Miksi lapsettomat kateellisia lapsiperheille?

Miksi te perheelliset ootte noin herkkänahkaisia ja vedätte herneen aina neneään? Ei lapsettomat ole teille niistä lapsista katkeria, vaan niitä vituttaa kun itsellä ei niitä ole. Lapsettomalle on kova paikka tajuta että lapia vaan ei pysty saamaan. Ja miten vaikeeta perheellisen mamman on koittaa joku huomioon lapsettomienkin tunteita? Josku voi jutella muustakin kun olmiosta lapsista. Kyllä lapsettomatkin joutuu jatkuvati miettimään teidän perheellisten tunteita.

Mun kokemuksen mukaan lapseton ei mieti muita tunteita, kuin omiaan. Mutta voitin varmaan lotossa, kun sain kaksi katkeraa, lapsetonta siskopuolta itselleni. Kyllä on ollut rattoisaa heidän kanssaan, ai että!

 

Mun kokemuksen mukaan lapseton ei mieti muita tunteita, kuin omiaan. Mutta voitin varmaan lotossa, kun sain kaksi katkeraa, lapsetonta siskopuolta itselleni. Kyllä on ollut rattoisaa heidän kanssaan, ai että!

pah, tuohan on lottovoitto -kaksi ilmaista lapsenvahtia!

 

Ja sun pitää ihan kysyä tätä? Ajattelisit itse.

 

[QUOTE="nekku";23279156]pah, tuohan on lottovoitto -kaksi ilmaista lapsenvahtia![/QUOTE]

Muahahaha.

 

Ja sun pitää ihan kysyä tätä? Ajattelisit itse.

Niin? lapsiperheet ovat joku lapsettomien paskaämpäri, jonne saa käydä oksentamassa pahaa oloaan ilman mitään normaalia itsekuria???

 

Niin? lapsiperheet ovat joku lapsettomien paskaämpäri, jonne saa käydä oksentamassa pahaa oloaan ilman mitään normaalia itsekuria???

Se tuntuu olevan kyllä ihan molemminpuoleista.

 

Se tuntuu olevan kyllä ihan molemminpuoleista.

Ai lapsiperheet katkerana seuraa lapsettomien elämää, suuttuu, jos vaikka kutsutaan kylään, pahoittavat mielensä, jos pyytää kahville, joka lehtihaastattelussa haukkuvat lapsettomia. Joo, ihan sama juttu.....

 

Minusta taas ei pitäisi yleistää, ehkä katkerat lapsettomat pitävät ja tulevat esille paremmin kuin ne jotka eivät siitä suurempaa meteliä pidä.

Tahaton lapsettomuus on niin kokonaisvaltainen asia että sitä on vaikea ymmärtää ihmisen joka sitä ei koskaan ole koenut. Aitoa myötätuntoista kuuntelemista voisi suositella molemmin puolin.

 

Joo, täällä varmasti vastustetaan aloittajaa (en jaksa lukea), mutta olen huomannut, että on muodikasta valittaa, että sinkkuja syrjitään ja sinkuillekin lapsilisää, ja sinkut eivät halua maksaa veroja kun toisten lapset käyvät koulua niillä rahoilla, ja muuta outoa.

vaikka todellisuudessa lapsiperheet ovat nettomaksajia, sinkkutaloudet ovat useammin tukien varassa kuin lapsiperheelliset.

Jotenkin on muodikasta syyllistää lapsiperheitä.
Jonknilainen osattomuus vaivaa suomea. Kukaan ei oikein välitä kenestäkään, mutta vanhemmat välittävät edes lapsistaan ja sitä jotenkin kadehditaan, että heillä on joku. en tiedä.

 

Ai lapsiperheet katkerana seuraa lapsettomien elämää, suuttuu, jos vaikka kutsutaan kylään, pahoittavat mielensä, jos pyytää kahville, joka lehtihaastattelussa haukkuvat lapsettomia. Joo, ihan sama juttu.....

Ei, tämä ei ole näin. Pelkästään lapsettomat kadehtivat. Jos joku äiti hetkellisesti miettii, että voi että mistä jää paitsi, kun on niin kiinni lapsissa, niin hän myöntää sen, eikä syyllistä omia lapsettomia ystäviään, toisin kuin lapsettomat.

 

Ai lapsiperheet katkerana seuraa lapsettomien elämää, suuttuu, jos vaikka kutsutaan kylään, pahoittavat mielensä, jos pyytää kahville, joka lehtihaastattelussa haukkuvat lapsettomia. Joo, ihan sama juttu.....

Ei mutta joku "valittaa" kuinka rankalta lapsettomuus tuntuu tms ja siitä saa paskaa niskaan ja vähätellään niin on se minusta törkeää. En ihmettele jos tämä vihan noidankehä pysyy, lapsettomat vs lapselliset. Tukeakkaan ei pitäisi ollenkaan, kun "ei oo mun syy"?

Jos jostakusta lapsettomasta tuntuu minun äitiys pahalta niin ymmärrän sen, ei mulle siitä synny vihan tunteita vaan pikemminkin tulee tarve tukea, jos mun tukea otetaan vastaan.

 

No eihän vois tuntua samalta, jos joutuisit pyörätuoliin tietäisit mitä on kävellä ja kirmata vapaasti, kun et saa lapsia et voi tietää mitä on elää lasten kanssa kun niitä ei olekosaan ollutkaan, ihan täysin eriasiat.

peesi. pyörätuolissa ei voi kulkea toisten jaloilla, mutta lapsettomana voi ihan hyvin nauttia toisten lapsista. Mutta ihminen on luonnostaan itsekäs. kaiken pitäisi olla omaa.

 

Ehkä sekin on syynä, että suomessa kateus on jotain häpeällistä ja tabu. Kukaan ei saisi myöntää että on kateellinen jostain. Joten se kateus kääntyy vihaksi, jota ei itselleenkään uskalla/halua tunnustaa. Vihatan toista syyttä suotta, koska ollaan nii kateellisia.

Itse olen joskus kateellinen hyvistä isovanhemmista. Haluaisin sellaiset hössöttävät pullantuoksuiset, keittiössä viihtyvät touhottajat, joille lapset olisivat tärkeää, ja halua ruokkia hyvin lapset ja lapsenlapset ja vaan olla heidän kanssaan. Katsella heitä heidän ehdoillaan, hiljentyä ja kuunnella heitä.

 

peesi. pyörätuolissa ei voi kulkea toisten jaloilla, mutta lapsettomana voi ihan hyvin nauttia toisten lapsista. Mutta ihminen on luonnostaan itsekäs. kaiken pitäisi olla omaa.

No kyllä mulle ainakin oman lapsen saaminen on ollut isoin, ihanin ja onnellisin asia mitä koskaan olen saanut joten kyllä, pitää olla omaa ja tiesin sen ennen lastakin. Ehkä olen sitten tosi itsekäs kun pidän oman lapsen saamista elämäni tärkeimpänä asiana, samalla viivalla rakkaan mieheni kanssa.

 

Ei mutta joku "valittaa" kuinka rankalta lapsettomuus tuntuu tms ja siitä saa paskaa niskaan ja vähätellään niin on se minusta törkeää. En ihmettele jos tämä vihan noidankehä pysyy, lapsettomat vs lapselliset. Tukeakkaan ei pitäisi ollenkaan, kun "ei oo mun syy"?

Jos jostakusta lapsettomasta tuntuu minun äitiys pahalta niin ymmärrän sen, ei mulle siitä synny vihan tunteita vaan pikemminkin tulee tarve tukea, jos mun tukea otetaan vastaan.

Tuosta olen samaa mieltä, että lapsettomalla oikeus kertoa omasta pahasta olosta ja saada tukea. Itse viittaan enemmänkin sellaiseen piilovittuiluun, jossa lapsiperheellinen aina tekee jotain väärin. Kuten tuossa oli, että jos kutsuu lapsensa synttäreille, niin on ajattelematon moukka, kun minulla ei lapsia ja jos ei kutsu, niin sitten varmaan ajattelematon moukka, kun välttelee. Ja kyllä, minulla ystäväpiirissä myöskin tuollainen marttyyri. Puhuisikin oikeista tunteista, mutta ei. Arvostelee vain meidän muiden tekemisiä asteikolla kuinka hyvin arjessamme otamme huomioon, että HÄN lapseton.....

 

Mun mielestä otsikko ei liity ap:n vuodatukseen mitenkään.
Ai miksi lapsettomat on kateellisia? No mietipä sitä!

Joo, otsikko huonosti valittu. En kummemin miettinyt asiaa. Jos sen voisi vaihtaa, niin laittaisin: miksi jotkut lapsettomat niin katkeria lapsiperheille.

 

Tuosta olen samaa mieltä, että lapsettomalla oikeus kertoa omasta pahasta olosta ja saada tukea. Itse viittaan enemmänkin sellaiseen piilovittuiluun, jossa lapsiperheellinen aina tekee jotain väärin. Kuten tuossa oli, että jos kutsuu lapsensa synttäreille, niin on ajattelematon moukka, kun minulla ei lapsia ja jos ei kutsu, niin sitten varmaan ajattelematon moukka, kun välttelee. Ja kyllä, minulla ystäväpiirissä myöskin tuollainen marttyyri. Puhuisikin oikeista tunteista, mutta ei. Arvostelee vain meidän muiden tekemisiä asteikolla kuinka hyvin arjessamme otamme huomioon, että HÄN lapseton.....

Ehkä se helpottaa ajan kanssa hänellä, en tiedä, en ole kokenut piiiittkääää lapsettomuutta. Mutta kuten joku sanoi niin suomessa se ehkä on häpeällistä tuntea kateuden pistoa ja kääntyy vihaksi helposti, ikävää. : / Toivottavasti kaverillasi helpottaa nuo tunteet ja pääsee tietyn asteen yli, niin teillä kaikilla on parempi olla. Tai jos saakin vaikka sen toivotun.
Täydellisessä maailmassa molemmat ymmärtäisivät toisiaan, mutta tätä tämä on. : /

 

Sitä niin kovasti toivoisi että ihmiset osaisi pitää yksilöt yksilöinä ja olla yleistämättä yhden idiootin toimintaa vastaamaan kaikkien samaan tilanteeseen luokiteltavien ajatuksia

 

Se tuntuu olevan kyllä ihan molemminpuoleista.

Minusta ei. Vai miten ihmeessä lapsellinen samalla tavalla kaataa kuraa lapsettoman niskaan? Jos lapsettomasta tuntuu siltä että vaikka minun lapsesta puhuminen on hänen tahallista satuttamista, niin se on vain tunne. En tarkoita sitä. Toisin kuin joku lapseton ihan tarkoituksella loukkaa.

 

Minusta ei. Vai miten ihmeessä lapsellinen samalla tavalla kaataa kuraa lapsettoman niskaan? Jos lapsettomasta tuntuu siltä että vaikka minun lapsesta puhuminen on hänen tahallista satuttamista, niin se on vain tunne. En tarkoita sitä. Toisin kuin joku lapseton ihan tarkoituksella loukkaa.

Varmasti jotkut lapsettomat tarkoituksella loukkaavat, kuten myös jotkut lapselliset tarkoituksella loukkaavat lapsettomia niin näillä palstoilla kuin ihan reaalimaailmassa. Eihän se silti tarkoita että kaikki tekevät samaa. Sinä saatat tuntea että sinut väärinymmärretään, lapseton tuntee jotain mitä sinä et tarkoita, mutta yhtälailla sitäkin tapahtuu toisinpäin, lapseton sanoo tai tekee jotain minkä lapsellinen kokee loukkaavaksi koska asennoituu jo valmiiksi loukkaantumaan.

Jos jokainen katsoisi niitä tilanteita vähän avoimemmin eikä vetäisi suoria johtopäätöksiä siitä mitä lapselliset kirjoittavat omilla foorumeillaan ja lapsettomat omillaan, pitäisivät mielessä että ihmiset ovat yksilöitä ja se että joku tuntee kateutta jostain ei tarkoita välttämättä henkilökohtaista vihaa ja katkeruutta, päästäisiin jo todella pitkälle

 

Minusta ei. Vai miten ihmeessä lapsellinen samalla tavalla kaataa kuraa lapsettoman niskaan? Jos lapsettomasta tuntuu siltä että vaikka minun lapsesta puhuminen on hänen tahallista satuttamista, niin se on vain tunne. En tarkoita sitä. Toisin kuin joku lapseton ihan tarkoituksella loukkaa.

Niinpä. harvemnmin kuule jonkun äidin valittavan kuinka lapseton ei ota hänen tunteitaan huomioona.

 

Eipä sille kateudelle vaan voi mitään. Se todellakaan ei välttämättä ole henk.kohtaista. Mielestäni siitä on turha ketään syyllistää puolin tai toisin. Olen sitä mieltä että se kuuluu ihmisluonteeseen ja joka ei olevinaan mitä kateutta koe koskaan tai ei sitä millään tasolla mukamas ymmärrä niin on kyllä täysin feikki ihminen. Tai sitten olen varmaan maailman syntisin kun en osaa olla kaikkien ihmisen puolesta täysin onnellinen, tuntematta kateuden pistosta. Erityisesti sellaset ärsyttää jotka eivät tunnu oikeasti edes haluavan lasta ja sitten pamahdetaan paksuksi kuitenkin alta aika yksikön. No niin kaikkeahan ei aina voi saada vai miten se nyt menikään. Lapsellisilla on kuitenkin lapset! Se on suuri lahja ja mitä lapsettomilla on? joten mitä kateus on siihen verrattuna...aika pientä! ymmärrystä puolin ja toisin, oisko mahd?

 

Pakko vastata.
Olen tahattomasti lapseton ja mulla on kyllä vähän erilainen kokemus tästä kateudesta. Meillä työpaikalla kaikki tuntuu kadehtivan mun elämää. Ja tuntuu, että naiset vihaa mua jo ihan lähtökohtaisesti. Tietty olen todella liikunnallinen pitkä vaalea kaunisvartaloinen nainen. Ja taas nämä lapselliset yliväsyneitä lihavia valittajia. Ne kadehtii meidän matkustelua ja vaapaa-ajan harrastuksia. Mä en ainakaa nykyään uskalla enää edes kertoa, mitä kaikkea kivaa ollaan taas viikonloppuna tekemässä. Niin ja sitten mun mies on vielä todella hyvätuloinen, joten varmaan sekin aiheuttaa kateutta.
Mutta mä kyllä olen aina mukava ja kyselen lasten kuulumiset, mutta tää ei kyllä tosiaankaan toimi toiseen suuntaan. Eli kyllä ne perheellisetkin osaa kadehtia. Ja joo, se synnytys ei oo mikään tekosyy alkaa ylensyömään ja lopettaa peseytyminen. Olen minäkin synnyttänyt, tosin vauva kuoli synnytyksessä, mutta koen silti, että pitämällä huolta itsestäni, voin paremmin, eikä mun tarvi kadehtia ketään. Se vaan nyt on niin, että lapsilla pätevät äidit on vähän säälittäviä ja monesti niillä ei elämässä ookaan mitään muita saavutuksia millä päteä.

 

[QUOTE="irina";23276373]Tuntuu, että jokaisessa lapsettomuudesta kertovassa lehtijutussa valitellaan, kuinka raskasta, että kavereilla lapsia jne. Mistä tämä ajatus kumpuaa? Että lapsia on joku rajattu määrä ja muiden lapset on itseltä pois? Ei vaikkapa syöpäsairaiden artikkeleissa aina heitetä katkeruutta terveiden päälle. Miksi lapsettomia kohdellaan kuin isoja vauvoja ja jotenkin on hyväksyttävää/kiinnostavaa heidän kurnutus?[/QUOTE]

Idiootti...

 

Älä yleistä että kaikki lapsettomat on samanlaisia, kateelisia tai katkeria perheellisiä kohtaan.
Mie olen viellä lapseton, en omasta tahdosta, ihanaa olisi saada se oma pienokainen,
mutta en ole katkera perheille, enkä oikeaastaan kateelinenkaan.
Toki joskus minua satutti, kun pikkusiskoni tuli raskaaksi ja hän sai toisenkin lapsen,
kun taas mie olen vuosia yrittänyt lasta, nuo tunteet kuitenkin purin mieheni kanssa,
en koskaan puhunut siitä tai loukannut sisartani tai muita perheellisiä.

Minua ei tarvitse kohdella eri tavalla tai isona vauvana koska olen lapseton.
Tunnen toki joskus surua lapsettomuudesta, mutta en kuitenkaan puhua siitä kaikille,
varsinkaan heitä sitä vasten perheellisten naamaa.
Pystyn olemaan iloinen ja onnellinen vanhempien puolesta.