Miksi lasten kanssa ollaan yöllä, mutta ei päivällä?

Yöllä miettii ihan ihmeellisiä asioita, jota pitää aamulla kysyä kaksplussalla.

Eli kovin moni kertoo, että lapset nukkuvat perhepedissä tai vanhempien kanssa samassa huoneessa ja ajatus lasten nukkumisesta omassa huoneessa on hirveä. Toisaalta myös kerrotaan että päivällä aikuisten tehtävä ei ole leikittää lapsia vaan muksut leikkivät itsekseen ja vanhemmat keskittyvät kodin askareihin.

Onko tosiaan näin, eli vanhemmat ovat lasten kanssa yöllä, mutta eivät päivällä???

 

Kyllä mä olen noiden kanssa paljon päivälläkin.
Ne keskittyy mun kanssa kodin askareisiin. Välillä mut häädetään kyllä leikeistä, että yritä siinä sitten olla lasten kanssa

Yöllä nukkuvat perhepedissä osittain ja satunnaisesti, joskus kaikki, joskus vaan joku.

Ja jos lapset leikkii meilellään rauhassa itekseen/keskenään päivällä, mutta nukkuminen on yksin vaikeaa, niin miksi ei voi mennä lapsen ehdoilla, jos se itselle sopii?

 

No minä olen valinnut itselleni osa-aikatyön (4h päivässä) sen takia että on aikaa olla lasten kanssa päivälläkin..

 

Päivällä ollaan yhdessä, yöllä jokainen nukkuu omassa huoneessa ja sängyssään.

 

Olen mä päivälläkin lapsen kanssa. Mutta en kokoajan. Se osaa leikkiä itsekseen ja monesti se on jo viihdyke että seuraa mun kotihommia. Itsellekin moni asia on yöaikaan hankalampaa, sama lapsella. Silloin poika saattaa kaivata enemmän läheisyyttä kun päiväntiimellyksessä.

 

Yöllä on pimeää ja mikä nyt on sitten oikea sana? Biologisista ja evolutiivisista syistä ihminen pelkä pimeää lunnostan. Järjellä sen voi voittaa, mutta jokaisessa on se tietyy pelko sitä kohtaan, kun ei näe mitä vastassa on. Siksi ajatus yksin nukkuvasta lapsesta tuntuu karulta.
Mäkään en tykkää nukkua yksin :saint:
Mites ne äisit, joiden lapset pääsee viereen, jos isä on poissa, ettei äiti joudu nukkumaan yksin. Tää on mun milestä huippu, tiedän tapauksia

 

Onhan sekin yhdessäoloa,että touhutaan samassa tilassa,esim.aikuinen laittaa ruokaa ja lapsi piirtelee tmv.Itse otan useimmiten lapset hommiin mukaan,tyhjentämään/täyttämään tiskikonetta,kuorimaan vihanneksia,hämmentämään keittoa,viikkaamaan pyykkiä..Lapset kaipaavat myös omaa,rauhallista leikkiaikaa ja silloin,kun huomaan näin olevan,luen rauhassa lehden ja hörppään teetä =) Erikseen on sitten tietysti se,kun tekemällä tehdään jotakin yhdessä,esim.pelataan lautapeliä tmv.meillä pyritään siihen vähintään kerran vkossa,mutta usein se jää..Meillä on kovin eri-ikäistä porukkaa..Mielestäni aikuisrn tehtävä ei ole leikittää lasta varsinaisesti,paitsi pieniä tietysti,vaan jakaa arkea ja juhlaa yhdessä touhuten ja välillä myös vaan ollen.

 

olen joka päivä lapsen kanssa ja oikeastaan kaikki tehdään yhdessä. luulenpa että juuri siksi poika tahtoo äitin lähelle myös yöllä. nukkuu kyllä periaatteessa omassa huoneessaan ja omassa sängyssä mutta sitten joskus köpöttelee tuolta äitin kainaloon ja hirveää huutoa jos takaisin vie. ja itse tykkään että poika on vieressä ja ottaisin vaikka joka yö heti suoraan viereen mutta sitä en tee koska poika sentään menee nukkumaan omaan sänkyyn.

 

Useassa perheessä. Sitten on niitä jotka kohtelee lapsia kuin koiria, että yöksi kommenetaan pedille, päivällä käskytetään pois jaloista eikä lapset saa edes syödä aikuisten kanssa samassa pöydässä.

Itse ajattelen kyllä niin, että jahka lapsia siunaantuu, niin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa laitan vauvan omaan huoneeseen, jotta saan nukkua ja jaksan sitten päivällä leikittää ja olla läsnä. Olen niin herkkäuninen, että yöuneni saletisti kärsisivät vieressä möngertävästä lapsesta ja väsyneenä ei kukaan jaksa olla kiva äiti.

Sitten on tietenkin niitä, jotka tykkää että helppoa on se, että vauva on siinä ihan vieressä valmiina imetettäväksi tai taaperoa ei viitsitä totuttaa/raahata omaan sänkyyn. He sitten nukkuvat hyvin niin ja jaksavat päivällä. Mikäs siinä, tapoja on monia.

 

meillä lapset nukkui omassa huoneessa vuoden verran ja sen jälkeen siirtyivät takas samaan huoneeseen mun kanssa kun isältä tullessaan ovat aina erityisen herkällä päällä ja haluavat nukkua lähellä. päivällä ollaa yhdessä se mitä ollaan.. leikitykset jää vähälle kun muuten huushollia pyörittää. vieraillaan ja meillä on vieraita jne, mut minä itse leikin lasten kanssa ehkä muutaman kerran viikossa.

 

Olen kotiäiti, eli lasten kanssa yöt ja päivät. Mä olen lasten kanssa vaikken leikkisikään koko aikaa. Meillä mä teen hommia samalla ku lapset leikkii vieressä, siinä sitten jutellaan ja lauletaan samalla. Yöllä nukutaan yhdessä, koska lapset ei muuten nuku.

Tarkoittaako mielestäsi kotihommien teko sitä, ettei ole lasten kanssa? Mä kykenen olemaan läsnä vaikka teenkin jotain muuta kuin päristelen autoilla. En mä kotitöihin uppoudu niin, ettenkö pystyisi samalla huomioimaan lapsiani. Sitäpaitsi ei kai kukaan koko päivää hommia tee?

 

Meillä ollaan lapsen kanssa yötäpäivää. Mies on päivät kotona ja yöt töissä ja mä toisin päin. Päivällä vuosikas tosin menee aina välillä omaan huoneeseensa leikkimään ja vetää oven perässään kiinni eikä sinne ole kellään mitään asiaa =) Jos mennään kurkkimaan niin tulee ja työntää oven kiinni

 

Meillä kolmonen nukkuu meidän välissä, kaksi muuta omissa sängyissään samassa huoneessa. Kyllä mä piävisinkin lasten kanssa olen, mutta eipä nuo pojat mua paljon halua leikkeihinsä sotkemaan. Palapelejä tehdään yhdessä, rakennetaan legoilla. Toisaalta, mun mielestä lasten tulee oppia leikkimään myös itsekseen, ettei aina tarvitse olla leikittämässä lasta. Ja sitten on vielä lukuisat kotityöt, jotka eivät tekemättä hoidu

Jokaisella on tyylinsä ja varmasti kaikki tekevät, miten heille on parhaaksi.

 

meillä se ainakin on mennyt niin että yöllä on nukuttu perhepedissä. ja viskatkaa kivellä, mutta en ole leikkimällä leikkinyt lasten kanssa, vaan ne on mukani läsnä ja aina ja osaavat kyllä leikkiä itsekseen. toki on luettu ja askareltu. on yhteisiä harrastuksia jne. mutta leikkimällä leikkinyt en ole koskaan. vaan teen kotiaskareita ja lapset leikkii ja samalla siinä voidaan jutella ja laulella mi9lloin mitäkin

 

Meillä ollaan muksujen kanssa päivisin, yöt nukkuvat omissa sängyissään yhteisessä makkarissaan.

 

Eli kovin moni kertoo, että lapset nukkuvat perhepedissä tai vanhempien kanssa samassa huoneessa ja ajatus lasten nukkumisesta omassa huoneessa on hirveä. Toisaalta myös kerrotaan että päivällä aikuisten tehtävä ei ole leikittää lapsia vaan muksut leikkivät itsekseen ja vanhemmat keskittyvät kodin askareihin.

Osui ja upposi!

Kyllä minä olen lasten kanssa päivälläkin vaikken aktiivisesti heidän kanssa leikikään. Otan heidät mukaan kotitöihin, luemme kirjoja ja pelaamme pelejä. Minusta mielikuvitusta vaativissa leikeissä aikuinen on vain jarruna. Tai ainakin jos on yhtä huono mielikuvitus kuin minulla, mieheni osaa paremmin eläytyä leikkeihin.

Ja samassa huoneessa nukumme, pienin välissämme ja isommat omissa sängyissään.

 

Katos pihkura. Kyllä se näin näköjään on

Toki on varmasti eroa, onko perheessä yksi lapsi (leikkiseuraa tarvitaan) vai useampi lapsi (leikkivät yhdessä). Mutta ei meillä kyllä muksu esim yksin voi pelata sählyä, vaan seuraa tarvitaan. Ja lapsen luonteesta: seurasipuli vai oman tiensä kulkija. Enemmän mulla aikaa kuluu leikkiessä, kuin kotitöitä tehdessä....