Miksi kääntämisyrityksestä on kieltäydytty?

Hei

Ensisynnyttäjänä kyselisin, että miksi osa odottajista on kieltäytynyt vauvan kääntämisyrityksistä, kun vauva on ollut perätilassa? Ja minkälaisia kokemuksia kääntämisyrityksistä ylipäätään on?

Itselläni on nyt rv 28+2 meneillään ja vauvan on todettu olevan perätilassa. Lääkäri tosin lohdutteli, että kuulemma 90% vauvoista kääntyy itsestään, kun synnytys lähestyy ja vain 10% jää perätilaan joita sitten yritetään kääntää.

Tällä palstalla useampi on kuitenkin kertonut kieltäytyneensä kääntämisyrityksestä rv:llä 36 ja nyt mielelläni haluaisin kuulla perusteluita kieltäytymiselle. Lääkärin selityksen mukaan kyse on vain "pienestä töytäisystä vauvan takapuolen alle, jolloin vauva saa vauhtia kääntyä itsekseen"... jostain syystä jopa tällaista "puusilmä noviisia" kyseinen kuvaus toimenpiteen kulusta ja helppoudesta epäilyttää...

Vastauksista kiittäen!

 

Uskoisin että syy kieltäytymiseen on se että kääntäminen saattaa käynnistää synnytyksen. Ja kun kääntäminen ei aina kuitenkaan onnistu, on käynnistyminen tapahtunut "turhaan". Mutta toisaalta, kääntäminen ajoitetaan yleensä tosi loppu vaiheeseen raskautta, et jos synnytys käynnistyy, on lapsella kuitenkin tosi hyvät mahdollisuudet selvitä Minä en henkilökohtaisesti suostuisi kääntämiseen, juuri tuon käynnistymisen pelossa: itse olen syntynyt 5 viikkoa etuajassa kun äitini oli suostunut käntämisyritykseen! Sit oltiinkin menty hätäsektioon... Mutta tässä ollaan ja tapahtuneesta on jo 28 vuotta Ja keskos-hoito on huimasti kehittynyt tuona aikana. Mutta onneks oma maha-asukkini Vilma on kiltisti raivotarjonnassa, ja toivon että tilan puutteen johdosta hän ei enää päätä kääntyäkään

Jeps, toivottavasti vastauksestani oli hyötyä sinulle!

Hyvää loppu odotusta :wave:

Nora ja Vilma rv 35+3

 

Varmaan suurin syy on se, että se (kuulemma) tuntuu todella inhottavalle :kieh:
Ja toki siinä on erinäisten komplikaatioiden vaara, mutta sehän tehdään kyllä, ainakin nykyisin, hyvissä valvotuissa olosuhteissa =)
Itse kyllä ehdottomasti antaisin yrittää kääntää, jos väärin päin olisi =) Normaali synnytys on kuitenkin lähes aina se paras vaihtoehto, jos kääntö onnistuu =)

 

Kiitos vastauksista! :flower:
Itse uskon vakaasti, että vauveli kyllä kääntyy vielä itsekseen, mutta mikäli kääntämisyritykseen joutuisi, on kiva tietää asiasta heiman realiteetteja "hyssyttelyn" sijaan.

 

Pöhinä, jos niin käy että vauvasi ei käänny, niin näiltä palstoilta et pakosti saa kaikkein parasta infoa.. Kannattaa kuunnella sitä omaa lääkäriä, eikä nettikeskustelujen kauhukertomuksia. On jollekki varmaan joskus huonosti käynyt, mutta suurin osa kääntöyrityksistä menee niinku pitääkin eikä lääkäri tee mitään mikä vahingoittais sua tai vauvaasi.

(Tietty saan tästä kuraa niskaani, mut uskon että joku saattaa kieltäytyy käännöstä siitä syystä ettei joutuisi alatiesynnytykseen vaan sais varman sektion. Itse olen kyllä alatiesynnytyksen kannalla vaikka olis perätilassa, jos siis lääkäri antaa siihen luvan. Jos jotain sattuu niin tänä päivänä olet kahdessa minuutissa leikkauspöydällä jos hätäsektio joudutaan tekeen!)

 

Itselläni on positiivinen kokemus ulkokäännöksestä takana. Toimenpide ei satu eikä se saakkaan sattua, jos näin on kääntäminen lopetetaan. Ennen toimenpidettä lääkäri varmistaa, että sikiöllä on kaikki hyvin ja katsoo ultralla kaikki tärkeät seikat. Sen jälkeen varovasti pepusta työntämällä yritetään saada vauva kääntymään. Itselläni tähän käännökseen meni aikaa n. reilu minuutti ja vauva oli rt:ssa. Toimenpidettä ei siis kannata pelätä. Itse menisin siihen kyllä toisenkin kerran, jos sillä voi sektion välttää.

T: Martta

 

Minäkin olen ensisynnyttäjä ja minullekin neuvolassa väläyteltiin mahdollisuutta kääntämiseen. Sain samanlaisen kuvauksen, että kyseessä on pikkujuttu jolla helpotetaan synnytystä. Välillä tuntuu että tällä palstalla turhaan pelotellaan aina niillä pahimmilla vaihtoehdoilla. Tuskin enää 2000- luvulla tehdään terveyskeskuksissa toimenpiteitä joilla saatetaan aiheuttaa huomattavaa vaaraa vauvalle. Meillä ei ole neuvolassa edes ulträänilaitetta ja silti tekevät kääntämisyrityksiä. Kyllä minä ainakin luotan täysin hoitohenkilökuntaan.

 

Siis mä vaan ihmettelen mistä lääkäri on keksinyt tuon, että vauvaa pikkasen pepusta autetaan.

Mulla yritettiin käännöstä keskimmäisen kanssa, kun istui masussa kuin tatti. Se teki kipeää ja tuntui minusta tosi pahalle, ja olinpa mustelmillakin sen jälkeen parisen viikkoa! Ja supisti.. Lääkäri murjoi todella voimalla, eikä vaan pikkasen töytäissyt. :kieh:
Siis toki on mahdollista että kokemus voi olla ihan miellyttävä eikä satu. Mulla nyt vaan tälläinen kokemus, eikä kääntäminen muuten onnistunu.

Ja neiti kääntyi istumaan muuten tasan rv:lla34, johon mennessä yleensä vauva kääntyy pää alaspäin! Sulla ap, on vielä hyvinkin mahdollista että pieni kääntyy itsekseen oikeaan asentoon.

 

joo mä kanssa neuvon sinua kuuntelemaan lääkäriä ja tekemään päätökset sen pohjalta,riskit tietäen.
itse menisin kääntöön jos niin kävisi että vauva kääntyisi perätilaan.

 

En kieltäytynyt, mutta kyllä minua sattui. Minulle sanottiin, että harvoin edes ensisynnyttäjän vauvaa saadaan käännettyä, mutta yrittivätpä silti 2 kertaa.
Ensimmäisen kerran jälkeen sain supistuksia, kävivät ihan kipeääkin ja piirtyivät käyrälle. Toisen kerran jälkeen supistukset tulivat vasta seuraavina päivinä ja olin varma että tässä lähdetään hätäsektioon. No, toisin kävi ja nyt 2. yrityksestä on viikko.

Minulla meni kyllä vähän luottamus lääkäriin ja tunsin oloni loukkaantuneeksi kun kun hän vain tällä toisella kerralla vain alkoi kääntämään vauvaa ilman mitään kysymistä minulta (ilman ensin ultraamista ym.). Eikä sitten lopettanut vaikka minuun sattui.
Jotain henkistä valmistautumista olisi kaivannut tähänkin kertaan.

Eli vähän jäi henkisiä traumoja, mutta lääkäri olisi voinut nämäkin välttää pienellä keskustelulla.

 

Kiitos edelleen vastauksista! :flower:

Olen itse periaatteessa samaa mieltä, että lääkäriä on hyvä kuunnella ja toimia sen mukaisesti. Mutta kuten MM- mainitsi, kannatan myös "henkistä valmistautumista" asioihin... Varsinkin, kun olen kyllä näillä näkymin valmis menemään kääntöön, mikäli kuulun siihen huono-onniseen 10% joiden vauva ei käänny itsestään.

Lisäksi olen hieman alkanut epäilemään, että lääkärini ottaa asiat melko rennosti... perätilasynnytyksistäkin hän vain totesi, että "nehän ovat vain yksi synnytysten alalaji"... tähän sitten parkaisin, että "ei kyllä ensikertalaisille!". Neuvolatätikin kehotti naama vakavana mua harkitsemaan tarkoin asioita ja pitämään puoleni, kun kerroin hänelle nauraen lääkärin kanssa käymästäni keskustelusta...

 

Esikoista yritettiin kääntää vasta vk39 eikä tietenkään enää siinä vaiheessa onnistunut. Ystäväni käännös vk36 onnistui hyvin ja pysyi syntymään asti oikein päin. Vauvahan saattaa käänöksen jälkeen pyörähtää takasin perätilaan... Kuten pikkusiskoni teki, kolme kertaa käännettiin ja sairaalasta kotiin ajettaessa pyörähti takaisin!

Ja se ei ole pikku juttu se käännös vaan aika lujaa vatsaa joutuu runnomaan. Minä ainakin sain esilääkettä lisäämään kai veden määrää sekä puoli tuntia makailin pää hieman alaspäin ennen kuin käännöstä yritettiin. Ompa ihme että jollekin vain oli alettu runnomaan tuosta vain!

Kovasti lääkäri painosti alatiesynnytykseen mutta meidän onneksi en siihen suostunut, sillä syntymän jälkeen selvisi ettei lapsi ollut terve vaan kehitysvammaisuuden vuoksi erittäin veltto, synnytys olisi voinut aiheuttaa valtavasti muitakin vammoja. Olen siis huono sanomaan kenenkään muun puolesta, tämä oli meidän tilanne.
Joka tapauksessa sectioon oltaisiin päädytty sillä käännösyrityksen vuoksi limatulppa irtosi illalla ja seuraavana aamuna tuli sitten vedet. Perätilassa ei synnytetä alakautta jos lapsivettä ei ole.

Itse en vieläkään synnyttäisi perätilaa vaikka en enää ole ensisynnyttäjä. Sectiotakaan en suosittele "huvin vuoksi", niin kauan se haavan paraneminen kestää verrattuna alatiesynnytykseen. Mulla kun on kokemusta molemmista tavoista. Käännöstä kokeilisin kuitenkin, ystävälläni se siis onnistui ja kaikki sen puoleen meni hyvin.

Silti neuvon jokaista toimimaan sen mukaan miltä itsestä tuntuu, eikä muuttaa omaa ajatustaan vaikka lääkäri painostaisi tekemään toisin. Kyseessä on sun vauva, ei lääkärin. Sinä saat tehdä päätöksen sen mukaan, mikä itselle tuntuu parhaalta.

 

Me kieltäydyimme käännösyrityksestä parisenviikkoa sitten. Olin lukenut tietysti asiasta tältä palstalta, mutta myös paljon lääkärien kirjallisuudesta -käypähoitosuosituksia yms. syinä oli tietysti mm. tuo pelko synnytyksen käynnistymisestä. Toisaalta pohdimme sitä, että vauvalla saattaa olla jokin oma syy miksi haluaa olla "väärin päin" esim liian lyhyt napanuora. Olisi ollut kamala ajatus jos olisimme yrittäneet häntä väkisin murjoa toisinpäin ja napanuora olisi vaikka kuristanut. Nyt suunniteltuun sektioon on aikaa reilu viikko, joten en vielä tiedä oliko päätös tyhmä. Vauvan ehdoilla tässä mennään, mikä hänelle vaan on se turvallisin vaihtoehto.

 

Minulla esikoinen kääntyi vasta rv 36 lopulla rt:n oli poikittain siihen asti. Silloin olisin antanut kääntääkin, mutta onneksi ei tarvinnut. Syntyi 2 viikon kuluttua ihan normaalisti alateitse.
Nyt menossa rv 35 ja vauva poikittain. Odottelen toiveekkaana että kääntyy itse kuten veljensäkin. Sektio on vaihtoehto sit, jos ei itse käänny. Olen kääntämisyrityksistä omasta lähisairaalasta kuullut yli 70% ikäviä kokemuksia, joten en aio antaa kääntää. Kuulema 2 kätilöä ja 1 synnytyslääkärikään ei ole antanut omaansa kääntää vaan on mielummin synnyttänyt perätilassa tai leikattu. Napanuora voi kiertyä kaulan ympäri tai synnytys käynnistyä ennen aikaisesti tai jopa istukka irrota. Mutta jokainen tekee tietysti itse päätöksen.

 

Olen lukenut juuri tältä palstalta muistaakseni pahimmasta mitä voi sattua kääntöyrityksessä eli juuri vauvan napanuoraan kuristumisesta. Varmasti todella, todella harvinaista mutta riski kuitenkin.
Olen sitä mieltä että luonto hoitaa asiat eli vauva kääntyy varmasti itse / pienellä avustuksella (juuri sillä kevyellä töytäisyllä takapuolen alle) jos näin on tarkoitus.
Joku täällä mainitsi että nykyään pääsee hätäsektioon parissa minuutissa mutta kannattaako aina ottaa riskiä..?
Joskus se suunniteltu sektio voi olla turvallisin vaihtoehto niin äidille kuin vauvalle. Ainahan se ei mene niin että alatiesynnytyksestä paranisi nopeammin kuin sektiosta.
Mutta jokainen tekee omat päätöksensä.. eivät ne lääkäritkään mitään kaikkitietäviä jumalia ole.. valitettavasti..

 

mulla on kyllä ollut sellainen käsitys että käännösyritys tehdään aina synnytyssairaalassa jossa sektiovalmius?
vaarana kun voi olla istukan repeäminen.
mulla ei ole kääntämistä vastaan mitään mutta en kyllä antais vaikka jonkun neuvolalääkärin alkaa vääntämään lasta ilman mitään seurantalaitteita ym.

 

Meillä tehtiin kääntöyritys, katsottiin ensin ultralla asento + napanuoran sijainti (ettei sitä kierretä kaulanympäri vahingossa käännettäessä ) ja istukan sijainti. Sattui ihan pirusti se kääntöyritys ja eihän tuo kääntynyt... lääkäri sitten sanoi jälkikäteen että asento vauvalla oli sellainen, että ihme olisikin ollut, että olisi kääntynyt kääntöyrityksessä. Melkein yhtä iso ihme kuin se, että rv 32 ultrassa raivotarjonnassa ollut (siis pää alaspäin ) lapsi oli salaa päässyt vielä kääntymään rv 36 ultraan tullessa perätilaan (minulla ei tietoa koska kääntynyt, tiesin vain hikan siirtyneen alavatsalta ylävatsalle). Mentiin sitten sektioon rv 39 kun lantiomitat (katsottin intreventiomagneetilla ) ei antaneet lupaa alatiesynnytykseen, lapsivettäkin oli hieman liian vähän ja meidän pikkuinen kun on muutenkin erikoistapaus niin ei haluttu riskeerata sitten perätilasynnytyksellä hänen henkeään, vaikka olisin minä siihen voinut lähteä. Lääkärit vain totesivat että perätilasynnytyksen yritys tulee 95% varmuudella päättymään sitten kiireiseen-/hätäsektioon, eli parempi tehdä viikkoa ennen laskettua aikaa sektio kuin jäädä ihmettelemään mitä tehtäisiin.

 

Enpä ole kuullut, että nykyaikana tehdään kääntöyrityksiä terveyskeskuksessa, jossa ei ole ultraa. Kamala sellainen paikka.

Mulla oli esikoinen perätilassa koko raskauden ajan ja äitipolilla katsottiin onko mahdollista kääntää, ultra näytt ettei kääntämistä kannata tehdä napanuoran sijainnin vuoksi. Poika syntyi suunnitelulla sektiolla, mulla oli lantiossa kaksi raja-arvoa, enkä siltikään olisi perätilassa poikaa synnyttänyt.

Nuo kääntöyritykset harvoin ensisynnyttäjällä onnistuu, vauvalla on syy siihen miksi on perätilassa. Tuttavallani kääntöyritys aiheutti synnytyksen käynnistymisen ja kiirelliseen sektioon päädyttiin

Nyt masuasukki on ollut koko ajan raivotarjonnassa, saa nähdä pysyykö loppuun asti. Nyt rv 37+5.

 

Hei,
olen kahden lapsen äiti. Odotan kolmatta lastamme, nyt rv 14. Ensimmäinen lapsemme oli perä/viistotilassa. Lasta yritettiin kääntää raskauden loppuvaiheessa. Kääntöyritys oli melkoista vääntöä ja lapsi saatiinkiin hieman muuttamaan asentoaan, mutta hetken kuluttua vauva palasi omaan tuttuun asentoonsa. Yritin lääkäriltä kysellä syytä tähän tarjontapoikkeavuuteen ja epäilin ääneen, että toki lapsella on jokin syy, miksi on poikkeavassa tarjonnassa (äidin vaisto!)..Mitään selvää vastausta en saanut. Itse kääntöyritys nosti hien pintaan jokaisella tilanteessa olijalle. Ei mikään miellyttävä kokemus! Alatiesynnytyksestä kieltäydyin ehdottomasti ja sektioaika annettiin kohtuullisen helposti. No muutaman viikon kuluttua lapsen syntyessä selvisi, että pojallamme oli todella lyhyt napanuora, 35 cm ja se oli todennäköisin syy tarjontapoikkeavuuteen. Myöhemmin annoin kyllä palautetta lääkäreille siitä, että ultraäänitutkimuksessa ei napanuoran pituutta voitu ainakaan siihen aikaan todentaa ja siitä huolimatta näitä käännösyrityksiä tehdään. Ja jos olisin vauvan synnyttänyt, niin "huulille" olisi jäänyt tai luultavimminkin napanuora tai istukka olisi vaurioitunut ja millä seurauksella.. Vaatikaa perusteluja asioille ja luottakaa omaan vaistoonne..

 

Hei!
Meillä yritettiin tehdä ulkokäännöstä 2003 rvko:lla 37. Esikoinen täydellisessä perätilassa. Aluksi oli ihan ok eikä sattunut, mutta sitten näytti ihan ulospäinkin että nyt vauva pistää hanttiin ja kovaa. Minua alkoi sattua ja tuskissa puristelin makuualustan sivuja. Onneksi oli fiksu lääkäri ja lopetti pian kun huomasi vauvan "sätkivän",potkivan kauheesti ja mun kivun takia. Sektioon jouduin. Leikattiin 39+2 ja leikkaava lääkäri totesi että olipa lyhyt napanuora. Tämän takia ei pystynyt edes kääntymään oikeinpäin. Onneksi loppu hyvin ja terve tyttö syntyi. Toista odottaessa en sitten suostunut käännösyritykseen kun kakkos neiti nökötti myös väärinpäin. Silloin oli perätila synnytys suunnitelma koska oli keskivertoa pienempi ja täydellisessä asennossa (magneettikuvasivat) syntymään väärinpäin. Tosin lapsivesi alkoi loppua 40+3 ja koska perätilassa ei käynnistetä, jouduttiin lopulta leikkaamaan ja 2700g tyttö syntyi. Juttele lääkärin kanssa ettei jää mitään epäselvää. Toivottavasti kääntyy vielä kuitenkin oikeinpäin itsestään. Tsemppiä!

 

"Toisaalta pohdimme sitä, että vauvalla saattaa olla jokin oma syy miksi haluaa olla "väärin päin" esim liian lyhyt napanuora."

"Enpä ole kuullut, että nykyaikana tehdään kääntöyrityksiä terveyskeskuksessa, jossa ei ole ultraa. "

En oo mäkään kuullut, että terveyskeskuksessa ilman ultraa tehtäisiin. Mun molemmat vauvat on käännetty olikohan juuri rv 36:lla. Ja käännökset tehtiin TAYS:n äitiyspolilla, ei missään terveyskeskuksessa.

Ultralla tarkistettiin napanuoran pituus, tehtiin lapsen kokoarvio ja arvioitiin lapsiveden määrä, että onko vauvalla yleensä tilaa kääntyä. Paikalla oli lääkäri (+muita) ja ultralla seurattiin koko ajan vauvan tilaa.

Esikoinen kääntyi suht helposti. Tuntui hieman epämiellyttävältä muljahdukselta, mutta ei se kipeää tehnyt. Kuten joku sanoikin, silloin käännös keskeytetään, jos tekee kipeää. Supistusta ehkäisevä pistos piti antaa, koska vatsani oli hyvin supistusherkkä ja veti heti kovaksi.

Pikkukakkonen ei suostunut kääntymään ensimmäisellä yrityskerralla. Oli jo puhuttu lääkärin kanssa, että sektio halutaan ellei käänny. Perätilasynnytykseen ei kenenkään ole pakko suostua. Vaikka lääkäri mullakin sanoi, että ei siinä eroa ole, miten päin se vauva sieltä tulee. Uskokoon ken tahtoo..

Toisella kerralla kuitenkin vauva suostui kääntymään. Taas epämiellyttävää, mutta ei varsinaisesti tehnyt kipeää. Ällön tuntuista se on, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt. Kohdunsuun tutkimuskin on paljon ikävämmän tuntuista.

Käännöksien jälkeen jäin vielä seurantaan. Ottivat vielä vauvan sydänkäyrää muistaakseni n puoli tuntia, koska haluavat varmistua, että kaikki on hyvin.

Olo helpottui huomattavasti käännöksien jälkeen. Olen pienikokoinen ja vatsat olivat kokooni nähden isoja. Esim. toisesta lapsesta käännöksen myötä vatsan sf-mitta pieneni kolmella sentillä. Vauva siis asettui selvästi parempaan asentoon ja hengitys oli itelläkin helpompaa..

Esikoinen oli kietoutunut napanuoraansa niin pahasti, ettei päässyt syntymään normaalisti ja synnytys päätyi kiireelliseen sektioon. Liekö käännöksellä ollut osuutta asiaan, ei voi tietää. Toinen vauva syntyi ihan normaalisti mistä olin iloinen.