Miksi kaikki hylkää minut sen takia koska olen hullu?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Miksi kukaan ei anna empatiaa ja ymmärrystä tarpeeksi. En tarvitsisi kuin sen yhden ihmisen edes netissä, joka ei hylkää. Mä tajuan että ihmisillä on myös omat ongelmat ja oma elämänsä, mutta olen valmis antamaan samalla tavalla tukea takaisin ja oon antanutkin koska oon empaattinen, eikä mun hulluus oo näkynyt raivoavana käytöksenä. Pikemmin ahdistuneisuutena, jonka ihmiset vaistoo ja kun on OCD on paljon ollut myös aivan sairaita pakkoajatuksia! Joita mä kadun tosi, tosi, tosi paljon mutta ne on tietysti sellaisia joita en koskaan toteuttaisi ja kuuluu valitettavasti sairauden oirekuvaan :/ mielenterveysongelmat on näkyneet myös hygienian puutteena, kun ei jaksa huolehtia itsestään ja kodistaan. MÄ OON NIIN VÄSYNYT TÄHÄN KAIKKEEN. Toki nykyään voin paremmin kovien ponnistelujen ja työn jälkeen, mutta onko mikään minkään arvoista? Tuntuu että multa on mennyt kaikki ja ei ole mitään järkeä olla enää täällä maapallon päällä, EN VOI KÄSITTÄÄ TÄTÄ KAIKKEA. MÄ OLEN NIIN V*TUSTI MYÖS TÄYNNÄ VIHAA. Ihan olisin halunnut vaan elää normaalin elämän ja tulla arvostetuksi omana itsenä, ilmeisesti olen liian huono siihen.

Mut joo, lähdetään ensinnäkin liikkeelle siitä että synnyin perheeseen jossa äiti saa useita raivokohtauksia viikossa, huutaa ja kiljuu keskellä yötäkin, haukkuu isäöni, uhannut muutaman kerran tappaakin sen, välillä lyö oviin ja seiniin reikiä, isäni puolestaan juo joka ilta olutta ja kun on kännissä niin alkoi henkisesti aina kiusaamaan äitiäni ja äiti uhkaa joka kerta erolla mutta ei saa sitä ikinä aikaiseksi. Yhdessä haukuttiin isän kanssa aina äitiä, mummoa ja ukkia seläntakana tyyliin että eikö olekkin mummo ihan harakan näköinen, näin isäni sanoi mulle kun olin 8v ja sitten naurettiin yhdessä. Isovanhempani puolestaan löivät minua helposti, jos suuttuivat jostain ja pakottivat mummolaan joka päivä milloin milläkin ihme syyllä etten muka keskity tarpeeksi hyvin kotona koulunkäyntiin ja syö tarpeeksi hyvin ja jos en halunnut lähteä niin minut uhattiin viedä sinne vaikka niska p*rse otteella ja mummoni on syyttänyt mua sydänviastaan, hieronut likaisia stringejä naamaani kun olin 11v ja niihin oli tullut valkovuotoa, raivosi että kenen kanssa olet harrastanut seksiä ja kun olin 7-9v niin haukkui mulle isääni mitättömäksi juopoksi ja koin ettei mulla ollut aseita puolustautua vastaan ja puhkesin itkuun.. Vanhempani ja isovanhempani eivät myönnä tänäkään päivänä mitään tai ole pahoillaan mistään! Kun isäni osti mulle asunnon ja kysyin terapeutin "neuvon" mukaan että koittaako hän tällä yrittää hyvittää muka jotain niin ei ja kun puhuin suoraan isälleni miltä musta tuntuu niin hän oli täysin kykenemätön ottamaan tunnereaktiota vastaan. Alkoi puhumaan vaan toisesta vuokra-asunnostaan :(
 
vierailija
Kun tulin murrosikään 11v niin alkoi mun kylmä ja kivikkoinen tieni. Sekoilin oikeen urakalla ja en tajua miks.. En vissiin ollut kovin mukava ihminen tuolloin. Puhuin muista seläntakana pahaa, olin epäluotettava ystävä muutenkin ja yritin varattuja poikia. Mulla oli jokin pakottava tunne sisälläni tehdä näin, niin kuin sellainen että jos en tee näin, niin se tunne painaa niin kauan mulla sisällä. Tuntui että tukahdun siihen tunteeseen ja houkutus oli liian suuri pitää suunsa kiinni tai olla yrittämättä jotain poikaa. Olin hirveä rakkausfriikki, tarvitsin sitä tunnetta kuin heroiinia suoniini, mikään muu ei saanut mua tuntemaan oloani yhtä hyväksi ja halusin viihdyttää ihmisiä mehevillä juoruilla. Tiedän että EN voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni ja 16v paransin lopullisesti tavat ja kohta täytän 27 niin olen jo aikoja sitten onnistunut tekemään ryhtiliikkeen parempaan suuntaan mutta vaikka kasvoin jo hyvin nuorena henkisesti parempaan suuntaan niin silti tuntuu että se on ollut liian myöhään... EN KÄSITÄ MIKSI JA MITEN IHMISET VOI OLLA NIIN _ARMOTTOMIA_ ETTEI YMMÄRRÄ ETTÄ ME KAIKKI TEHDÄÄN VIRHEITÄ!?

Ja olen oikeasti pahoillani tekemistä virheistäni. Mulla ei oo mitään syytä valehdella tässä tästä asiasta, varsinkin kun teen anonyyminä 'synnintunnustusta'. En ole pahoillani pelkästään sen vuoksi että jäin kiinni vaan oikeasti myös sen vuoksi että loukkasin muita ja olen ollut jo ajat sitten pahoillaan syvästi ja katunut tekojani sisimmässäni jo ylä-asteella silloin kun mua kiusattiin tai huom. KIDUTETTIIN pahasti, ei näitä asioita voi vähätellä minään kiusaamisena. Itsekunnioitus ei kuitenkaan antanut saumaa sen verran nöyrtyä että olisin pyytänyt anteeksi ja varsinkaan siinä vaiheessa ei enää huvittanut kun muutamat lehmät kidutti mua päivästä toiseen! Kyllä, ajattelen heitä aina psykopaattisia piirteitä omaavina narttuina ( 3 pahimpaa kiusaajaani ) ja sairainta tässä on se että 2 heistä on edennyt hoito-alalle ja muut kumartaa näitä sairaita "kuningattaria".. Tämä tässä ihan rehellisesti ajateltuna, vaikka olen tehnyt p*skamaisia temppuja, niin kykenen myös raadolliseen rehellisyyteen tarvittaessa

Miksi ihmiset ovat niin armottomia virheiden tekemiseen, kai meistä kaikki on kuulleet sen sanonnan että kukaan ei oo täydellinen ja on inhimillistä tehdä virheitä, mutta sitten ei kuitenkaan anteeksi anneta!?

Kenenkään pojan kanssa en harrastanut seksiä tai suudellut tai kertonut tunteistani. Tämä siis koskien varattuja poikia, kunhan kiehnäsin vaan siinä vieressä ja kerroin yhdelle yhteiselle ystävälle että olisin tuolle pojalle paljon parempi tyttöystävä ja itseasiassa olen tänäkin päivänä samaa mieltä. Koska tämä yks lehmä on kylmä. Hän haukkui mua ylä-asteen jälkeen joka päivä h*oraksi, naureskeli ja mulkoili aina kun menin ohi, keksi perättömiä syitä että pääsisi hakkaamaan minut, halusi uittaa pääni vessanpöntössä. Mua on myös tönitty, lyöty niin että muut nauroi ringissä ympärillä ja taputti ja kun menin portaiden alle itkemään niin siitäkin kuljettiin ilkkumassa ohi. Kai tuolla moni perheenisä ja äiti harrastaa ihan KIRJAIMELLISESTI salasuhteita ja pettää työmatkoillaan hotellihuoneissa, ei se tee mun tekoja moraalisesti oikeiksi, mutta ei nuo silti pahimmasta päästä ole todellakaan, olin semmoinen neitsyt h*ora!

Ja mä en lähde kuuntelemaan kateellisuutta tai mitään "hyvänä" syynä toisen elämän tuhoamiselle. Mutta joo, onhan se aivan liikaa että ihmiselle tehdään noin niin kuin mulle on tehty. KUKAAN EI VÄLITTÄNYT, KETÄÄN EI KIINNOSTANUT JA KUKAAN EI OLLUT TARPEEKSI VAHVA PISTÄÄKSEEN STOPPIA MUN KIDUTTAMISELLE! :( ja jos tämä O esimerkiksi eli yksi pahimmista kiusaajista tuntisi kuinka paljon tunsin kipua ja häpeää niin luulisi että hän olisi saanut kostonsa jo aika päiviä sitten, ei olisi tarvinnut pilata toisen ihmisen elämää vuosiksi. Multa on mennyt henkinen ja fyysinen terveys eri tavoin :( Nämä Ämmät ovat aivan sairaita, tämä yks viilteli käsivarsiin ja mietti koko ajan onko hänellä liian iso p*rse ja haukkui mua koko illan... Luulisi että olisi erittäin raskasta seuraa ja nyt on liian myöhäistä pyytää anteeksi! Ei sillä että tämä Ämmä edes niin tekisi, on sen verran psykopaattisia piirteitä omaava ja itseään täynnä :mad: Hyi stna, me ei tulla ikinä olemaan samalla levelillä.
 
vierailija
16v ihastuin sitten palavasti 18v poikaan. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes hän sai kuulla mun huonosta maineesta. Sitten alkoi myös huono kohtelu, tunteilla leikkiminen, haukkuminen, kertoi mulle kuinka on maannut toisten naisten kanssa ihan siksi että tiesi sen vaan satuttavan mua, piti anella että älä syö enempää lääkkeitä ( sekakäyttäjä ) uhkaili hakata ja tappaa mut, syytti mua itsemurhayrityksestään kun yritti viiltää oman kaulavaltimonsa auki ja veri roiskui kuulemma vaan pitkin seiniä, koska en vastannut yöllä puhelimeen daa kun ihmiset yleensä nukkuu siihen aikaan.. Kun kaverini kuoli niin päivän ajan jaksoi feikata empaattista kunnes sanoi että mee muualle sitä Henriäs itkee ja kun jotkut ihmiset kertoi hänelle minusta juttuja niin ei kuulemma saanut sanoa että kuka kertoi ja mitä. EIKÖ TUO KERRO JO TARPEEKSI ETTÄ KYSE ON PERÄTTÖMÄSTÄ MUSTAMAALAAMISESTA, JOS SINÄ SAATANA SEISOT OIKEASTI SANOJESI TAKANA NIIN VARMAAN VOIT NÄITÄ JUTTUJA IHAN NIMELLÄ KERTOA, VAI MITÄ?

Eikö hävetä, lehmä?

Painu v*ttuun mun tieltä, mun elämää tuhoamasta, mulla ei oo mitään intressejä tuhota sun elämääs niin jospa säkin antaisit mun elämän olla rauhassa!

Koska jos et anna, niin häpeä on vaan oikeasti sinun ja sun pitäisi tuntea se siellä syvällä pienessä mustassa sielussasi. Mun elämä on arvokas.

16v olin myös muuttanut jo pois kotoa, ei sinne voinut jäädä, mulla oli niin huono olla vanhempien kanssa. Tilanteet yltyi siihen pisteeseen että jahtasin äitiä ympäri asuntoa ison lihaveitsen kanssa ja pistin kirjahyllyjä palasiksi, syytin heitä mun elämän tuhoamisesta, että jos mulla ois ollut normaali perhe ja kasvatus niin en ois ehkä ajautunut tekemään nuita kamalia virheitä. 2 vuotta annoin myös tuon jätkän kohdella itseäni huonosti, valmiiksi rikkinäistä ihmistä ja sitten masennuin niin pahasti etten jaksanut siivota sitä asuntoo, kuukausien roskat sisällä ja sit tuli jo vesivahinko kun en hoitanut tukkeutunutta viemäriä ajoissa joten... Lensin sieltä kämpästä ulos, jouduin takas vanhemmille omanlaiseen helvettiinsä ja alkoi syyttely että miten voin olla näin kiittämätön, kun he ovat maksaneet vuokrat! Olin VAIKEASTI MASENTUNUT.

Ei kukaan j*malauta elä sillä tavalla laiskuudesta, että on kuukausien roskat sisällä ja ei kykene hoitamaan tukkeutunutta viemäriä ajoissa. Kyse on aina psyykkeen ongelmista, ei laiskuudesta tuollaisessa tapauksessa. Että tässä mulle häpeää vielä vähän lisää.

Ja sit ihmiset kehtaa aina syyttää että minä oon niin narsisti joka SYYTTÄÄ aina muita! Mikä ihmeen narsisti, tässäkin keskustelussa pystyn toteamaan että missä asioissa olen tehnyt väärin ja kyllä multa löytyy myös empatia ja omatunto.

Ja jos mulla on syytettävää niin koen että mulla on oikeus syyttää ja pahinta mitä ihmiset vois nyt mulle tehdä on pyytää multa anteeksi, koska nämä teot on menneet jo niin yli etten anna anteeksi ja en anna anteeksi myöskään sitä että minun elämää ei pidetty arvokkaana ( osoitettu teoilla ) silloin olisin vielä voinutkin ehkä antaa anteeksi jos kiusaamista olisi kestänyt vaan 7-luokan ajan. Koska eihän mun teot ja emmä ihmisenä ole niin paha että ansaitsisin vuosien kiduttamista ja lapsena tehtyjen virheiden takia on terveys kuralla vielä aikuisiälläkin ja olen kohta elänyt 12 vuotta eristäytynyttä elämää ja siellä ne kiusaajat ja kaikki vierestä katsojat hymistelee tyytyväisinä ilman katumuksen häivää ! Muuta en suostu uskomaan
 
vierailija
18-19v asuin jälleen vanhempien luona eli vuoden verran kunnes taistelin itseni jälleen ulos sieltä ja sossun avustuksella muutin kauas pois ja hylkäsin tuolloin 19v vanhempani ja isovanhemmat jo 12v. He syyttää mua siitä että miksi hylkäsin heidät, mutta eikö mulla ole hyvät syyt hylätä? Mun pitäis näköjään aina olla kärsijän roolissa, taas minä olen se hirviö joka on tehnyt niin väärin, oikea kunnon ihmisperkele. Miksi? Miksi ansaitsen tämän? Milloin alan saamaan arvostusta ja terveyteni takaisin, kun mulla ei nykyään ainakaan ole sitä ongelmaa että kohtelisin ihmisiä huonosti. Kaiken tämän jälkeen mitä tässä oon kokenut, niin tuossakin oli aivan hirveä työ löytää vuokranantaja joka hyväksyi sen että sossu maksaa vuokran! Tuntuu että minä kuljen vastoinkäymisestä toiseen, vaikka en haluaisi ja vanhemmilta en saanut mitään avustusta edes huonekaluihin. Kai normaalin itsenäistymisen tulisi tapahtua 19-21v ja silloin hyvät vanhemmat auttaa esimerkiksi rahallisesti lastaan saamaan huonekaluja ja se muutto tapahtuu hyvässä yhteishengessä, silmäkulmia pyyhkien että nyt se meidän lapsi lähtee omilleen. Eikä niin päin että 16-vuotiaalla on niin paha olla vanhempien luona, että pakko päästä jo omilleen asumaan, jahtaa äitiä veitsen kanssa ja hakkaa omaa päätään täysillä tiiliseinään kun v*tuttaa niin paljon kaikki ja lähtee huutaen ja ovet paukkuen ja 19v kun lähtee viimeisen kerran niin lähtee aamun aikaisina tunteina ja ei sano vanhemmille edes hyvästi :/

Mutta koin että näin mun oli pakko tehdä, herkkä ihminen ja en tiiä miten nää kaikki haavat vois ikinä parantua mun sisältä täysin ja sääliä en kaipaa.

Haluan myös kysyä erään seksuaalisuuteen liittyvän kysymyksen, oonko liian outo jos mua kiihottaa myös erilaiset vartalot? Että haluaisin harrastaa seksiä myös amputoidun kanssa ja mulla on sellainen pikkutuhma puoli että mua kiihottaa se, jos näen että hän haluaa mua paljon mutta hänen on vaikeampi panna mua jossain asennoissa? Tai että hän käyttäisi sitä amputoitua raajaa mun hyväilyyn? Loukkaako tämä toista ihmistä? Haluan korostaa että kiusoittelu ei kuitenkaan kestä loputtomasti, vaan haluan että molemmat nauttii ja saa. Ja kunnioitan ihmistä ihmisenä, enkä toivo kenellekään vammautumista

Ymmärtääkö ihmiset tän helposti oikein vai näkeekö he mut tänkin takia viallisena?
 
Pari asiaa.

-hommaa rauhallista, tasaista seuraa. Älä pidä yhteyttä kuin pakollisen verran perheeseesi. Älä jää heiltä odottamaan enää mitään.
-käy seurakunnassa. Luterilaisten iltapäivätapahtumat, vapiskin on hyvä.
Anna sen rauhan valua itseesi.
 
vierailija
”Kun isäni osti mulle asunnon ja kysyin terapeutin "neuvon" mukaan että koittaako hän tällä yrittää hyvittää muka jotain niin ei ja kun puhuin suoraan”

Lainaamani tekstisi perusteella käyt tai olet käynyt terapeutilla mikä on hyvä asia.
Sinulla on kova tarve kirjoittaa elämääsi ylös. Mielestäni herkässä vaiheessa on parempi ostaa paksu päiväkirja ja purkaa sinne tunteitaan. Myöhemmin käyt lukemassa sivuja. Vuosien päästä revit sivut tai säilytät ne.
Moni suosittelee tasapainoa hakeville ihmisille uskon asioita. Lahkoliikkeissä puhutaan uskoon tulosta, ja sen jälkeen ei muka enää ole ongelmia olemassakaan. Lahkouskonnot sekoittavat usein vain entisestään ajattelua.
Sekavana ei pysty keskittymään Raamatun kertomuksiin ja opetuksiin.
Elämäsi on nyt sinun omissa käsissä. Perusasiat ovat kunnossa Itsenäiseen elämään.
Nuku hyvin, syö terveellistä ruokaa ja pysy erossa huonosta seurasta.
 
”Kun isäni osti mulle asunnon ja kysyin terapeutin "neuvon" mukaan että koittaako hän tällä yrittää hyvittää muka jotain niin ei ja kun puhuin suoraan”

Lainaamani tekstisi perusteella käyt tai olet käynyt terapeutilla mikä on hyvä asia.
Sinulla on kova tarve kirjoittaa elämääsi ylös. Mielestäni herkässä vaiheessa on parempi ostaa paksu päiväkirja ja purkaa sinne tunteitaan. Myöhemmin käyt lukemassa sivuja. Vuosien päästä revit sivut tai säilytät ne.
Moni suosittelee tasapainoa hakeville ihmisille uskon asioita. Lahkoliikkeissä puhutaan uskoon tulosta, ja sen jälkeen ei muka enää ole ongelmia olemassakaan. Lahkouskonnot sekoittavat usein vain entisestään ajattelua.
Sekavana ei pysty keskittymään Raamatun kertomuksiin ja opetuksiin.
Elämäsi on nyt sinun omissa käsissä. Perusasiat ovat kunnossa Itsenäiseen elämään.
Nuku hyvin, syö terveellistä ruokaa ja pysy erossa huonosta seurasta.
Onko luterilaisen kirkon iltapäivä/iltatapahtumat lahkolaisuutta? Vapiskin on hyvin lempeä nykyisin, ja monet siipirikot on löytäneet sinne. Se sitäpaitsi ei täytä lahkon määritelmää.

Onko sulla täysi mahdottomuus melkein joka viestissä olla mollaamatta meikäläistä? Sanot joka viikko ettet lue mun tekstejä, mutta niin vaan tapahtuu siitäki huolimatta.

Harrastatko koskaan oman toimintasi kriittistä arviointia?
 
vierailija
”Kun isäni osti mulle asunnon ja kysyin terapeutin "neuvon" mukaan että koittaako hän tällä yrittää hyvittää muka jotain niin ei ja kun puhuin suoraan”

Lainaamani tekstisi perusteella käyt tai olet käynyt terapeutilla mikä on hyvä asia.
Sinulla on kova tarve kirjoittaa elämääsi ylös. Mielestäni herkässä vaiheessa on parempi ostaa paksu päiväkirja ja purkaa sinne tunteitaan. Myöhemmin käyt lukemassa sivuja. Vuosien päästä revit sivut tai säilytät ne.
Moni suosittelee tasapainoa hakeville ihmisille uskon asioita. Lahkoliikkeissä puhutaan uskoon tulosta, ja sen jälkeen ei muka enää ole ongelmia olemassakaan. Lahkouskonnot sekoittavat usein vain entisestään ajattelua.
Sekavana ei pysty keskittymään Raamatun kertomuksiin ja opetuksiin.
Elämäsi on nyt sinun omissa käsissä. Perusasiat ovat kunnossa Itsenäiseen elämään.
Nuku hyvin, syö terveellistä ruokaa ja pysy erossa huonosta seurasta.
Unohtui vielä yksi asia. En lue Echon ja Lospetin viestejä. Sinä tietenkin voit vapaasti valita mitä haluat lukea ja kommentoida. Voi hyvin päivä ja hetki kerrallaan.
 
vierailija
Noniin! nyt mulla on aikaa vastailla teidän kommentteihin

En saanut edelleenkään vastauksia mun kahteen tärkeimpään kysymykseen. Eli miksi kukaan ei halua olla mun kaveri koska olen hullu ja mitä mieltä olette tuosta amputaatio fetissistä? Onko se sairasta ja jos on niin miksi? nyt saa puhua suoraan koska minäkin puhun

On mulla siis muutamia hyviä nettikavereita, jotka ei välitä siitä vaikka oisin päävikanen ja yks tietää mun hygienia ongelmatkin ja näin. Mutta MIKS on paljon myös niitä ihmisiä jotka ghostaa minut jos aistivat että mulla on häiritseviä ajatuksia, pelkoja, ahdistuneisuutta?

Mikseivät he osaa vaan ajatella että nämä on mielenterveysongelmista johtuvia, että en ole oikeasti paha ihminen, jättää huomioimatta nuo koska jos vaan jatkaa mun kanssa sitkeästi normaalisti oloa kuin mitään ei olisi tapahtunut niin ehkä se valaisi uskoa muhun ja auttaisi luottamaan. Huomaisin että pelkäsin aivan turhaan ja täällä on ihmisiä jotka tukee mua, vice versa. Luulisi että mielenterveysongelmat ois sairautena nykyään kuin reuma, ihan tavallisia, että stigma ois karissut jo niiden ympäriltä ja tuntuu että ihmiset EI VÄLITÄ siitä että en ole halunnut näitä mielenterveysongelmia ja ilman rankkaa taustaa mulla ois todennäköisesti aivan toimiva nuppi, koska herkkä luonne ei kuitenkaan aiheuta mielenterveysongelmia vaan herkkä ihminen helposti musertuu paineiden alla.. niin tota, ihmisiä kiinostaa vain se mitä minä olen nyt, ei se mitä minä olisin voinut olla!

Ja mitä tulee tuohon amputaatiofetissiin niin luulen että ihmisten ensimmäinen ajatus siitä on creepy. Miksi? ja pelkään että tulen nimenomaan sen takia tuomituksi, koska ihmiset eivät ajattele pidemmälle tai sitten vaikka ajattelisi niin heillä olisi edelleen sama mielipide. Oma mielipiteeni tähän asiaan on se, että se saattaa aluksi kuullostaa creepyltä mutta jos alamme tarkemmin ajattelemaan asiaa niin mitä creepyä on ihmisessä JOKA EI HÄIRIKÖI, EI SYYLLISTY MINKÄÄNLAISIIN RIKOLLISIIN TEKOIHIN, KOHTELEE TOISTA KUNNIOITTAVASTI, VÄLITTÄÄ AIDOSTI JA EI TOIVO KENELLEKKÄÄN MOISTA KOHTALOA? Niin onko se sitten väärin kiihottua siitä miltä amputoitu tynkä näyttää tai jos ajattelee että miltä se voisi tuntua, mutta ei tietenkään koske siihen ilman toisen henkilön lupaa. Minusta se on vaan hyvä asia, että on olemassa erilaisia ihmisiä jotka pystyy näkemään myös vammautuneet henkilöt hyvännäköisinä! koska yhteiskuntahan on vammautuneita kohtaan silleen että yäk sä oot nyt ulkona deittimarkkinoilta. Kuinka usein olet nähnyt vaikka vammautuneen henkilön vaatemainoksissa? minkä takia yritämme piilottaa nämä ihmiset tai kohtele heitä samanarvoisesti? uskon että jokaiselle on tärkeää tuntea olevansa kaunis, komea, seksikäs, haluttu... ja kumppanin valintaan vaikuttaa yleensä kaksi kriteeriä ulkonäkö & luonne. Joten jos valitset kumppaniksi vammautuneen henkilön niin pakkohan sun on hänen ulkonäöstään tykätä myös sen vamman kanssa! jos joku väittää muuta niin valehtelee. En ymmärrä ihmisiä jotka sanoo että ei välitä siitä kumppanin vammasta tai kun vammainen ei halua että hänen kroppaansa jumaloidaan just sellaisena kun on, tarkoitan KOKONAISUUTTA, kun sä rakastat jotain ihmistä niin tykkäät yleensä hänen kasvoistaan, vartalosta, luonteesta jne. Niin miksi joku vammainen suuttuu siitä jos hänen vartaloaan jumaloi just sellaisena kuin se on? toivoisiko hän, että kumppani kohtelisi häntä kuin hän olisi terve, mutta kun se ei ole realistista

Koen että ongelmana on eniten YHTEISKUNTA joka ajattelee että vammaista ei saisi haluta seksuaalisesti ja ehkä henkilö ei ole itse sinut vartalonsa kanssa

Ja toki ihmisillä on eri seksuaaliset mieltymykset ja se on täysin okei! Ihminen on vapaa ajattelemaan ja tuntemaan ja jos ajatuksistaan/tunteistaan ei kerro toiselle niin sen ei pitäisi myöskään loukata, en yleensä kerro fetissistäni vaan pidän sen oman pääni sisällä nimenomaan sen takia kun ihmiset ovat helposti tuomitsevia. Siinä en näe mitään loukkaavaa että pitää erilaista vartaloa haluttavana, mutta se voisi olla jonkun mielestä loukkaavaa jos kiihotun siitä että hänen on vaikeaa tehdä joitakin seksiasentoja. Mutta jos mun fetissi häiritsee jotakuta niin paljon ettei siitä yli pääse niin sitten pitää lähteä vaan eri teille, ei se ole sen kummempaa, ihmisillä on eri arvomaailmat jne

Esimerkiksi itse kärsin hiustenlähdöstä ja saan pian peruukin. Jos olisin oikeassa elämässä parisuhteessa niin kumppanin tulisi hyväksyä minut näin. Minusta ainakin tuntuisi hyvälle jos olisin kumppanilleni seksikkäin nainen maailmassa vaikka olisin kalju
 
vierailija
Miksi mietit asioita joita tapahtu lapsena/teininä? Voisko ihan uus alku tehdä hyvää?
Kai mua on loukattu niin syvästi etten meinaa päästä yli ja uuden alun oon ottanut aikoja sitten, mutta valitettavasti joutunut toteamaan että noista tapahtumista jää ikuiset arvet. Ne oli niin pahoja! Mutta oot oikeassa, näin 27v eli lähempänä kolmeakymppiä alkaa tuntumaan että nyt ois vihdoin aika jättää taakse ja ehkä nää asiat ei paina mua enää niin paljon..

Jos multa ei ois terveys mennyt niin en ois eristäytynyt ja varmasti jatkanut elämää helpommin jo aikapäiviä sitten! Mutta kun on montaa fyysistä vaivaakin... hävettää :(

Tänään kun kyyläsin menneisyyden ihmisten sosiaalisia medioita, niin heillä on jollain jopa lapsia jo. Tuon elämän ois pitänyt kuulua myös mulle!
 
Noniin! nyt mulla on aikaa vastailla teidän kommentteihin

En saanut edelleenkään vastauksia mun kahteen tärkeimpään kysymykseen. Eli miksi kukaan ei halua olla mun kaveri koska olen hullu ja mitä mieltä olette tuosta amputaatio fetissistä? Onko se sairasta ja jos on niin miksi? nyt saa puhua suoraan koska minäkin puhun

On mulla siis muutamia hyviä nettikavereita, jotka ei välitä siitä vaikka oisin päävikanen ja yks tietää mun hygienia ongelmatkin ja näin. Mutta MIKS on paljon myös niitä ihmisiä jotka ghostaa minut jos aistivat että mulla on häiritseviä ajatuksia, pelkoja, ahdistuneisuutta?

Mikseivät he osaa vaan ajatella että nämä on mielenterveysongelmista johtuvia, että en ole oikeasti paha ihminen, jättää huomioimatta nuo koska jos vaan jatkaa mun kanssa sitkeästi normaalisti oloa kuin mitään ei olisi tapahtunut niin ehkä se valaisi uskoa muhun ja auttaisi luottamaan. Huomaisin että pelkäsin aivan turhaan ja täällä on ihmisiä jotka tukee mua, vice versa. Luulisi että mielenterveysongelmat ois sairautena nykyään kuin reuma, ihan tavallisia, että stigma ois karissut jo niiden ympäriltä ja tuntuu että ihmiset EI VÄLITÄ siitä että en ole halunnut näitä mielenterveysongelmia ja ilman rankkaa taustaa mulla ois todennäköisesti aivan toimiva nuppi, koska herkkä luonne ei kuitenkaan aiheuta mielenterveysongelmia vaan herkkä ihminen helposti musertuu paineiden alla.. niin tota, ihmisiä kiinostaa vain se mitä minä olen nyt, ei se mitä minä olisin voinut olla!

Ja mitä tulee tuohon amputaatiofetissiin niin luulen että ihmisten ensimmäinen ajatus siitä on creepy. Miksi? ja pelkään että tulen nimenomaan sen takia tuomituksi, koska ihmiset eivät ajattele pidemmälle tai sitten vaikka ajattelisi niin heillä olisi edelleen sama mielipide. Oma mielipiteeni tähän asiaan on se, että se saattaa aluksi kuullostaa creepyltä mutta jos alamme tarkemmin ajattelemaan asiaa niin mitä creepyä on ihmisessä JOKA EI HÄIRIKÖI, EI SYYLLISTY MINKÄÄNLAISIIN RIKOLLISIIN TEKOIHIN, KOHTELEE TOISTA KUNNIOITTAVASTI, VÄLITTÄÄ AIDOSTI JA EI TOIVO KENELLEKKÄÄN MOISTA KOHTALOA? Niin onko se sitten väärin kiihottua siitä miltä amputoitu tynkä näyttää tai jos ajattelee että miltä se voisi tuntua, mutta ei tietenkään koske siihen ilman toisen henkilön lupaa. Minusta se on vaan hyvä asia, että on olemassa erilaisia ihmisiä jotka pystyy näkemään myös vammautuneet henkilöt hyvännäköisinä! koska yhteiskuntahan on vammautuneita kohtaan silleen että yäk sä oot nyt ulkona deittimarkkinoilta. Kuinka usein olet nähnyt vaikka vammautuneen henkilön vaatemainoksissa? minkä takia yritämme piilottaa nämä ihmiset tai kohtele heitä samanarvoisesti? uskon että jokaiselle on tärkeää tuntea olevansa kaunis, komea, seksikäs, haluttu... ja kumppanin valintaan vaikuttaa yleensä kaksi kriteeriä ulkonäkö & luonne. Joten jos valitset kumppaniksi vammautuneen henkilön niin pakkohan sun on hänen ulkonäöstään tykätä myös sen vamman kanssa! jos joku väittää muuta niin valehtelee. En ymmärrä ihmisiä jotka sanoo että ei välitä siitä kumppanin vammasta tai kun vammainen ei halua että hänen kroppaansa jumaloidaan just sellaisena kun on, tarkoitan KOKONAISUUTTA, kun sä rakastat jotain ihmistä niin tykkäät yleensä hänen kasvoistaan, vartalosta, luonteesta jne. Niin miksi joku vammainen suuttuu siitä jos hänen vartaloaan jumaloi just sellaisena kuin se on? toivoisiko hän, että kumppani kohtelisi häntä kuin hän olisi terve, mutta kun se ei ole realistista

Koen että ongelmana on eniten YHTEISKUNTA joka ajattelee että vammaista ei saisi haluta seksuaalisesti ja ehkä henkilö ei ole itse sinut vartalonsa kanssa

Ja toki ihmisillä on eri seksuaaliset mieltymykset ja se on täysin okei! Ihminen on vapaa ajattelemaan ja tuntemaan ja jos ajatuksistaan/tunteistaan ei kerro toiselle niin sen ei pitäisi myöskään loukata, en yleensä kerro fetissistäni vaan pidän sen oman pääni sisällä nimenomaan sen takia kun ihmiset ovat helposti tuomitsevia. Siinä en näe mitään loukkaavaa että pitää erilaista vartaloa haluttavana, mutta se voisi olla jonkun mielestä loukkaavaa jos kiihotun siitä että hänen on vaikeaa tehdä joitakin seksiasentoja. Mutta jos mun fetissi häiritsee jotakuta niin paljon ettei siitä yli pääse niin sitten pitää lähteä vaan eri teille, ei se ole sen kummempaa, ihmisillä on eri arvomaailmat jne

Esimerkiksi itse kärsin hiustenlähdöstä ja saan pian peruukin. Jos olisin oikeassa elämässä parisuhteessa niin kumppanin tulisi hyväksyä minut näin. Minusta ainakin tuntuisi hyvälle jos olisin kumppanilleni seksikkäin nainen maailmassa vaikka olisin kalju
Turhaan luulet, että tuo fetissi olisi jotenkin poikkeava. Taitaa olla varsin yleinen. Kai siinä haluaa tuottaa mielihyvää toiselle, joka ei siihen välttämättä niin helposti itse kykene, vaikka juuri niiden hankalien seksiasentojen takia. Se olisi jo vähän poikkeavaa, jos haluaisit sahata jonkun raajan irti ja käyttää sitä raajaa seksuaalisiin tarkoituksiin :D
 
vierailija
Ois vaan kiva tietää että miksi niin moni ihminen loukkasi mua pahoin, miksei kukaan vetänyt sille loukkaamiselle rajoja. Miksi minusta tuli pienen kylän sylkykuppi.
Minä, minulta ja minulle. Minä olin ja olen "täydellinen" mutta kunpa kaikki ne muut minulle ilkeät ihmiset olisivat poissa niin kaikki olisi hyvin? Olisi mielenkiintoista kuulla näiden muiden kanssaihmistesi tarinat sinusta niin muodostuisi todellinen kuva ja silloin pystyisi vastaamaan kysymykseesi.
 

Yhteistyössä