Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muuten olen empaattinen ihminen ja minulla on hyvinkin korkea moraali esim. ihmissuhdeasioissa, kohtelen toisia hyvin jne. Mutta esim. veden tuhlaaminen, luonnonvarojen kuluttaminen yleensäkin, tehotuotetun lihan syöminen jne. jne. ei aiheuta minussa omantunnon tuskia. :/ Jotkut taas elävät hyvinkin ekologisesti, kestovaippoja myöten. Eräs ystäväni taas on kasvissyöjä, ei käytä lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita, ajattelee kaikessa toiminnassaan luontoa jne, mutta ei kohtele lähimpiä ihmisiään kovinkaan hyvin, vaikka kantaa huolta esim. Afrikan lapsista. Yritän kuitenkin toimia eettisesti, vaikka minussa ei taida olla kaikilta osin maailmanparantajan vikaa.
Mitä ajatuksia herättää?
syy kysymykseesi on yksinkertainen: ihmisillä ei ole tarpeeksi tietoa.
Itse olen perehtynyt ilmastonmuutokseen, väestöräjähdykseen ja poliittis-uskonnollisiin asioihin ja luen paljon ns. tulevaisuusskenaarioita eli tavallaan siis tieteellisiä ennusteita ja malleja tulevaisuudelle. Sieltä jos mistä löytyy motivaatiota alkaa olemaan ekologinen. Ihmiset ovat todella tietämättömiä näistä asioista, ja iltapäivälehtien "ilmastonmuutoshöpinät" ovat aivan joutavanpäiväisiä todellisiin ongelmiin suhteutettuna. Siinä ei paljon paina se että "kierrätätkö biojätteet" kun todellisesta väestöpommista ja ruuan riittävyydestä puhutaan.
En siis tarkoita sitä etteikö kierrättäminen olisi hyvä asia, mutta se on vain itikan paskan kokoinen tekijä siinä koko sopassa mitä tuleman pitää. Asioista ei siksikään voi oikein suurelle yleisölle oikeilla sanoilla puhua, koska ihmisten ymmärtämys ei riitä.
Jos viitsitte yhtään perehtyä ns. oikeaan tieteelliseen tulevaisuustutkimukseen niin saatatte yllättyä miten lähellä jotkut kauhuskenaariot ovat. Jo meidän elinaikanamme, siinä 30-40 vuoden päässä saattaa olla jo melkoiset uskonnolliset, sotilaalliset ja poliittiset ilmastokonfliktit käynnissä ja anarkia tekee tuloaan ihmisten taistellessa ruuasta ja vedestä ja satojen miljoonien ilmastopakolaisten vyöryminen myös tänne pohjolaan. Mitkään vanhat poliittiset sopimukset (pakolaispolitiikka ym) eivät merkitse mitään kun ihmiset alkavat raivoissaan taistella elämisen edellytyksistä.
Skenaariot ovat siis aina eri muuttujien mukaan tehtyjä, eli tavallaan mallinnetaan sitä miten käy jos mitään ei tehdä, miten käy jos jotain tehdään, tai miten käy jos tehdään paljonkin muutoksia.
Nyt on jo melkoisen selvää että kaikki toimet ovat riittämättömiä, eli suuria muutoksia on jo tulossa. Monet ihmiset ajattelevat vain että "ei koske minua, ei minun elinaikanani tule mitään suurta ongelmaa" - mutta hepä saattavat olla siinä väärässä!
Itse ajattelen asiaa ensisijaisesti niin, että minun lapseni eivät enää voi/uskalla tehdä välttämättä omia lapsia, mikäli eletään väkivaltaan ja voimasuhteisiin perustuvassa yhteiskunnassa missä kaikesta, ihan kaikesta taistellaan - ruoasta, vedestä, elintilasta, kaikista niukoista resursseista.
Sanoisinpa vain tähän että tietäminen tuo tuskaa. Oma tuskani on tuhatkertaistunut sen jälkeen kun olen etsinyt tietoa ja tiedän mistä puhun.
Toivon totisesti että kaikilla olisi voimia edes omien lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa tähden tehdä kulutustavoissaan muutoksia.
Asioihin on hyvä olla useampi erilainen katsantokanta.