MIKSI kissani on arka/ujo?!

["Orkidea"]

Liki neljävuotias tyttökissa, leikattu. Koko elämänsä hemmoteltu, paijattu ynnä muuta. Koskaan ei ole joutunut ihmistä säikähtämään tai pelkäämään, ja sai emonsa luona olla 16-viikkoiseksi eli reippaasti yli luovutusiän. Pentukodissakin kissaa pidettiin kuin kukkaa kämmenellä ja minä jatkoin samalla linjalla.

Ei varsinaisesti pelkää ihmistä, ei sähise eikä ikinä ole yrittänyt kynsiä kuin korkeintaan leikkiessään ja silloinkin heti huomatessaan kyseessä olevan ihmisraajan, alkanut sitä pesemään.
Nukkuu kyllä joka yö jaloissani, mutta odottaa aina että luulee minun nukahtaneen ennenkuin tulee.

Ei tykkää silittelystä, tuntuu kiusaantuvan ja aina jos yritän silitellä/rapsutella lähtee pois. Kuitenkin haluaa jatkuvasti huomiota mutta mielellään parin metrin päästä. Juttelee paljon ja haluaa aina olla siinä huoneessa missä on ihmisiä. Mutta koskaan ei tule luokse hakemaan hellyyttä :< Haluaisin niin kovin paijata, olen aina halunnut. Sylissä ei tuo tykkää olla yhtään mikä on surku.

Sen lähes neljä vuotta olen ihmetellyt tuota käytöstä, onko tuohon ujouteen joku syy, miksi ei pidä kosketuksesta ja hellimisestä, vai onko se vaan tuon kissan luonne?

Teorioita? Kunhan sunnuntai-illan ratoksi mietiskelen, kun kisu on taas tuossa viereisessä tuolissa, jutustelee paljon ja haluaa että minä jutustelen sille, muttei halua tulla lähelleni. Yöksi sitten kömpii jalkoihin nukkumaan ja hetken "pesee" kättäni.

 

["vieras"]

Luonne. Kissoissa on hyvinkin eri luonteisia yksilöitä, ei siihen mitään sen kummempaa "syytä" tarvitse olla. Meillä on mm. kissa, joka pitää kyllä silittämisestä ja rapsuttamisesta, mutta ei voi sietää sylissä pitämistä.

 

[ap.]

Lohdullista tietää

Minä kun olen pähkäillyt että olenko jotenkin huomaamattani traumatisoinut kissani välttelemään ihmisen hellimistä, vaikka ei tuo kyllä pelokas koskaan ole varsinaisesti. Himppusen ujon oloinen uusia ihmisiä/eläimiä kohdatessaan...

 

[kokeile!]

kokeile ettet anna sille sitä huomiota pyytämättä, jospa se alkaisi tehdä kauppansa sitten paremmin ja kattiparka alkaisi itse etsiä kontaktia? moni kissa ärsyyntyy ja ahdistuu siitä maanittelusta ja huomiosta.

 

[nooh]

ja voisit etsiä mitä sanotaan luovutusiän vaikutuksesta asiaan. jospa se oli aivan liian vanha jo luovutettavaksi ja pitää sinua muukalaisena sen takia?

kissat pitävät usein eniten siitä kaiken etäisimmästä ihmisestä. itse olen kesyttänyt hyvinkin höveleiksi pari puolivilliä tuolla peruskaavalla, että huomiota annan vain pyydettynä ja silloinkaan en aina. enkä koskaan lähestynyt kissaa itse vaan sen piti lähestyä minua.

 

["Jokunen"]

Suosittelen lukemaan Helena Telkänrannan kirjan "Matka kissan mieleen"! Siinä on erinomaista tietoa kissan psykologiasta ja kissan ja ihmisen yhteiselosta. Siinä kerrotaan, että kesykissoissa on vallalla kaksi "haaraa": lunkit ja leppoisat kotikissat, jotka luottavat auliisti ihmiseen, ja sitten nämä arat, pidättyväisemmät yksilöt, jotka kommunikoivat ihmisten kanssa omilla ehdoillaan. Meillä on myös arkajalka, joka on kotoisin samanlaisista olosuhteista kuin sinun kissasi. Neiti on nyt yhdeksänvuotias eikä ole tainnut kertaakaan tulla syliin. Silikissa hän sen sijaan on, ja herkkä kuin kevätesikko - ja siksi tavattoman rakas!

Sinun täytyy vain sopeutua ja kommunikoida kissan ehdoilla. Täytyy muistaa, että kissan syvimpään luonteeseen kuuluu epäilys ja itsenäisyys, ei luottavaisuus, ja siksi se on niin viehättävä kuin on. Kissa viestii erittäin ilmeikkäästi vaikkei syliin pyrkisikään.