvitus.. eikö hitto!! kuviteltu juttu koko diagnoosi.. Kansainvälisessä ICD-10 tautiluokituksessa ADHD diagnoosinumero on F90.0. Menkää nyt hyvät ihmiset kertoo noille että äkkiä pois tuolta ICD luokituksesta koko keksitty sairaus.. ANteeks provosoiduin silti!
 
erkkimerkki
"Mulla on ihan joku keskiaikainen mielipide siitä, että ei ole olemassa mitään sellaista neurologista häiriötilaa kuin ADHD. Mulle tulee aina sellainen hohhoijaa- ja joopajoo-olo"

Siis HETKINEN!! Voika tällainen "ammatti-ihminen" olla töissä lasten parissa? KUVOTTAVAA!! Et todellakaan auta adhd-lapsia pistämällä oireet vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin. Sinä hyvä HANHIEMO: toivon että itse saat joskus adhd-lapsia, ja joudut niitä sitten omalla neroudellasi ja hyvillä puoliakateemisilla arvosanoillasi ja barbienukeillasi kasvattamaan. Viitsitkö vihjata pomollesi että saisitko potkut?
 
"tipsukka"
Valitettavaa että kirjoittaja on koulutuksestaan huolimatta tässä kohtaa näin rajoittunut. ADHD on todellinen, ja se ennenkaikkea tarkoittaa ERILLAISUUTTA lapsessa. Se että näillä lapsilla on "huonommat" vanhemmat, saattaa olla lasten näkökulmasta vain huonoa tuuria. Voi olla että nämä kyseiset lapset "oireilevat" ADHD:ssaan enemmän sen takia että he eivät saa kotoa tarvittaa tukea omassa kasvatuksessaan. Siinä kohtaa pitäisi lasta olla vasta KOULUTETTU ASIOISTA JOTAIN YMMÄRTÄVÄ TERVEYSALAN AMMATTILAINEN joka ymärtää lapsen tilanteen ja osaa toimia sen mukaisesti sen sijaan että on intervetissä kertomassa kuinka ei usko ADHD:n olevan todellinen. No ainakin myönnät virheesi tässä kohtaa, mikä on hyvä alku.

ADHD lapsen kasvattamisessa yksi tärkeimpiä seikkoja on lapsen itsetunnon voimistaminen. Kun ADHD lapsi voi hyvin ja hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, lapsi AUTOMAATTISESTI on MOTIVOITUNUT käyttäytymään "paremmin". Se voi olla hänelle haastavampaa ottaen huomioon että muu " maailma" kulkee hänen luontaiseen tahtiinsa kivuliaan hitaasti. ADHD lapsikin voi olla hyvä käytöksinen ja hyvin kasvatettu, mutta silti nämä PIIRTEET eivät poistu, eikä niiden tarvitsekkaan. Lapsi tarvitsee aikuisilta kasvattajilta työkaluja näiden piirteiden soveltamiseen päivittäisessä elämässään.

Voi olla että myös näillä vanhemmilla on ADHD-piirteitä jotka ovat ehkäpä jääneet diagnosoimatta. Ennen nämä luontaisesti energiset ja lahjakkaat lapset on monesti kasvatettu remmillä... Jokainen järkevä ihminen voi miettiä millaista jälkeä se jättää ihmiseen ja monta sukupolvea voi maksaa siitä hintaa.

Lisää tietoa terveysalanammattilaisille asiasta. Ehkäpä viestiketjun aloittajalla on itsellään ADHD-piirteitä, ja kokee vaikeaksi nähdä niitä muissa... Millaiset vanhammat sinulla on ollut ??

Lääkitseminen pitäisi aina minimoida, vaikka turha on kieltää sitä kuinka moni siitä saa tarvitsemansa avun. Lääkkeet vain niihin kohtiin kun OIKEASTI tukee lapsen kehitystä oikeaaseen suuntaan.

Jos tämä 5% Suomen kansasta "hiljennetään" jatkuvasti kovalla lääkityksellä, joudutaan 20 vuoden päästä ihmettelemään MISSÄ kaikki suomalaiset erityislahjakkaat taiteilijat, huippu-urheilijat, muusikot, koomikot, keksijät jne.
Sattuuu olemaan niin että tällä kovin tuomitulla ADHD prosentilla on juuri se ylimääräinen energia ja potentiaali mitä edellä mainuttuihin monesti tarvitaan. Ja joo tottakai neurologisesti "normaali" voi myös näissä menestyä.
 
skeptinen
Minäkään en uskonut, edes silloin kun itsekin sain diagnoosin aikuisena, niin järkeenkäyvältä kuin se kuulostikin ja antoi vastauksia omaan käytökseen. Kokeilin pitkin hampain lääkkeitä ja se oli elämän hämmentävin käännekohta kun lääkäri kertoi, että nuo lääkkeet eivät vaikuta tuolla lailla jos ei ole aivoissa vikaa.

Uskotaan... Ja koko elämähän siinä mullistui laakista. Ja niiin paljon parempaan.
 
"tipsukka"
skeptinen: Hienoa jos on löytynyt apua ja vastauksia. Mielenkiinnosta kysyn kun kerrot lääkkeiden auttaneen, näetkö omalla kohdallasi että joskus vielä olisit ilman lääkkeitä ? Mikä on ollut sinulle suurin positiivinen muutos lääkkeiden syönnin aloittamisen jälkeen ? Entä oletko huomannut "negatiivisia" vaikutuksia esim jotkut ADHD ihmiset kuvailevat että eivät tunne olevansa omia itsejänsä lääkkeiden kanssa. Täälläkin pompotellaan lääkitys kysymyksen kanssa joten siksi kysyn :)
 
skeptinen
En mä niitä kaiken aikaa syö, lähinnä vain tarpeeseen (arkisin yms.), vaikka suuri kiusaus olisi syödä päivittäin. Olo on viimeinkin sellainen, että olen oma itseni. Ei sekopäisiä mielialanvaihteluita tai ahistusta, ei mitään. Sain viimeinkin kouluttauduttua kun en yllättäen olekaan typerä ja laiska, vaan suoritin lopulta jopa yliopiston hyvällä menestyksellä. Minä, joka niukin naukin selvisin edes lukiosta yli neljässä vuodessa luokattoman huonoin arvosanoin... Saan nukuttua öisin ja mikä parasta, herättyä aamulla, kokoaikainen väsymys ei pilaa elämää ja päivärytmiä, töissäkäynti onkin ihan simppeli juttu, ekaa kertaa on vakityö ja parisuhde kukoistaa. Ja kodinhoitokin onnistuu viimeinkin! On aivan uskomattoman ihanaa kun jaksaa tehdä ja keskittyä, olla rauhallinen, pää ei pilaa elämää ja on normaali tunne-elämä ja ei tarvitse kokoajan katua älyvapaita ja hätiköityjä vetoja kun kroppa toimii ennen kuin pää ehtii mukaan.

Ihan kuin uuden elämän olisi saanut, entisestä elämästä nukuin puolet ja loppuajan en tehnyt oikeastaan mitään järkevää. Masennukset, kaikki jäi heti pois ja mieliala on ihanan hyvä ja olo niin kepeä ja raikas.

Mitään negatiivista en ole vielä löytänyt alun totuttelun ja sivuvaikutusten mentyä ohi. Jos nämä nyt lyhtentäisivät elinikääni kuten jotkut pelottelevat, niin siitä vain, ilman näitä ei olisi ollut mitään elämisen arvoista elämää.
 
"harmaana"
Glutamaterginen hermovälitys säätelee retkahtamista eli paluuta päihteen käyttöön raittiin kauden jälkeen. Päihdehimon laukaisevat esimerkiksi pienet päihdeannokset, stressi ja päihteen käyttöön aikaisemmin liittyneet ehdollistuneet ärsykkeet.

FM Pia Bäckström tutki väitöskirjaansa varten päihteisiin retkahtamista koe-eläinmallien avulla ja totesi, että päihdehakuista käyttäytymistä voidaan hillitä glutamaattireseptorisalpaajilla.

"Päihderiippuvuus on sairaus, jonka pohjalla on neuroanatomisia ja -kemiallisia muutoksia. Päihderiippuvaiselle päihteen käyttö on pakonomainen tila", toteaa Bäckström.

Bäckströmin mukaan hänen tutkimuksensa edustaa vahvaa perustutkimusta, joka antaa hyvää perustietoa ja auttaa muuta tutkimusta eteenpäin. Glutamatergisen hermovälityksen merkitystä aistiärsykkeiden laukaisemassa retkahtamisessa on tutkittu aikaisemmin hyvin vähän. Bäckström haluaa jatkaa tutkimustaan, jota on tähän asti rahoittanut Alkoholitutkimussäätiö.

Pia Bäckströmin väitöskirja Glutamatergic Modulation of Cue-Induced Drug-Seeking Behavior in the Rat tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 1. joulukuuta.

Lisätietoja tutkija Pia Bäckström
Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto Kansanterveyslaitos"
 
vierailija
skeptinen: Hienoa jos on löytynyt apua ja vastauksia. Mielenkiinnosta kysyn kun kerrot lääkkeiden auttaneen, näetkö omalla kohdallasi että joskus vielä olisit ilman lääkkeitä ? Mikä on ollut sinulle suurin positiivinen muutos lääkkeiden syönnin aloittamisen jälkeen ? Entä oletko huomannut "negatiivisia" vaikutuksia esim jotkut ADHD ihmiset kuvailevat että eivät tunne olevansa omia itsejänsä lääkkeiden kanssa. Täälläkin pompotellaan lääkitys kysymyksen kanssa joten siksi kysyn :)
Hyvä kysymys
 
vierailija
Glutamaterginen hermovälitys säätelee retkahtamista eli paluuta päihteen käyttöön raittiin kauden jälkeen. Päihdehimon laukaisevat esimerkiksi pienet päihdeannokset, stressi ja päihteen käyttöön aikaisemmin liittyneet ehdollistuneet ärsykkeet.

FM Pia Bäckström tutki väitöskirjaansa varten päihteisiin retkahtamista koe-eläinmallien avulla ja totesi, että päihdehakuista käyttäytymistä voidaan hillitä glutamaattireseptorisalpaajilla.

"Päihderiippuvuus on sairaus, jonka pohjalla on neuroanatomisia ja -kemiallisia muutoksia. Päihderiippuvaiselle päihteen käyttö on pakonomainen tila", toteaa Bäckström.

Bäckströmin mukaan hänen tutkimuksensa edustaa vahvaa perustutkimusta, joka antaa hyvää perustietoa ja auttaa muuta tutkimusta eteenpäin. Glutamatergisen hermovälityksen merkitystä aistiärsykkeiden laukaisemassa retkahtamisessa on tutkittu aikaisemmin hyvin vähän. Bäckström haluaa jatkaa tutkimustaan, jota on tähän asti rahoittanut Alkoholitutkimussäätiö.

Pia Bäckströmin väitöskirja Glutamatergic Modulation of Cue-Induced Drug-Seeking Behavior in the Rat tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 1. joulukuuta.

Lisätietoja tutkija Pia Bäckström
Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto Kansanterveyslaitos"
Tuossa
 
vierailija
No mä uskon et kyse on molemmista. Uskon että kaikki kys diagnoosin saaneet ei ehkä ole oikeasti Adhd ihmisiä, vaan osaa vaan ei ole kasvatettu. Sit on oikeesti lapsia ja aikuisia jolla kyseinen vaiva on ja sen kanssa toki oppii elämään, mut vaikeaa on.
Itselläni ei ole diagnosoitu, olen sitä ikäluokkaa ettei tällaisia kirjainyhdistelmiä tunnettu.
Oppiminen ja keskittyminen oli todella vaikeaa. Lapsuus oli yhtä helvettiä selkäsaunoineen. Silti sitä selvisi ja oppi elämään kuten muutkin ihmiset, vaan ei ole milloinkaan tullut oppiminen helpommaksi
 
vierailija
Mulla on ihan joku keskiaikainen mielipide siitä, että ei ole olemassa mitään sellaista neurologista häiriötilaa kuin ADHD. Mulle tulee aina sellainen hohhoijaa- ja joopajoo-olo, kun joku kertoo esim. lapsellaan todetun tämän. Mun mielestä, ihan oikeasti, ADHD-ihmisen piirteet on tyypillisiä itsekkäille ja huonostikasvatetuille lapsille. Esimerkiksi ylivilkkaus ja impulisiivisuus, ei jakseta istua paikoillaan, odottaa vuoroaan, puhutaan toisten päälle, ei pystytä keskittymään mihinkään jne.

Ärsyttää sellaiset äidit, jotka sanovat, että heidän häsläävillä ja huutavilla lapsillaan on ADHD. Sanokaa mua tyhmäksi, mutta mun mielestä nämä äidit ovat vain epäonnistuneita kasvattajia. Olen lukenut työni takia aiheesta paljon ja mitä enemmän luen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että keksittyä soopaa koko häiriö.

Voisiko joku "ADHD"-lapsen äiti takoa mun päähän järkeä tämän asian suhteen. Meillä päiväkodissa on asiakkaana kolme ADHD-lasta ja tarvitsisin ehkä ihan vinkkejä arkiseen kanssakäymiseen näiden lasten kanssa.
Se kieltämisesi johtuu siitä kun sinulla on se ja lapsesi on perinyt myös sen saman valitettavasti
 
vierailija
Se kieltämisesi johtuu siitä kun sinulla on se ja lapsesi on perinyt myös sen saman valitettavasti
 

Yhteistyössä