Miksi jotkut ihmiset eivät pidä halaamisesta?

Onko kyse jostain estyneisyydestä tai läheisyyskammosta? Itse pidän halaamisesta ja pidän vähän epäkohteliaina ihmisiä, jotka torjuvat, kun heitä yrittää halata...sanovat esim. "ei saa halata" tai perääntyvät tms.

 

Mä en pidä siitä että mun lähelle tullaan, varsinkaan, jos kyseessä on henkilö jota en koe mitenkään läheiseksi ja tärkeäksi.

 

Ihan toisiin kulttuureihin jo kuuluu tuokin, ettei halata. Halutaan pitaa se oma reviiri, koskemattomuus

 

Mä tykkään

 

Itse kuulun niihin jotka ei tykkää halailusta..
ei oo estyneisyyttä eikä läheisyyskammosta..
Mä vaan tykkään omasta koskemattomuudestani ja en tykkää et ihmiset ryntää halaamaan tms, tuntuu jotenkin vaivaantuneelta. :ashamed:

(näin on ollut about 15vuotta ja sillain..vielä enemmän mä inhoon jos ihminen meinaa takaapäin halata tai taputtaa olkapäälle=menettäny osittaisen kuulon toisesta korvasta vastaavan tilanteen takia. Kyl mie oman miehen ja pojan halit siedän ja tykkään mut muut ei kiitos)

 

mä en tykkää olla kosketuksessa henkilöön joka ei ole läheinen

 

Minä en tykkää, että ihmiset tulevat liian lähelle, läheiset ihmiset on sitten toinen asia. Se ei vaan tunnu hyvälle. Meillä on lapsilla kosketustunnon yliherkkyyttä ja sitä on käynyt mielessä mahtaisiko sitä olla jossain määrissä itselläkin. Vaatteissa katson aina ensimmäisenä mukavuutta ja vähänkään liian kovan kädenpuristuksen jälkeen jää käsi kihelmöimään pitkäksi aikaa, toisaalta en tykkää ihan leprustakaan otteesta.

 

minä rakastan halaamista, mutta en pidä siitä jos joku tuntematon tai puolituttu tulee halailemaan, mutta en kehtaa kieltäytyäkkään halauksista! haluaisin että mieheni halaisi minua useammin, mutta usein saan kerjätä edes pientä halausta tai hyvänä pitoa ja minä just TARVITSEN hyvänä pitämistä, halauksia, silityksiä ja suukottelua...

 

Jokaisella on oma henkilökohtainen alueensa, jolle ei välttämättä tahdo kenenkään muun tulevan ja tätä on mielestäni kunnioitettava. Toisilla tämä alue on suurempi ja toisilla pienempi, mutta jokaisella se on. En minä ainakaan tykkää halata kuin tuttuja ihmisiä ja silloinkin vain jos on joku syy siihen. (paisti tietenkin lasten yms. hellittelyt erikseen).

 

Tykkään halata lapsia ja joskus mennä myttyyn miehen haliin, jos harmittaa, mutta muuten ahdistaa jos joku tunkee liian lähelle. Halaaminen tuntuu teennäiseltä.

 

mun äitini on analysoinut omaa halaus"kammoaan" niin että ku hän oli keskonen ja kauan aikaa sairaalassa, vuosi oli -54 ku syntyi eli ei tietoakaan sylihoidoista niin siitä kuulemma on hänelle jäänyt joitain ongelmia läheisyyden kanssa.

tiedä sit pitääkö paikkansa mut miks ei?

 

Minäkin tykkään vain läheisten ihmisen halauksesta. Mutta en ole kyllä ikinä iljennyt kenellekään sanoa, että ei saa halata, jos hän on halunnut halata minua.

 

itse kyllä tykkään halata kunhan on läheinen ihminen kyseessä. joitain kaukaisia sukulaisia tai tuttavia en välittäis halata..

 

En tykkää muutenkaan kun joku koskee. Vaimo ja tytär on ainoat ketä halaan

 

Eiköhän sillä halailulla oo jotain tekemistä kasvatuken/lapsuuden kanssa? Meillä ei nimittän todellakaan halailtu. Mutsiki halas ekan kerran, ja hyvin vaivautuneesti ja jäykästi, ku 18veenä lähin pariks kuukaudeks ulkomaille töihin.

 

Tykkään halata lapsia ja joskus mennä myttyyn miehen haliin, jos harmittaa, mutta muuten ahdistaa jos joku tunkee liian lähelle. Halaaminen tuntuu teennäiseltä.

Minusta myös tuntuu suomalaiselle juntille teennäiseltä ja itse ainakin koen ettei ole normaalitilanne.

 

Mä en kieltäydy halaamisesta, mutta äärimmäisen harvoin itse halaan. Mulla on paljon ystäviä jotka tykkää halata ja kyllä mä tietty takaisin halaan.

Itse halaan täysin luontevasti äitiäni, pikkusiskoani, miestäni ja poikaani. Muiden kanssa se tuntuu pikkuisen hassulta.

 

Mä mieluusti sopivassa tilanteessa halaan Elämäni Tärkeitä Ihmisiä eli siis perheenjäseniäni ja ystäviäni, mutta en tahdo vieraita ihmisiä omalle henkilökohtaiselle reviirilleni. Ei mua kumminkaan heidän halinsa lämmitä, halikoon omiaan jos halipula iskee. :xmas:

 

Kotoa opittu tunne siitä että se on teeskentelyä. Omat lapset ja mies saavat halauksia varmaan liikaakin, mutta muita halaan vain onnitellessa tai jos ei ole pitkään aikaan nähnyt ystävää. Tuskin kukaan pahuuttaan on sellainen, opetuksesta se on kiinni.

 

Miks mun pitäisi tykätä halata vieraita? Halatkoot ne ketkä siitä tykkää :wave:

 

Pitääpä vielä lisätä. Olin aiemmin eräässä kansainvälisessä konsernissa töissä ja siellä etenkin ulkomaalaisten vieraiden kanssa aina halattiin. Ja voi että kun muutaman kerran myös poskipusut vaihdettiin...eipä todellakaan mun juttu nuo pusut ainakaan. Samoin just suudeltiin kämmentä yms. :/

 

Itse kuulun niihin jotka ei tykkää halailusta..
ei oo estyneisyyttä eikä läheisyyskammosta..
Mä vaan tykkään omasta koskemattomuudestani ja en tykkää et ihmiset ryntää halaamaan tms, tuntuu jotenkin vaivaantuneelta. :ashamed:

Kyl mie oman miehen ja lasten halit siedän ja tykkään mut muut ei kiitos

vähän muokkasin ja peesailen samalla

 

En pidä halailusta noin vaan osana tapaamista tms. Hautajaisissa vaikea olla halailijoiden ympäröimänä. Ystävää halaan mielelläni. Halailu kuului lapsuuteni kodissa hyväksyvään hellään ilmapiiriin, mutta kun äitini vanhemmiten ryhtyi halaamaan kaikki tulijat ja menijät tilanteeseen katsomatta tuli halaamisesta mielestäni pinnallista. Minua saa halata, kun tunteet on molemmilla kohdillaan. Poskisuudelmasta saan sydärin ja niskahivelystä nostan syytteen.

 

Pitääpä vielä lisätä. Olin aiemmin eräässä kansainvälisessä konsernissa töissä ja siellä etenkin ulkomaalaisten vieraiden kanssa aina halattiin. Ja voi että kun muutaman kerran myös poskipusut vaihdettiin...eipä todellakaan mun juttu nuo pusut ainakaan. Samoin just suudeltiin kämmentä yms. :/

Just meillä näin..

Meillä ulkomaalaisia asiakkaita ja välillä ne oikeasti pussaa märät pusut poskelle!
Ja olen satavarmasti naama punaisena, kun käsisuudelman saan..

 

niskahivelystä nostan syytteen.

Tää on niin totta, että oli pakko tulla vielä takaisin peesaamaan.