Miksi mä en löydä miestä elämääni?!

Erosin kuukausia takaperin vuosia kestäneestä (huonosta) parisuhteesta, eikä elämä hymyile vieläkään. Saan miehiltä paljonkin huomiota, mutta ketään potentiaalista miestä ei sitoutuminen kanssani kiinnosta.

Päivät jaksan juuri ja juuri töissä, illat menevätkin sitten neljän seinän sisällä itkiessä. On niin helvetin paha olla! Ja kyllä, käyn totta kai myös ulkona silloin tällöin ja olen iloinen, mutta eipä se koskaan johda mihinkään suurempaan.

Ehdin ihastua erääseen mieheen, jonka kanssa oli säpinää, mutta sekin kariutui kun hän halusi palata yhteen eksänsä kanssa. On niin surkea ja tylytetty olo! :'(

 

"Kuukausia" on loppujen lopuksi aika lyhyt aika... Nauti nyt elämästä äläkä stressaa mistään sitoutumisesta vielä.

 

"Kuukausia" on loppujen lopuksi aika lyhyt aika... Nauti nyt elämästä äläkä stressaa mistään sitoutumisesta vielä.

peeeeeeesssssiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

 

Luulisin, että sun tarvis vaan nyt käydä henkisesti läpi sitä edell. suhteen päättymistä, ennen kuin voit ajatella sitoutumista uuteen ihmiseen. Mä olin ainakin eron jälkeen niin epätoivonen ja itkunen, että jälkeen päin en ees ymmärrä, miten joku mies mun kans olis jaksanu olla, kun en tosiaankaan ollut yhtään jaloillani, hain vaan jotain lohtua toisesta, kun en kestäny yksin oloa...

 

Opi olemaan ensin onnellinen yksin, vasta sitten voit löytää onnen toisen kanssa..

 

Opi olemaan ensin onnellinen yksin, vasta sitten voit löytää onnen toisen kanssa..

Viisautta Juuri näin.

 

Sitäpaitsi, riesaahan niistä perhanoista vaan on! =)

 

Varmaan jos mulla olisi jo lapsia, tilanne olisi eri. Mutta tuntuu, että biologinen kellokin tikittää jo niin lujaa, että multa menee kohta mahdollisuudet perheenlisäykseenkin. :/

 

Oletko ruma?

 

Haluutko yhen, täältä saat. 33-vuotias vakituisessa työpaikassa käyvä ahkera mies, osaa myös kokata. Pitkä, mutta hieman pyöristynyt keskeltä. Hyvä sängyssä, voisi olla kekseliäämpikin. Annetaan hyvään kotiin pitovaikeuksien takia.

 

Oletko ruma?

En ole, naama ja kroppa kuosissa ja luonnekin kohillaan.
Siis myös muiden kuin itseni mielestä.

 

Varmaan jos mulla olisi jo lapsia, tilanne olisi eri. Mutta tuntuu, että biologinen kellokin tikittää jo niin lujaa, että multa menee kohta mahdollisuudet perheenlisäykseenkin. :/

Ketää ei kiinnosta sub perhelisäykset