safir
Ihmetyttää ihmisten oletukset, että pitäisi pysyä väleissä ja yhteyksissä exän kanssa. Erosin viisi vuotta sitten avomiehestäni tullessani petetyksi ja jätetyksi. Eroa oli kyllä pyöritelty jo kuukausia, mutta lopullinen ero koitti kuitenin miehen päätöksestä kun toinen nainen oli jo kuvioissa. Exä on ko.naisen kanssa yhä, ja itse elän nykyään onnellisessa parisuhteessa ihanan miehen kanssa, enkä voisi olla tyytyväisempi.
Eron jälkeen exäni soitteli jatkuvasti ja vaati, että minun pitäisi tavata hänen nyxänsä. Olivat kuulemma oikein hyvää pataa, exäni ja tämän toisen naisen ex (joka myös tuli petetyksi ja jätetyksi tässä kolmio- tai neliödraamassa). Siispä minun ja toisen naisenkin pitäisi olla kavereita, exä jopa ehdotti yhteistä lomamatkaa jolle osallistuisimme minä, hän ja nainen ja mahdollisesti vielä naisenkin exä mukaan. Haloo...?
Koskaan en ko. naista, exääni tai naisenkaan exää tavannut (sekavaa, eikö?). En myöskään älyä, miksi exäni olisi pitänyt saada tavata nykyinen mieheni, niinkuin exä siis vaati.
Kaiken huippu on, että sukulaiset ja kaverit eivät millään ole älynneet vielä vuosienkaan jälkeen, että emme ole exäni kanssa tekemisissä - ilmeisesti kaikki edelleen luulevat päinvastaisista selityksistä huolimatta, että erosimme "ystävinä". Meillä ei ole lapsia, mikä olisi ainoa järkevä syy pitää yhteyttä. Harva se kuukausi joku tuttu kyselee, mitä exälleni kuuluu. Helvatastako minä tietäisin, ja miksi pitäisi? Miksi ihmeessä exä ei voi todellakin olla ohitettu osa elämässäni, olenko jotenkin tilivelvollinen hänelle ja hänestä ikuisesti...?
Eron jälkeen exäni soitteli jatkuvasti ja vaati, että minun pitäisi tavata hänen nyxänsä. Olivat kuulemma oikein hyvää pataa, exäni ja tämän toisen naisen ex (joka myös tuli petetyksi ja jätetyksi tässä kolmio- tai neliödraamassa). Siispä minun ja toisen naisenkin pitäisi olla kavereita, exä jopa ehdotti yhteistä lomamatkaa jolle osallistuisimme minä, hän ja nainen ja mahdollisesti vielä naisenkin exä mukaan. Haloo...?
Koskaan en ko. naista, exääni tai naisenkaan exää tavannut (sekavaa, eikö?). En myöskään älyä, miksi exäni olisi pitänyt saada tavata nykyinen mieheni, niinkuin exä siis vaati.
Kaiken huippu on, että sukulaiset ja kaverit eivät millään ole älynneet vielä vuosienkaan jälkeen, että emme ole exäni kanssa tekemisissä - ilmeisesti kaikki edelleen luulevat päinvastaisista selityksistä huolimatta, että erosimme "ystävinä". Meillä ei ole lapsia, mikä olisi ainoa järkevä syy pitää yhteyttä. Harva se kuukausi joku tuttu kyselee, mitä exälleni kuuluu. Helvatastako minä tietäisin, ja miksi pitäisi? Miksi ihmeessä exä ei voi todellakin olla ohitettu osa elämässäni, olenko jotenkin tilivelvollinen hänelle ja hänestä ikuisesti...?