Miksi kellekkään ei riitä yksi lapsi?

Miksi niitä halutaan useampi?

 

Eiköhän se ole jokaisen oma valinta??

 

Miksi kenellekään ri tosiaan riitä? Minulla taas kokemuksena se, että meidän päätöstä saada vain yksi lapsi ei kunnioiteta. Joka paikassa kamala märinä että "milloin seuraava", "kyllä pitää hommata kaveri". Ärrrrsyttää.

 

lapsi siksi että se tuntuu luonnolliselta , itsekkin monilapsisessa perheessä eläneenä

 

Miksi kenellekään ri tosiaan riitä? Minulla taas kokemuksena se, että meidän päätöstä saada vain yksi lapsi ei kunnioiteta. Joka paikassa kamala märinä että "milloin seuraava", "kyllä pitää hommata kaveri". Ärrrrsyttää.

Minkäikäinen teidän ainokainen on? meidän 5v.

 

Monilapsisessa perheessä lapsi oppii kotona sosiaalisia suhteita.

 

Mulle saattais riittääkin. Toisaalta useampi ois kiva, että lapsella sisaruksia kuten meillä oli lapsena, sekä ois "kunnon perhe". Mulla useampi sisarus ja siki perhe tuntuu pieneltä kun vain yksi lapsi.

 

Kolme vähintään jokaiseen perheeseen olisi jotakuinkin sopiva. Jos on vähemmän kuin kaksii niin suomen väkiluku pienenee

 

Yksinäisestä lapsesta saattaa tulla narsisti, joka ei osaa ottaa muita ihmisiä huomioon. :-/ Aina on päänä päsmärinä. Mulla oli nuorin 3 v, kun sisaruskaveri syntyi. Siihen asti lapsi oli ollut meidän ja varsinkin äidin kimpussa vaatimassa koko ajan jotakin. Kun sisarus kasvoi, lapset leikkivät keskenään ja saatiin vanhemmat olla välillä rauhassakin Pettymyksiä, jakamista ja toisten ihmisten kunnioitusta oppii mainiosti kotona, kun on sisaruksia. Ei tartte kylillä hölmöillä niin paljon.

 

Lapsi voi sairastua, kuolla tai osoittautua homoksi. Näiden varalta on hyvä tehdä ainakin kaksi.

 

Minä taas koen,että minulle riittää yksi lapsi. Myös mieheni on samaa mieltä kanssani. Lapsemme on pian 3 vuotias.

Mutta ymmärrän niitäkin,jotka haluavat useita lapsia.Se on kuitenkin jokaisen pariskunnan henkilökohtainen asia ja subjektiivinen kokemus siitä,mikä tuntuu oman kokoiselle perheelle.

 

Koska olen joutunut itse kasvamaan ainoana lapsena enkä halua samaa omalle lapselle. Kaksi pienellä ikäerolla oli meille sopiva määrä.

 

[QUOTE="vieras";28890145]Lapsi voi sairastua, kuolla tai osoittautua homoksi. Näiden varalta on hyvä tehdä ainakin kaksi.[/QUOTE]

Ei kai se homous voi olla syy? En ole koskaan ajatellut ihmisen olevan silloin jotenkin vajaa tms...

Olisiko homous siis jotenkin pettymys sinulle?

Jos ajattelet suvun jatkumista, niin eihän jokainen muutenkaan saa tai halua lapsia.

Mun lapset saa olla mitä vaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan. Ei kuulu mulle.
Ihminen on ensisijaisesti ihminen, oli mikä vaan muuten.

 

Meillä on yksi lapsi ja olen itse kasvanut yksin ja enkä muista kaivanneeni sisaruksia. Syynä voi olla se että läheisimmät serkkunikin olivat ainokaisia.

 

No jos sais sen yhden edes... Mutta itse koen, että sisarukset ovat opettaneet paljon ja ollaan todella läheisiä nyt aikuisinakin. Samaa toivoisin mahdollisille lapsillekin.

 

[QUOTE="vieras";28890239]Ei kai se homous voi olla syy? En ole koskaan ajatellut ihmisen olevan silloin jotenkin vajaa tms...

Olisiko homous siis jotenkin pettymys sinulle?

Jos ajattelet suvun jatkumista, niin eihän jokainen muutenkaan saa tai halua lapsia.

Mun lapset saa olla mitä vaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan. Ei kuulu mulle.
Ihminen on ensisijaisesti ihminen, oli mikä vaan muuten.[/QUOTE]

Lapset tehdään suvun jatkumisen ja lastenlasten toivossa. Tasan joikaisen vanhemman sydän särkyy jos ainoa lapsi on homo.

 

Ensin tuli yksi, sitten ajateltiin että sisarus olisi mukava, kolmas tehtiin sitten tekemisen ilosta, neljäs, viides ja kuudes jo mietitytti. Seitsemäs ja kahdeksas oli jo "hällä väliä kyllä meille lapsia mahtuu ja saa tulla". Mutta nyt nämä on tässä.

Vaikka koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

 

Mulle riittää yksi lapsi
Se mikä vähän ihmetyttää,että yllättävän moni tutuista jaksaa ihmetellä,että enkö tosiaankaan aio hankkia enempää (lapsi on nyt jo 9 v) ja joskus jopa kysytty,että kai kuitenkin tykkään lapsista..? :O

 

Meidän perhe tuntui jotenkin vajaalta yhden lapsen kanssa. Hetki sitten meille syntyi toinen lapsi ja vieläkin on sellainen olo, että joku vielä puuttuu.

Kai perhekoko on jokaisella kiinni niistä omista tuntemuksista. Joku on onnellinen jo sen yhdenkin kanssa ja toinen saattaa havitella oikeata suurperhettä.

Kunhan perheessä riittää rakkautta ja elämä tuntuu hyvältä, niin eiköhän se ole tärkeintä =)

 

[QUOTE="yhden lapsen äiti";28890309]Mulle riittää yksi lapsi
Se mikä vähän ihmetyttää,että yllättävän moni tutuista jaksaa ihmetellä,että enkö tosiaankaan aio hankkia enempää (lapsi on nyt jo 9 v) ja joskus jopa kysytty,että kai kuitenkin tykkään lapsista..? :O[/QUOTE]

Oletko nuori äiti kun lapsi noin iso ja vielä toisesta kysellään? meillä kyselyt loppuivat kun lapsi oli n.2,5v vanha.

 

Mulle riittää yksi. Ei ole käynyt mielessäkään hommata enenpää.

 

Oletko nuori äiti kun lapsi noin iso ja vielä toisesta kysellään? meillä kyselyt loppuivat kun lapsi oli n.2,5v vanha.

No on mulla nyt ikää jo 34v
Ja tosiaankin tykkään lapsista hyvin paljon ja kieltämättä olisi ollut mukava saada lapselle sisar,mutta kun tilanne on ollut hieman huono toisen lapsen hankintaan,niin en ole halunnut toista tehdä,siksi että niin "kuuluu" tehdä...

 

Tämäpä on suosittu aihe ajasta iäisyyteen....
Toiset haluaa monta, minä en. Sisarukset ei takaa auvoista sisarusrakkautta takuulla. Miehelläni monta sisarusta, yhden niistä näin vain anopin hautajaisissa koska ovat riitautuneet aiemmin isän perinnönjaossa.

 

Ne on niin ihania.

 

Mä halusin 2 tai 3 ihan vaan sen takia että olen itse ainoa lapsi ja samaa "kohtaloa" en omilleni halunnut. Toki jos ei oli saatu kuin yksi niin sen kanssa olisi eletty tietenkin onnellisena. Mutta kun puhutaan toiveista niin en koskaan voinnut ajatella tekeväni "ainokaista". Tää rooli ei ole mikään mukava - sanokaa mitä sanotte.