Miksi mä oon alkoholisti-, ukkomies- ja pelimiesmagneetti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vikaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vikaa

Vieras
Ihan oikeasti, tää on ihan uskomatonta :(
Mikä siinä on, että ihan säännönmukaiseti musta kiinnostuvat miehet kuuluvat johonkin yllämainittuun kategoriaan? Viimeksi eilen töissä tapasin alkoholistimiehen, ja arvatkaa kaks kertaa oliko se "rakkautta ensisilmäyksellä" samantien. Sen miehen puolelta, ei mun todellakaan. Ja siis se oli selvinpäin, mutta silti. Yks ukkomies piirittää, samoin yks toinen joka on kylläkin vapaa mutta jolle maistuu alkoholi melko tiheään tahtiin.

Huokaus.

Alkoholisteista ja ukkomiehistä mä oon pysytellyt erossa, mutta nuo hemmetin pelimiehet on vielä vähän turhan ovelia mulle. Niihin lankean silloin tällöin, nykyään enää onneksi harvemmin niihinkään.

Mä en voi käsittää, miksi nuo miehet pörrää mun ympärillä, kun ne ei kiinnosta mua pätkääkään. Mä en aio alkaa suhteeseen minkään riippuvaisen kanssa, enkä mä aio alkaa toiseksi naiseksi. Enkä mä aio ihastua pettäjäniljakkeisiin jotka katoaa kun alkaa ahdistamaan.
Mä tahdon tavallisen miehen, mut kun ei.

Mikä mussa on?!
 
Jos nyt ei ole kyse siitä, että rakastut noihin tyyppeihin, niin ei sulla ole ainakaan huono maku. Elikkä siitä ei voi olla kiinni.

Mutta oliskohan niin, että ne ongelmatapaukset yrittävät kaikkia mahdollisia, joten niihin tulee melkein joka nainen törmäämään, halusi tai ei. Ainahan voi sanoa, että ei ole kiinnostunut.
 
Siis mä en rakastu niihin, mä en edes osoita minkäänlaista kiinnostusta niitä kohtaan. Oon viileän ystävällinen. Mutta silti ne jotenkin tuntuvat huomaavan mut.
Mua vastaan ei ole tullut sellaista "kunnollista" miestä, jonka kanssa ois ollut molemminpuolista kipinää. Kunnolliset miehet ei kiinnostu musta. En mä mitenkään aktiivisesti edes etsi ketään, toivon että se oikea tulee jossain kohtaa vaan vastaan. Mistä niitä miehiä voi edes "etsiä"? Baareissa en käy, netissä ei onnistu.. live-elämässä nuo edellämainitut vaan kiinnostuu.
 
Siis mä en rakastu niihin, mä en edes osoita minkäänlaista kiinnostusta niitä kohtaan. Oon viileän ystävällinen. Mutta silti ne jotenkin tuntuvat huomaavan mut.
Mua vastaan ei ole tullut sellaista "kunnollista" miestä, jonka kanssa ois ollut molemminpuolista kipinää. Kunnolliset miehet ei kiinnostu musta. En mä mitenkään aktiivisesti edes etsi ketään, toivon että se oikea tulee jossain kohtaa vaan vastaan. Mistä niitä miehiä voi edes "etsiä"? Baareissa en käy, netissä ei onnistu.. live-elämässä nuo edellämainitut vaan kiinnostuu.

Onko sinulle siten tullut vastaan kiinnostavaa kunnollista miestä? Jos on, niin mitä olet tehnyt?
 
Onko sinulle siten tullut vastaan kiinnostavaa kunnollista miestä? Jos on, niin mitä olet tehnyt?

En tiiä, ei kai. Ei ainakaan pitkään aikaan.

Kai mä oon niin jumiutunut omaan elämääni, etten ole edes etsimällä etsinyt mitään parisuhdetta itselleni. Tuntuu että kaikki sinkkukaveriktin vaan löytävät elämänkumppaninsa tekemättä yhtään mitään sen kummempaa. Oon aatellut, että sama onni kohtais muakin lopulta.

Mutta kyllä mä osaan flirttailla ja jutella ja hymyillä. Oon avoin ja huumorintajuinen, en siis mikään sulkeutunut ujo jurottaja.. Että sinänsä tällä hetkellä ei niin väliä vaikka tää yksinelo jatkuiskin, tahtoisin vaan sen piirteen pois itsestäni joka houkuttelee noita alkoholisteja sun muita mun elämääni kuin hunaja kärpäsiä.
 
Mulla oli aina nuorempana noin. Nykyään 30v musta kiinnostuu urheilijat, paljon nuoremmat miehet sekä nörtit... Mikä muuttunut siitä? No, itse olen nykyään freshimpi ja urheilen, käytän vähemmän paljastavia ja hillitympiä vaatteita, mun itsetunto on vahva ja riippumaton kenenkään muun mielipiteistä :)
 
[QUOTE="vieras";24473341]Mulla oli aina nuorempana noin. Nykyään 30v musta kiinnostuu urheilijat, paljon nuoremmat miehet sekä nörtit... Mikä muuttunut siitä? No, itse olen nykyään freshimpi ja urheilen, käytän vähemmän paljastavia ja hillitympiä vaatteita, mun itsetunto on vahva ja riippumaton kenenkään muun mielipiteistä :)[/QUOTE]

No kiva. Mä en pukeudu tyrkkymäisesti, ja töissä mulla on ihan työvaatteet joten vaatetuksesta tää ei ole kiinni. Mun itsetunto on myös kohdillaan, arvostan itseäni ja olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Joten siitäkään tää ei johdu. Huolehdin toki ulkonäöstäni, mutta tuksulook on kaukana mun tyylistä.

Voi kun löytäiskin jonkun "nörtin", sellaisen tavallisen, kunnollisen ja rauhallisen miehen..
 
Siis mä en rakastu niihin, mä en edes osoita minkäänlaista kiinnostusta niitä kohtaan. Oon viileän ystävällinen. Mutta silti ne jotenkin tuntuvat huomaavan mut.
Mua vastaan ei ole tullut sellaista "kunnollista" miestä, jonka kanssa ois ollut molemminpuolista kipinää. Kunnolliset miehet ei kiinnostu musta. En mä mitenkään aktiivisestitoivon että se oikea tulee jossain kohtaa vaan vastaan. Mistä niitä miehiä voi edes "etsiä"?

Et vain huomaa kunnon miesten signaaleja koska et kiinnostu heistä. Hyvin todennäköisesti et edes huomaa, että he ovat miessukupuoltakaan. Voit jatkaa selityksiä ja järkeilyä, mutta tunteiden puolesta noi on faktat.
 
Et vain huomaa kunnon miesten signaaleja koska et kiinnostu heistä. Hyvin todennäköisesti et edes huomaa, että he ovat miessukupuoltakaan. Voit jatkaa selityksiä ja järkeilyä, mutta tunteiden puolesta noi on faktat.

Miten niin en kiinnostu? Mistä mä sitten kiinnostun, en mistään? Niinkö?
Ristiriitaista että kaipaan rakkautta ja romantiikkaa, mutta en kuitenkaan kiinnostu kenestäkään?
 
Oletko vaikeasti lähestyttävä jostain syystä? Liian kaunis ja fiksun näköinen? ;) Kunnon miehet ei välttämättä uskalla lähestyä ja nuo epätoivoiset alkoholistit yms kyllä uskaltaa...
 
Oletko vaikeasti lähestyttävä jostain syystä? Liian kaunis ja fiksun näköinen? ;) Kunnon miehet ei välttämättä uskalla lähestyä ja nuo epätoivoiset alkoholistit yms kyllä uskaltaa...

Saattaa olla. Mulle suurin kauhistus ois olla epätoivoinen, tai antaa edes sellaista kuvaa. Joten voi olla että siinä kohtaa menee vähän överiksi. Oon mä joskus kuullutkin, että mun vahvuuteni voi olla pelottavaa monien mielestä. Mutta tämmöiseksi mun elämä on mut kasvattanut, ehkä liiankin vahvaksi sitten. Toki mä oon empaattinen ja ystävällinen, eli vahvuudestani huolimatta en ole kova tai ilkeä.
 

Similar threads

Yhteistyössä