Miksi mä olen niin mustasukkainen ja vainoharhainen mun miehestä!? HJELP!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hullu!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hullu!

Vieras
Mä en todellakaan tiedä mistä tää on tullut ja miksi, mutta meillä on ollut alusta saakka hyvä suhde, ei mitään pettämistä tai pelleilyjä, perus sellaisia "unohdin kertoa, en tiennyt että sen on sulle tärkeää" - juttuja, mutta ei mitään suuria valheita tai kriisejä.

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen mustasukkanen, annan vapauden ja oman elämän enkä älä vaatimaan "missä sitä ollaan oltu", annettiin miehen eksällekin huonekaluja kun muutettiin yhteen, ja olen käynyt syömässä hänen kanssaan ja tunnen myös hänen toisen eksänsä sekä muutaman jutun.

Nyt kun olemme naimisissa ja meistä on tullut vanhempia, musta on tullut vainoharhanen, en edes päästä miestä lähibaariin oluelle kaverinsa kanssa kun pelkään että pettää! Siis mitä helvettiä, ei se nyt mua siellä petä ja mä olisin todella vihainen jos se alkaisi estelemään mua.. Tästä on tulossa ongelma meidän välille enkä tiedä miten päästä tästä vainoharhasuudesta eroon!
 
Mä huomasin että mun mustasukkaisuus ja vainoharhaisuus johtui mun huonosta itsetunnosta (en enää arvostanut itse itseäni) ja pelosta että minua ns. huijataan eli pidetään tyhmänä. Ei niinkään siitä että mies pettäisi vaan siitä että minä tavallaan epäonnistun kun en olekkaan täydellinen.
 
[QUOTE="Vieras";28123122]Mä huomasin että mun mustasukkaisuus ja vainoharhaisuus johtui mun huonosta itsetunnosta (en enää arvostanut itse itseäni) ja pelosta että minua ns. huijataan eli pidetään tyhmänä. Ei niinkään siitä että mies pettäisi vaan siitä että minä tavallaan epäonnistun kun en olekkaan täydellinen.[/QUOTE]

Niin, niin se voi olla, koska ei tuo petä, ei se kuulu sen "luonteeseen". Kai tää kotiäitiys tekee ihmisestä vainoharhasen.. Enää ei tee oikeastaan mitään muuta kun elä lapsille ja on aikaa murehtia kaikesta. Aaaaaargh. Mitenhän mä pääsisin tästä eroon :/ Kun ei sitä voi vaan esittää ettei olisi mustasukkainen..
 
Musta on tullut sellainen ihminen tai sellainen vaimo jota mä vihaan! Epävarma, nalkuttava, mustasukkainen, määräilevä.. SE EN OLE MINÄ!! Mä en ole mustasukkainen tai epävarma itsestäni :D Miten mä saan sen taottua mun päähän?!


Mä muutuin tuollaiseksi kun olin raskaana. Se oli ihan kamalaa, koska oikea nimeäni ei ole tuollainen. Kummallekin osapuolelle raskasta. :(
Toivon mukaan menee ohi sinullakin.
 
Niin, niin se voi olla, koska ei tuo petä, ei se kuulu sen "luonteeseen". Kai tää kotiäitiys tekee ihmisestä vainoharhasen.. Enää ei tee oikeastaan mitään muuta kun elä lapsille ja on aikaa murehtia kaikesta. Aaaaaargh. Mitenhän mä pääsisin tästä eroon :/ Kun ei sitä voi vaan esittää ettei olisi mustasukkainen..

Eikö siis se sovelias keino päästä turhasta mustasukkaisuudesta olisi hoitaa tuo asia kuntoon? Et voi lakata elämästä lasten takia kokonaan. Jossain vaiheessa he tarvivat nimenomaan sinun omaa elämääsi mallikseen, siinä vaiheessa kun eivät enää ole niin riippuvaisia sinun ajastasi.

Mitä voisit tehdä, että elämäsi alkaisi taas laajeta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja eiks tää ole selvää;28123551:
Eikö siis se sovelias keino päästä turhasta mustasukkaisuudesta olisi hoitaa tuo asia kuntoon? Et voi lakata elämästä lasten takia kokonaan. Jossain vaiheessa he tarvivat nimenomaan sinun omaa elämääsi mallikseen, siinä vaiheessa kun eivät enää ole niin riippuvaisia sinun ajastasi.

Mitä voisit tehdä, että elämäsi alkaisi taas laajeta?

on mulla elämää. en mä sitä tarkottanut. vietän vain enemmän aikaa kotona ja mies on töissä joten on aikaa murehtia toisesta, kuin sillon kun mäkin olen töissä. kyllä mä harrastan ja opiskelen ja näen ihmisiä, mutta :/ plääh. lapset ei estä mua tai meitä elämästä.
 
Kai tää kotiäitiys tekee ihmisestä vainoharhasen..

Kaikki kirjoittamasi voisi olla mun näppikseltä, et ole ainoa. Kotiäitiyden loppumetreillä mulla alkoi jotenkin itseluottamus horjua ja musta tuli ihan sekopäinen. Oli mulla muutama "miehen ulkopuolinen" syy hieman valpastua, mutta mies itse ei antanut syytä mustasukkaisuuteen. Olin vaan ihan varma, että kohta se pettää, vaikka järki sanoi muuta. Sitä näki lehdistä vain kaikki pettämistarinat ja itse valeli bensaa liekkeihin miettimällä asiaa.

Homma helpottui sillä, että puhuin pelostani ja mietin ääneen syitä siihen. Mies tuki ja alkoi toimia avoimemmin mm. facebookin ja puhelimensa suhteen, koska ei halunnut antaa mun mielikuvitukselle ravintoa. Nyt olen ollut vuoden töissä ja elämässä on sen verran muutakin, etten enää ehdi pyöriä pelkojeni ympärillä. Mä suosittele puhumaan, en peittelemään.
 
Kaikki kirjoittamasi voisi olla mun näppikseltä, et ole ainoa. Kotiäitiyden loppumetreillä mulla alkoi jotenkin itseluottamus horjua ja musta tuli ihan sekopäinen. Oli mulla muutama "miehen ulkopuolinen" syy hieman valpastua, mutta mies itse ei antanut syytä mustasukkaisuuteen. Olin vaan ihan varma, että kohta se pettää, vaikka järki sanoi muuta. Sitä näki lehdistä vain kaikki pettämistarinat ja itse valeli bensaa liekkeihin miettimällä asiaa.

Homma helpottui sillä, että puhuin pelostani ja mietin ääneen syitä siihen. Mies tuki ja alkoi toimia avoimemmin mm. facebookin ja puhelimensa suhteen, koska ei halunnut antaa mun mielikuvitukselle ravintoa. Nyt olen ollut vuoden töissä ja elämässä on sen verran muutakin, etten enää ehdi pyöriä pelkojeni ympärillä. Mä suosittele puhumaan, en peittelemään.

Me puhutaankin paljon tästä ja mies on kärsivällinen, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa rakoilemaan. Se vaan ihmettelee "mistä tää on nyt tullut?!" eikä mulla ole siihen vastausta :D Sitä mä odotan että pääsee takaisin töihin ja normaaliin rytmiin ja saa muutakin ajateltavaa kuin kodinhoito ja harrastukset.
 

Yhteistyössä