P
paha mieli
Vieras
Mikähän siinä on, että ihmisten on niin vaikeaa kannustaa toinen toisiaan ja uskoa toiseen?
Olen suorittanut kaksi ammatillista tutkintoa, joista toinen kaksoistutkintona, eli kävin lukion samaan aikaan. Lisäksi olen suorittanut erilaisia kursseja ja koulutuksia ja nämä kaikki keskimääräistä paremmilla arvosanoilla.
Yhden kerran olen joutunut jättämään opinnot kesken johtuen silloisesta elämäntilanteestani, mutta muuten olen kyllä ihminen, joka haluaa tehdä asiat loppuun saakka.
Ilmoitin jokin aika sitten ystävälleni, että alan opiskella. Olin itse asiasta todella iloinen, koska pidän opiskelusta ja tuntui hyvältä saada opiskelupaikka. Odotin ystävältäni iloista ja kannustavaa vastaanottoa, mutta sainkin jotain aivan muuta. Hän muisti ensimmäisenä keskeytyneet opintoni, ei ollenkaan kahta ammattitutkintoani ja lukuisia kurssisuorituksiani. Hän epäili etten jaksa suorittaa näitäkään opintoja loppuun asti ja kehoitti vielä harkitsemaan ennen kuin aloitan opinnot.
Nyt on tosi paha mieli. Ystäväni on juuri se ihminen, jolle kerron kaiken ensimmäisenä ja joka kertoo omat asiansa minulle. Olen aina ollut hänelle kannustava, vaikka rehellisesti sanoen hän itse jättää lähes jokaisen aloittamansa asian puolitiehen.
En ole mielestäni huono ottamaan vastaan negatiivistakaan palautetta, mutta täytyy sanoa että nyt kyllä syö miestä, kun yhden kerran epäonnistuin jossain ja heti se on jäänyt riippakiveksi elämääni. Se on asia, johon ensimmäisenä kiinnitetään huomiota, eikä niihin asioihin, jotka olen menestyksellisesti saavuttanut.
En tiedä.. Hiukan meni nyt maku koko opiskelemaan pääsemisestä, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa ilonsa. Tottakai minä opinnot aloitan ja yritän parhaani, mutta ei ole enää aivan yhtä kova motivaatio opiskella kuin ennen kuin kerroin asiasta ystävälleni.
Olen suorittanut kaksi ammatillista tutkintoa, joista toinen kaksoistutkintona, eli kävin lukion samaan aikaan. Lisäksi olen suorittanut erilaisia kursseja ja koulutuksia ja nämä kaikki keskimääräistä paremmilla arvosanoilla.
Yhden kerran olen joutunut jättämään opinnot kesken johtuen silloisesta elämäntilanteestani, mutta muuten olen kyllä ihminen, joka haluaa tehdä asiat loppuun saakka.
Ilmoitin jokin aika sitten ystävälleni, että alan opiskella. Olin itse asiasta todella iloinen, koska pidän opiskelusta ja tuntui hyvältä saada opiskelupaikka. Odotin ystävältäni iloista ja kannustavaa vastaanottoa, mutta sainkin jotain aivan muuta. Hän muisti ensimmäisenä keskeytyneet opintoni, ei ollenkaan kahta ammattitutkintoani ja lukuisia kurssisuorituksiani. Hän epäili etten jaksa suorittaa näitäkään opintoja loppuun asti ja kehoitti vielä harkitsemaan ennen kuin aloitan opinnot.
Nyt on tosi paha mieli. Ystäväni on juuri se ihminen, jolle kerron kaiken ensimmäisenä ja joka kertoo omat asiansa minulle. Olen aina ollut hänelle kannustava, vaikka rehellisesti sanoen hän itse jättää lähes jokaisen aloittamansa asian puolitiehen.
En ole mielestäni huono ottamaan vastaan negatiivistakaan palautetta, mutta täytyy sanoa että nyt kyllä syö miestä, kun yhden kerran epäonnistuin jossain ja heti se on jäänyt riippakiveksi elämääni. Se on asia, johon ensimmäisenä kiinnitetään huomiota, eikä niihin asioihin, jotka olen menestyksellisesti saavuttanut.
En tiedä.. Hiukan meni nyt maku koko opiskelemaan pääsemisestä, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa ilonsa. Tottakai minä opinnot aloitan ja yritän parhaani, mutta ei ole enää aivan yhtä kova motivaatio opiskella kuin ennen kuin kerroin asiasta ystävälleni.
Onhan se toki kannustavaa ja ihana kuulla kehuja omasta jaksamisesta mutta eihän tätä elämää niitä muita varten eletä. 
Ei vaan jaksa kertoa kaikille että on muka jotenkin hieno ihminen kun on tehnyt sitä sun tätä. Kehukoot muut itseään mulle, mä kyl tykkään kuunnella ja kannustaa 
