Miksi mä en osaa tutustua ihmisiin

["AnskuK"]

En vaan ymmärrä mikä siinä on, tai että mitä oikein teen väärin.

Siis aina joka tilanteessa, on sitten kyseessä ollut uusi työpaikka, opiskelut, harrastus tai mikä tahansa, niin aina tuntuu siltä, että kaikki muut vaan alkavat tosta noin vaan juttelemaan ja solmimaan kaveri- ja ystävyyssuhteita keskenään, ja sitten kun itse yritän ruveta juttelemaan jonkun kanssa, niin minua katsotaan oitis "mitä vit*** toi oikein yrittää" -katseella, vaikka en mielestäni tehnyt tai sanonut mitään sen omituisempaa kuin kukaan muukaan.

että mistähän sen oikein keksisi, että mikä voi olla syynä siihen, kun muiden ystävyys kelpaa, mutta minua vastassa on aina muuri, kun yritän tutustua muihin ihmisiin.

 

["Uppis"]

Ihan samat kokemukset....ehkä se näiden sosiaalisten (joskus mielestäni jopa yli-) mielestä on outoa kun et heti "rynnistä" tutustumaan ja höpöttämään suu vaahdossa vaan rohkaistut vähän myöhemmin,tilannetta seurattuasi.
Ja sitten kun äkkiarvaamatta avaat suusi niin yllättyvät...tuskin mitään pahaa tarkoittavat,eivät vaan tule ajatelleeksi..

 

[samanlainen]

Sama täällä.. Äitikerhossakin muut jutteli täyttä häkää ja mä mietin, että kenelle mä juttelisin, kun kaikki ympärillä oli juttelun touhussa keskenään. Edellisestä työpaikasta ei jäänyt edes fb-kaveria, kaikki muut taas oli kavereita keskenään.

 

["Uppis"]

Mä esimerkiksi en "pärjää"semmoisessa isossa akkaporukassa jossa on kamala kaakatus..kun jokainen yrittää saada äänensä kuuluviin...en yksinkertaisesti pysty...eikä se tietynlainen "tyhjännauraminen"myöskään onnistu.
Mielummin juttelen jonkun toisen hieman syrjäänjäävän kanssa.