Miksi kotiäidin 3-vuotiaalle ei tee hyvää olla päiväkodissa?

[vierailija]

Tosi monesti sanotaan että kyllä se tekee hyvää lapsellekkin että pääsee päiväkotiin leikkimään muiden kanssa, kun vanhempi kertoo lähtevänsä töihin. Että kyllä se 3 vuotias jo tarvitsee sosiaalisia kontakteja jne.

Miksi sitten sen saman 3 v:n vieminen päiväkotiin on saatanasta, jos äiti sattuu olemaan kotona esim. vauvan kanssa?

Minulla on 3 v ja vauva. 3 vuotias on ollut ikänsä kotihoidossa. On täysin KYLLÄSTYNYT päivästä toiseen, sen huomaa käytöksestä. Tekee pahojaan, riehuu, vinkuu, kitisee, ulvoo, huutaa. Omat lelut on katottu sen satamiljoonaa kertaa läpi, ei ne ikuisuuksiin kiinnosta. Käydään puistossa ja omalla pihalla, jossa harvoin on lapsia paikalla. Taputellaan hiekkaa laatikolla äidin kanssa ja keinutaan, ei se oikein riitä 3-vuotiaalle. Ja vielä harvemmin puistossa on sen ikäisiä, joiden leikkiin oma poika pääsis mukaan.

Käydään muskarissa ja perhekerhossa, mutta ne on olleet esim. nyt taolla 4 kuukautta. Eikä niissä ole toimintaa kuin yht. pari-kolme tuntia viikossa, eli aika vähän. Hain pojalle kolmea kerhopaikkaa, ei päässyt mihinkään. Puistotoimintaa on kaupungin toisella laidalla, mutta sinne kulkeminen kestää saman verran kuin mitä poika voisi puistossa olla (2 tuntia). Kokeiltiin sitä viime syksynä, mutta se ei kyllä palvellut mitenkään minun omaa jaksamista, joka sen tarkoitus on myös niinkuin tädit itsekkin totesi.

Vauva, kotityöt ja sivutyö vie paljon aikaa, joten ymmärrettävästi en jaksa joka päivä olla esikoisen viihdytyskeskus. Ajattelin hakea nyt esikoiselle sitä päiväkotipaikkaa läheisestä yksityisestä päiväkodista. 3 päivää viikossa, 3-4 h kerrallaan.

Muita joilla samoja ajatuksia tai kokemuksia?

 

[vierailija]

Niin ja piti vielä sanoa että kyseessä on aika villi ja energinen poika. Vauva on vielä niin pieni ettei ole leikkiseuraksi.

 

[TiiBii]

Kai se tekeekin. Ja toisille taas ei tee. Siis jos ei vaikka tykkää melusta niinkuin minä.

Mut sitä jäin pohtimaan, että kun meidät vietiin kolme-kuusivuotiaina kolmesti viikossa seurakunnan leikkikerhoon. Siitä vielä maksettiin jotain pientä per vuosi. Tai sit kyläiltiin toisen lapsiperheen luona. Tai mentiin yhdessä useamman lapsiperheen kanssa puistoon tai retkelle tai milloin minnekin. Aikuiset näkivät vaivaa sen eteen että lapsilla ois seuraa.

Nykyään kaiken pitäisi vaan olla olemassa.

 

[vierailija]

Kai se tekeekin. Ja toisille taas ei tee. Siis jos ei vaikka tykkää melusta niinkuin minä.

Mut sitä jäin pohtimaan, että kun meidät vietiin kolme-kuusivuotiaina kolmesti viikossa seurakunnan leikkikerhoon. Siitä vielä maksettiin jotain pientä per vuosi. Tai sit kyläiltiin toisen lapsiperheen luona. Tai mentiin yhdessä useamman lapsiperheen kanssa puistoon tai retkelle tai milloin minnekin. Aikuiset näkivät vaivaa sen eteen että lapsilla ois seuraa.

Nykyään kaiken pitäisi vaan olla olemassa.

Käydään kerran viikossa muskarissa ja perhekerhossa. Leikkikerhoon hain kolmeen, mutta yhteenkään ei päässyt. Kyläillään toki, mutta ei meillä nyt joka päivälle tai edes toiselle ole kaverilapsiperheitä, kun monet käy töissä ja iltaisin monet on aika väsyneitä - ymmärrettävästi. Pari kertaa viikossa kyläillään yleensä. Ja tottakai tehdään retkiä, esim. eilen oltiin uimassa. Mutta sellainen rutiini meidän 3 vuotiaalta puuttuu, jota hän jo mielestäni kaipaa. Minusta esim. on vähän surullista, että hänellä ei ole kuin kaksi kaveria, joita tapaa säännöllisesti mutta kuitenkin harvoin. Kohtaamiset esim. puistoissa jää aina satunnaisiksi.

Mutta ehkä olen vain patalaiska nykyvanhempi joka ei tee mitään.

 

[TiiBii]

En mä sua laiskaksi hauku vaan kun päivähoitopaikat on tehty siksi, että lapset pääsevät hoitoon kun vanhemmat ovat työssä. Ei siksi, että lapset saisivat kavereita ja viihdykettä.

Tässä taloustilanteessa ois pare karsia moinen turha äyttö heti kokonaan veks kun muuten voi tulla se päivä kun ei ole enää minkäänlaista tuettua päivähoitojärjestelmää kun rahat vaan ovat loppu.

 

[vierailija]

Tosi monesti sanotaan että kyllä se tekee hyvää lapsellekkin että pääsee päiväkotiin leikkimään muiden kanssa, kun vanhempi kertoo lähtevänsä töihin. Että kyllä se 3 vuotias jo tarvitsee sosiaalisia kontakteja jne.

Miksi sitten sen saman 3 v:n vieminen päiväkotiin on saatanasta, jos äiti sattuu olemaan kotona esim. vauvan kanssa?

Minulla on 3 v ja vauva. 3 vuotias on ollut ikänsä kotihoidossa. On täysin KYLLÄSTYNYT päivästä toiseen, sen huomaa käytöksestä. Tekee pahojaan, riehuu, vinkuu, kitisee, ulvoo, huutaa. Omat lelut on katottu sen satamiljoonaa kertaa läpi, ei ne ikuisuuksiin kiinnosta. Käydään puistossa ja omalla pihalla, jossa harvoin on lapsia paikalla. Taputellaan hiekkaa laatikolla äidin kanssa ja keinutaan, ei se oikein riitä 3-vuotiaalle. Ja vielä harvemmin puistossa on sen ikäisiä, joiden leikkiin oma poika pääsis mukaan.

Käydään muskarissa ja perhekerhossa, mutta ne on olleet esim. nyt taolla 4 kuukautta. Eikä niissä ole toimintaa kuin yht. pari-kolme tuntia viikossa, eli aika vähän. Hain pojalle kolmea kerhopaikkaa, ei päässyt mihinkään. Puistotoimintaa on kaupungin toisella laidalla, mutta sinne kulkeminen kestää saman verran kuin mitä poika voisi puistossa olla (2 tuntia). Kokeiltiin sitä viime syksynä, mutta se ei kyllä palvellut mitenkään minun omaa jaksamista, joka sen tarkoitus on myös niinkuin tädit itsekkin totesi.

Vauva, kotityöt ja sivutyö vie paljon aikaa, joten ymmärrettävästi en jaksa joka päivä olla esikoisen viihdytyskeskus. Ajattelin hakea nyt esikoiselle sitä päiväkotipaikkaa läheisestä yksityisestä päiväkodista. 3 päivää viikossa, 3-4 h kerrallaan.

Muita joilla samoja ajatuksia tai kokemuksia?

Minusta tuo osa-aikainen päivähoito kuulostaa hyvältä. Sehän on melkein kuin kerhossa kävisi. Kun nuorempi lapseni oli vauva, isompi lapseni oli silloin 2-vuotias ja meni avoimen päiväkodin kerhoon, jota oli 2 päivää viikossa kolme tuntia kerrallaan. Lapsi viihtyi siellä tosi hyvin. Lapset siis jäivät sinne ja itse hoidin vauvaa kotona. Seuraavana vuonna, kolmevuotiaana, hän meni isompien ryhmään, jota oli 3 päivää viikossa kolme tuntia. Sitten lähdinkin opiskelemaan ja molemmat lapset menivät kokopäivähoitoon päiväkotiin. Isompi tykkäsi siitä tosi paljon, ja olihan hän jo harjoitellut kerhossa. Pienempi oli silloin 2-vuotias ja meni suoraan kotihoidosta, ja hänelle päivähoidon aloittaminen oli vaikeampaa.

 

[vierailija]

Kerroit olevasti sivutyössä, jos se työssä käyminen on lapsen viihtyvyyden kannalta ratkaiseva juttu.

 

[Happygirl-91]

Laittaisin ehdottomasti päiväkotiin tuossa tilanteessa, sinä ja miehesi olette lapsenne parhaita asiantuntijoita.

 

[viera.s]

Sinun ja lapsen kannalta tuo osa-aikainen päivähoito olisi varmaan hyvä juttu. Ja jokaiselle vanhemmalle lienee oman lapsen etu ensisijainen verrattuna verovarojen säästöön.

Meillä täällä on kyllä tuo puistotoiminta aika kattavaa, siellä saa olla peräti 3,5 tuntia päivittäin, jos ilma on ok. Sateella on auki lyhyemmän ajan ja kovilla pakkasilla kiinni kokonaan, eikä hyvällä ilmallakaan ihan tuota 3,5 tuntia välttämättä lasta viitsi puistossa pitää, siinä ajassa voi tulla jo nälkäkin. Mutta kuitenkin, puistotoiminnan avulla lapselle voi tarjota ihan riittävästi sosiaalista kanssakäymistä. Toisin kuin päiväkodissa, siellä on melkein koko aika leikkiaikaa. Harmi, että teillä puisto on niin kaukana ja ilmeisesti aukikin lyhyemmän aikaa. Muuten se olisi hyvä ratkaisu.

 

[vierailija]

Tosi monesti sanotaan että kyllä se tekee hyvää lapsellekkin että pääsee päiväkotiin leikkimään muiden kanssa, kun vanhempi kertoo lähtevänsä töihin. Että kyllä se 3 vuotias jo tarvitsee sosiaalisia kontakteja jne.

Miksi sitten sen saman 3 v:n vieminen päiväkotiin on saatanasta, jos äiti sattuu olemaan kotona esim. vauvan kanssa?

Minulla on 3 v ja vauva. 3 vuotias on ollut ikänsä kotihoidossa. On täysin KYLLÄSTYNYT päivästä toiseen, sen huomaa käytöksestä. Tekee pahojaan, riehuu, vinkuu, kitisee, ulvoo, huutaa. Omat lelut on katottu sen satamiljoonaa kertaa läpi, ei ne ikuisuuksiin kiinnosta. Käydään puistossa ja omalla pihalla, jossa harvoin on lapsia paikalla. Taputellaan hiekkaa laatikolla äidin kanssa ja keinutaan, ei se oikein riitä 3-vuotiaalle. Ja vielä harvemmin puistossa on sen ikäisiä, joiden leikkiin oma poika pääsis mukaan.

Käydään muskarissa ja perhekerhossa, mutta ne on olleet esim. nyt taolla 4 kuukautta. Eikä niissä ole toimintaa kuin yht. pari-kolme tuntia viikossa, eli aika vähän. Hain pojalle kolmea kerhopaikkaa, ei päässyt mihinkään. Puistotoimintaa on kaupungin toisella laidalla, mutta sinne kulkeminen kestää saman verran kuin mitä poika voisi puistossa olla (2 tuntia). Kokeiltiin sitä viime syksynä, mutta se ei kyllä palvellut mitenkään minun omaa jaksamista, joka sen tarkoitus on myös niinkuin tädit itsekkin totesi.

Vauva, kotityöt ja sivutyö vie paljon aikaa, joten ymmärrettävästi en jaksa joka päivä olla esikoisen viihdytyskeskus. Ajattelin hakea nyt esikoiselle sitä päiväkotipaikkaa läheisestä yksityisestä päiväkodista. 3 päivää viikossa, 3-4 h kerrallaan.

Muita joilla samoja ajatuksia tai kokemuksia?

 

[vierailija]

Meilläpäin hoitopaikat ovat kivenalla. Osa vanhemmista joutuu ajamaan 15 km lenkin viedäkseen lapset aamulla hoitoon, vaikka matkan varrella olisi kolme päiväkotia 2km:n säteellä. Tällaisessa tilanteessa on mun mielestä aivan vitun epäreilua täyttää noita päiväkoteja virikelapsilla, tai ainakin ne virikelapset vois tuupata sinne 15 km:n päähän.
Ja tiedoksi 3- veen äidille. Sä voisit vaikka laittaa lapsesi jonkun harrastuksen pariin ja keksiä sille jotain tekemistä, mistä se tykkää. Ehkä sä voisit itse keksiä jotain virikkeitä lapsellesi sensijaan, että vaadit niitä yhteiskunnan kustantamana.

 

[vierailija]

Meidän molemmat lapset ovat olleet osapäivähoidossa perhepäivähoitajalla ja parasta lapselle takuulla. Nykyaikana isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat niin itsekkäitä, että kukaan ei viitsi puuhata lapsen kanssa juuri mitään.
Perhepäivähoidossa kavereita, ollaan leiksalla käytännössä joka päivä, kirjastossa satutunteja, runoja luetaan lapsille, askarrellaan jne. Pesee miljoonasti tylsän aikuisen, joka ei vaan jaksa tehdä lasten kanssa mitään.
Turha vikistä, verovaroja on tulosiirretty KELA-maksun ja varallisuusveron, sekä yhteisöveron alennukset ovat useita miljardeja vaikutukseltaan, eikä luvattuja työpaikkoja ole syntynyt yhtään. Turvat umpeen ja lapset hoitoon.

 

[vierailijaTARTAR]

Meilläpäin hoitopaikat ovat kivenalla. Osa vanhemmista joutuu ajamaan 15 km lenkin viedäkseen lapset aamulla hoitoon, vaikka matkan varrella olisi kolme päiväkotia 2km:n säteellä. Tällaisessa tilanteessa on mun mielestä aivan vitun epäreilua täyttää noita päiväkoteja virikelapsilla, tai ainakin ne virikelapset vois tuupata sinne 15 km:n päähän.
Ja tiedoksi 3- veen äidille. Sä voisit vaikka laittaa lapsesi jonkun harrastuksen pariin ja keksiä sille jotain tekemistä, mistä se tykkää. Ehkä sä voisit itse keksiä jotain virikkeitä lapsellesi sensijaan, että vaadit niitä yhteiskunnan kustantamana.

Eikö ap:lla ollut aika paljon tuota tekemistä jo keksitty?

 

[viisikymppinen isoäiti]

varmaan se tekee hyvää lapselle, mutta samalla se lapsi, jolla on äiti kotona vie paikan jonkun toisen äidin lapselta, joka tarvitsisi sen sen takia, että äiti pääsee töihin

 

[akava]

Ainakin täällä meillä olisi tosi hankala päästä juuri nyt hoitoon ilman pakottavaa tarvetta. Kausi on juuri alkanut ja paikat täytetty. Tämä kyllä kunnallisen tilanne. Yksityisellä voi olla isoissa kaupungeissa toinen tilanne. Täällä tiedän että nuo yksityisetkin ainakin talvella ihan täynnä.
Mutta siis joo, lapsellahan on oikeus siihen paikkaan.. Mistä ja milloin sen saat on eri asia.

 

[vierailija]

No ihan samalla tapaa minun virikelapseni sitä paikkaa jonottaa kuin työssäkäyvänkin. Enkä minä tiedä saako lähipäiväkodista, mutta hakemalla se selviää.

Ja ihan saman maksun me maksamme kuin muutkin, eli en sen enempää ilmaiseksi hoidata kuin naapurin Irmelikään. Maksan minäkin niitä veroja.

Ja kyllä subjektiivinen päivähoito-oikeus taitaa nimenomaan olla lapsen oikeus. Että niillä kotiäidinkin lapsillakin on oikeus varhaiskasvatukseen eikä tarvi kökkiä kotona niin sanotusti.

Tosin se ei ollut aloitukseni aihe, vaan se että miten kotiäidin lapsi menee päivähoidosta rikki kun työssäkäyvän lapselle niin ei käy.

Ap

 

[vierailija]

Kyllä sä saat edelleen ihan itse päättää mikä on sulle, sun lapselle ja sun perheelle parhaaksi. Et tarvitse palstan tai kenenkään muun hyväksyntää.
Sitäpaitsi voihan sen lopettaa jos käy ilmi että se on saatanasta.

Meillä isommat lapset jatko aluksi päiväkodissa kun vauva syntyi kun oli tuttu paikka, olivat pari kolme päivää viikossa 5 tuntia kerrallaan. Toinen viihtyi, toinen ei senkään vertaa vana olisi halunnut olla kotona. Kantoivat jatkuvasti flunssia kotiin niin vauva oli koko ajan sairaana ja hällä ne flunssat kesti korvatulehduksineen aina hintään pari viikkoa.
Sit lapset vaihto kerhoon, molemmat alkoivat viihtyä ja sairastelukierre loppui kun kerhoon ei toki kukaan tuonut flunssaisia lapsia, päiväkotiin ne on pakko viedä. Erittäin tyytyväinen olen tuhon ratkaisuun.

 

[päiväkodista]

Meilläpäin hoitopaikat ovat kivenalla. Osa vanhemmista joutuu ajamaan 15 km lenkin viedäkseen lapset aamulla hoitoon, vaikka matkan varrella olisi kolme päiväkotia 2km:n säteellä. Tällaisessa tilanteessa on mun mielestä aivan vitun epäreilua täyttää noita päiväkoteja virikelapsilla, tai ainakin ne virikelapset vois tuupata sinne 15 km:n päähän.
Ja tiedoksi 3- veen äidille. Sä voisit vaikka laittaa lapsesi jonkun harrastuksen pariin ja keksiä sille jotain tekemistä, mistä se tykkää. Ehkä sä voisit itse keksiä jotain virikkeitä lapsellesi sensijaan, että vaadit niitä yhteiskunnan kustantamana.

Right! Juuri yhteiskunnan resurssien turha käyttö on ikävin ilmiö. Kun ei osata itse järjestää lasten elämää mielekkääksi, eikä viitsitä. Jos laittaa lapsen hoitoon, on kunnioitettavaa olla töissä, koska töissä olo on hyväksyttävämpi syy lapsen hoitoon laittamiselle, kuin vanhemman avuttomuus.

Virikkeitähän vielä kolmevuotiaskaan ei tarvitse päiväkodista, eikä sosiaalisia kontaktejakaan. Kun niitä on muuallakin, hyvät ihmiset!

 

[vierailija]

Valitettavasti ei näin. Päiväkodin arki on kaukana siitä kuin kerhossa kävisi. Oikeasti,15 vuoden kokemuksella. Käskyttämistä,meteliä,odottamista,jonottamista,tönimistä ja tuuppimista. Päivähoito on vedetty niin ahtaalle että lapsiryhmät ovat ylisuuria,paisuvat entisestään juuri näiden 5h/päivässä/2 päivää viikossa olevien mussukoiden takia koska eivät vie ryhmästä yhtä kokonaista lapsen paikkaa vaan desimaalin, ja heitä kun ympätään monta päällekäin niin tulosa on kaaos.

Minusta tuo osa-aikainen päivähoito kuulostaa hyvältä. Sehän on melkein kuin kerhossa kävisi. Kun nuorempi lapseni oli vauva, isompi lapseni oli silloin 2-vuotias ja meni avoimen päiväkodin kerhoon, jota oli 2 päivää viikossa kolme tuntia kerrallaan. Lapsi viihtyi siellä tosi hyvin. Lapset siis jäivät sinne ja itse hoidin vauvaa kotona. Seuraavana vuonna, kolmevuotiaana, hän meni isompien ryhmään, jota oli 3 päivää viikossa kolme tuntia. Sitten lähdinkin opiskelemaan ja molemmat lapset menivät kokopäivähoitoon päiväkotiin. Isompi tykkäsi siitä tosi paljon, ja olihan hän jo harjoitellut kerhossa. Pienempi oli silloin 2-vuotias ja meni suoraan kotihoidosta, ja hänelle päivähoidon aloittaminen oli vaikeampaa.

 

[vierailija]

Valitettavasti ei näin. Päiväkodin arki on kaukana siitä kuin kerhossa kävisi. Oikeasti,15 vuoden kokemuksella. Käskyttämistä,meteliä,odottamista,jonottamista,tönimistä ja tuuppimista. Päivähoito on vedetty niin ahtaalle että lapsiryhmät ovat ylisuuria,paisuvat entisestään juuri näiden 5h/päivässä/2 päivää viikossa olevien mussukoiden takia koska eivät vie ryhmästä yhtä kokonaista lapsen paikkaa vaan desimaalin, ja heitä kun ympätään monta päällekäin niin tulosa on kaaos.

Niin, emmehän me vanhemmille näytä niitä inhottavimpia piirteitä päivähoidosta, joten eivät he usko. Hyviä hetkiä on, mutta omiani en koskaan laittaisi päiväkotiin. Sorry vaan kaikki idealistit. T. hoitaja

 

[vierailija]

Niin, emmehän me vanhemmille näytä niitä inhottavimpia piirteitä päivähoidosta, joten eivät he usko. Hyviä hetkiä on, mutta omiani en koskaan laittaisi päiväkotiin. Sorry vaan kaikki idealistit. T. hoitaja

Meillä ei ole tuollaista ja mielelläni omat päiväkotiin vien. Sorry, ehkä sun kannattais katsoa peiliin, jos sun hoidossa on noin huono olla. Kaikki ei sovi tälle alalle.

T. toinen hoitaja

 

[vierailija]

Nythän on juuri se uusi laki jonka mukaan päivähoito (eikun anteeksi varhaiskasvatus) on jokaisen lapsen oikeus ja tasapainoisen kehityksen edellytys, eikä ollenkaan enää sitä varten, että vanhemmat pääsisivät töihin.

 

[vierailija]

Right! Juuri yhteiskunnan resurssien turha käyttö on ikävin ilmiö. Kun ei osata itse järjestää lasten elämää mielekkääksi, eikä viitsitä. Jos laittaa lapsen hoitoon, on kunnioitettavaa olla töissä, koska töissä olo on hyväksyttävämpi syy lapsen hoitoon laittamiselle, kuin vanhemman avuttomuus.

Virikkeitähän vielä kolmevuotiaskaan ei tarvitse päiväkodista, eikä sosiaalisia kontaktejakaan. Kun niitä on muuallakin, hyvät ihmiset!

Luitko viestejäni? Ap

 

[vierailija]

No ihan samalla tapaa minun virikelapseni sitä paikkaa jonottaa kuin työssäkäyvänkin. Enkä minä tiedä saako lähipäiväkodista, mutta hakemalla se selviää.

Ja ihan saman maksun me maksamme kuin muutkin, eli en sen enempää ilmaiseksi hoidata kuin naapurin Irmelikään. Maksan minäkin niitä veroja.

Ja kyllä subjektiivinen päivähoito-oikeus taitaa nimenomaan olla lapsen oikeus. Että niillä kotiäidinkin lapsillakin on oikeus varhaiskasvatukseen eikä tarvi kökkiä kotona niin sanotusti.

Tosin se ei ollut aloitukseni aihe, vaan se että miten kotiäidin lapsi menee päivähoidosta rikki kun työssäkäyvän lapselle niin ei käy.

Ap

Niin ja mahdollisesti sinun lapsesi vie sen lapsen paikan, joka sitä tarvitsisi paljon kipeämmin, kuin sinun lapsesi. Eikö tuo yhtään särähdä omaan korvaasi? Ja kotona ei tarvi kökkiä. Joka paikkakunnalla on kyllä tarjontaa nykyään yllin kyllin, sen kun vaan vie. Ja pitääkö se kaikki tekeminen olla jonkun muun järjestämää. Mene metsään retkelle, marjaan, askartele tai jotain.

Ja ehkäpä olet tulkinnut hieman väärin tuon, että työssäkäyvän lapsi ei menisi päiviähoidosta rikki. Molemmat siitä rikki menee, mutta eihän siinä ole yksinkertaisesti mitään järkeä, että sinulla, lapsen äidillä on VAIN kaksi lasta hoidettavana. Lapselle vieraalla hoitajalla on ehkä viisi lasta hoidettavanaan. Ja silti pidät sitä päivähoitopaikkaa parempana vaihtoehtona.

 

[vierailija]

Niin ja mahdollisesti sinun lapsesi vie sen lapsen paikan, joka sitä tarvitsisi paljon kipeämmin, kuin sinun lapsesi. Eikö tuo yhtään särähdä omaan korvaasi? Ja kotona ei tarvi kökkiä. Joka paikkakunnalla on kyllä tarjontaa nykyään yllin kyllin, sen kun vaan vie. Ja pitääkö se kaikki tekeminen olla jonkun muun järjestämää. Mene metsään retkelle, marjaan, askartele tai jotain.

Ja ehkäpä olet tulkinnut hieman väärin tuon, että työssäkäyvän lapsi ei menisi päiviähoidosta rikki. Molemmat siitä rikki menee, mutta eihän siinä ole yksinkertaisesti mitään järkeä, että sinulla, lapsen äidillä on VAIN kaksi lasta hoidettavana. Lapselle vieraalla hoitajalla on ehkä viisi lasta hoidettavanaan. Ja silti pidät sitä päivähoitopaikkaa parempana vaihtoehtona.

Kaikille paikka järjestyy, joten ei voida sanoa että toinen vie toisen paikan. Takuupaikka on kaikille. Jokainen jonottaa vuorollaan sitten lempipaikkaansa. Mutta joku paikka on kaikille.

Ei kaikilla paikkakunnilla ole tekemistä yllin kyllin. Minä voin viedä vaikka joka armias päivä sinne metsään, mutta ei ne kävyt ja oravat muutu lapselle kaveriksi.

En minä hoitajan takia lasta ole päiväkotiin viemässä. Ei minun 3 v tarvitse aikuista koko aikaa kädestä pitämään, joten ihan sama onko vieressä 1 vai 4 kaveria. Ja se että hoitajalla on 5 lasta vastuulla eikä 2, ei ole minun päätökseni (oikea luku muuten on 7 lasta/hoitaja). Ap