Miksi joku haluaa, että lapset muuttavat jo heti 18v:nä pois kotoa?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Peesi. Esikoinen muutti pois kotoa opiskelemaan 19-vuotiaana ja mulla oli muutama kuukausi ihan kauhee ikävä. Tottuihan siihen poissaoloon sitten, mutta onhan se lapsi silti mielessä vähän väliä. Onneksi on sähköpostit ja kännykät.
 
joo
Alkuperäinen kirjoittaja Jaana:
Persaukiset haluaa. Lapsen tulot varmaan lasketaan mukaan, menee luusereilta tuet.
En mäkään muuta selitystä keksi. Itse en tosiaan haluaisi lukioikäistä pois kotoa ja myöhemminkin kodin ovet on kyllä auki.
 
en mina ainakaan halua, etta lahtevat 18 v poissa. Minun puolestani voisivat asua kotona ja opiskella kotoa kasin , jos se olisi mahdollista. Meilla vanhin likka on muuttamassa ensi kesana ulkomaille omilleen, on lahdossa Skotlantiin opiskelemaan. Joten aika iso muutos on meidan perheessa taas tulossa. Ja voin kuvitella sen huolen maaraa , ainakin alkuvaiheessa.
 
Miksi lapsi halutaan pois vatsasta viimeistään rv 42... :whistle: Koska sen täytyy olla jo sillon kypsä tähän maailmaan.
Kyllä meilläkin aina kodin ovet on auki ja saa tulla koska vain käymään tai vähän pidemmäksikin aikaa, mutta omaakin elämää tarvii osata jo elää...
 
no, emmä ajattele, että pitää heti 18syntymäpäivänään lähteä.mutta kyllä mua huvittaa/säälittää sellet 20+ tyypit, jotka elää vanhempiensa luona siivellä. jos opiskelevat/käyvät töissä ja ihan oikeasti kantavat vastuun elämästään niitä kalsarien pesuja myöten, niin ei kai siinä niin kiire ole. tilanne kohtasia.

ja voihan se tilanne muuttua myöhemminkin, että joutuvat vielä kotiin palaamaan, mutta kyllä olettaisin, että siinäkin tapauksessa kotia etsivät, eivätkä tule takaisin jäädäkseen.
 
Mutta tammikuussa 18v. tayttava paatti toisin, muutti pois kotoa pari viikkoa sitten. Olisinhan sen voinut lailla estaa,mutta taysi-ikainen melkein...Tottakai sita on huolissaan,ainakin nailla alkuvaiheilla!
 
Jaa. En sanois, että haluaisin lapsistani eroon sitten kun täyttää 18, toki saa asua pitempäänkin, jos siltä tuntuu. Tosin minua taas ihmetyttää asia toisinpäin näin 16-vuotiaana kotoa pois muuttaneena, että miksi kukaan nuori haluais itse asua vanhempiensa luona aikuisiällä? Mä ainakin olin jo 16-vuotiaana kypsä siihen, ettei asioista saanut päättää itse, vaika itsestä tuntui, että olin jo tarpeeksi aikuinen päättämään. Samoin ärsytti kotiintuloajat -- halusin tulla ja mennä miten sattuu enkä olla vanhempien määräysvallan alaisena, etenkin sen takia, koska jo 15-vuotiaasta lähtien seurustelin tulevan aviomieheni ja esikoiseni isän kanssa ja halusin itse päättää omasta itsestäni ja elämästäni.
 
Vieras
Minusta tuntuu että useissa tapauksissa on kuitenkin kyse siitä lapsen päätöksestä, ei niinkään vanhempien toiveista. Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen, ensin välivuodeksi ulkomaille töihin ja sitten toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Samalla muutin yhteen silloisen poikaystäväni kanssa. Suomalaiset nuoret itsenäistyvät melko varhain, ja vaikka monet joutuvatkin turvautumaan vanhempien taloudelliseen apuun, halu kokeilla siipiään on vahva. Olen itse tyytyväinen valintaani, mutta en missään tapauksessa aio ajaa omaa lastani kotoa, vaan hän on vapaa lähtemään sitten kun parhaaksi näkee.
 
hivenenhullu
jaah,no itse ajattelisin että 18v alkaa olemaan tod.näk vakavempia seurustelusuhteita, käydään ulkona, hengaillaan kavereiden kanssa etc. joten oma tila on tarpeen... myös niille vanhemmille... en mä toki ketään ulos heitä jos eivät ole valmiita, mutta kuvitelisin sen lähtöpäätöksen tulevan siltä nuorelta itseltään... ihan jo siitä syystä että mun talo mun säännöt eivät tod.näk. miellytä enää sen ikäistä... ;)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:
Jaa. En sanois, että haluaisin lapsistani eroon sitten kun täyttää 18, toki saa asua pitempäänkin, jos siltä tuntuu. Tosin minua taas ihmetyttää asia toisinpäin näin 16-vuotiaana kotoa pois muuttaneena, että miksi kukaan nuori haluais itse asua vanhempiensa luona aikuisiällä? Mä ainakin olin jo 16-vuotiaana kypsä siihen, ettei asioista saanut päättää itse, vaika itsestä tuntui, että olin jo tarpeeksi aikuinen päättämään. Samoin ärsytti kotiintuloajat -- halusin tulla ja mennä miten sattuu enkä olla vanhempien määräysvallan alaisena, etenkin sen takia, koska jo 15-vuotiaasta lähtien seurustelin tulevan aviomieheni ja esikoiseni isän kanssa ja halusin itse päättää omasta itsestäni ja elämästäni.
Mä halusin asua vanhempien kotona 20 vuotiaaksi siksi, että tunsin oloni siellä turvalliseksi, oli seuraa aina, sain minkä tarvitsin ja itsenäisyyttäni ei rajoitettu, vaikka minäkin 17 vuotiaasta asti olen seurustellut mieheni kanssa.

Mulla ei ollut minkäänlaista kaipuuta muuttaa ahtaaseen opiskelijakämppään köyhistelemään yksin, koska viihdyin hyvin kotona vielä. Ja ajatus itsenäisestä asumisesta ei vaan ollut mun juttuni vielä teini-ikäisenä.

Uskoisin, että aika samanlaisia ajatuksia niillä vähä vanhemmillakin kotona vanhempien kanssa asuvillakin on, mutta kyllä mun mielestäni joku 23 vuotta alkaa olla ihan sellainen ikä, että sitten viimeistään on ihan hyvä lähteä maailmalle vaikkei sattuis tuntumaankaan siltä :D
 

Yhteistyössä