Miksi joku ei jaksa olla kotiäiti?

[hmm]

Mä en vaan ymmärrä.. itse rakastan olla kotiäiti. Saa olla puistoissa, kerhoissa, touhuta lasten kanssa. Ymmärrän tietysti, että jollakin ei ole mahdollisuutta olla kotiäiti, mutta että ei halua olla, sitä en ymmärrä.

 

[Huopatossu]

:wave: mahdollisuus on mutta en vaan halua

 

[:o]

Miks joku ei halua olla työäiti, toki ymmärrän että näin laman aikaan ei kaikille ole töitä, mutta kun ei halua olla, sitä minä en ymmärrä.

 

[Maira]

Kaikkia ei ole vaan luotu sinne kyökkiin ja vaippoja vaihtamaan...Mulla tuskin tulee pääkoppa kestämään paljon puolta vuotta pidempään kotona olla muksun kanssa...Työmaa on se paikka missä mä pääsen tiskejä ja ruuanlaittoo karkuun, siellä mä rentoudun..Sillä meinaa nyt jo kiristää kun työttömäks jäi..

 

[vieras]

Outoa että et ymmärrä, minusta ainakin on päivän selvää että ihmiset ovat erilaisia. Tilanteet ovat erilaisia.

 

[Jahvetti]

Miks joku ei halua olla työäiti, toki ymmärrän että näin laman aikaan ei kaikille ole töitä, mutta kun ei halua olla, sitä minä en ymmärrä.

Siksi, että se käy liian rankaksi kaikille

 

[neiti Dina]

tasan yhdestä syystä: Ei oo varaa siihen, jatkuva rahan puute ja sentin venytys tekee hulluksi.

 

[vieras]

Mä "saan", mut en kyllä pätkääkään nauti. Kerhossa vanhempi käy yksin, puistoja ei ole kuin automatkan päässä ja touhuaminen noiden kanssa polttaa yleensä käämit kaikilta. Mä teen kotitöitä minkä pystyn ja lapset leikkii/tappelee keskenään. Ulkona kyllä käyn seisoskelemassa ja valvon tappeluja siellä. J kylässä käydään lapsellisten kavereiden luona.

 

[Rieputarallaa]

Olisi sitä kai mahdollisuus ollut olla, mutta mä kaipaan elämääni muutakin sisältöä kuin äitinä oleminen. Töissä / opiskellessa kohtaa sellaisia älyllisiä haasteita, joita ei kotona koskaan.

 

[Peppari]

Outoa että et ymmärrä, minusta ainakin on päivän selvää että ihmiset ovat erilaisia. Tilanteet ovat erilaisia.

Tätä olin juuri sanomassa. Outoa olettaa että kaikki haluaa samaa.

 

[vieras]

Sain ilmeisesti lapsena olla kerhoissa ja puistossa ihan tapeekseni. Lisäksi aikuisten seura on ihan virkistävää, ilman että vertaillaan vaippa- ja haalarimerkkejä. Kotona olin 2 v.

 

[Tyttö naapurin]

Mä en vaan ymmärrä.. itse rakastan olla kotiäiti. Saa olla puistoissa, kerhoissa, touhuta lasten kanssa. Ymmärrän tietysti, että jollakin ei ole mahdollisuutta olla kotiäiti, mutta että ei halua olla, sitä en ymmärrä.

Tietysti vois kysyä, miksi joku haluaa olla kotiäiti? Ihmiset haluaa eri asioita, ei sun tarvi ymmärtää muiden haluamisia.
Ja ei, en ole työssäkäyvä vaan kotiäiti.

 

[harmaana]

Kaikkia ei ole vaan luotu sinne kyökkiin ja vaippoja vaihtamaan...Mulla tuskin tulee pääkoppa kestämään paljon puolta vuotta pidempään kotona olla muksun kanssa...Työmaa on se paikka missä mä pääsen tiskejä ja ruuanlaittoo karkuun, siellä mä rentoudun..Sillä meinaa nyt jo kiristää kun työttömäks jäi..

No mä en nyt halua kuulostaa ilkeältä, mutta miksi tehdä sitten lapsia, jos pätkääkään ei kiinnosta niiden kanssa edes olla? Ja tää ei nyt ollut ilkeilyä, mutta jos sullakin on toi asenne, että sun pääkoppa ei kestä olla kotona niin mikset vaan tee töitä ja jätä lastentekoa muille?

 

[äiti kahdelle]

Siksi että ihmiset on erilaisia. Itse kyllä tykkäsin, yli 4 vuotta olin kotona lasten kanssa, mutta ymmärrän myös jos joku haluaa palata työelämään jo 1,5-2 vuoden päästä lapsen saamisesta.

 

[Hippoliina]

Mä alan itse jossain määrin olemaan väsynyt kotiäitiyteen. Lapset nyt 3v ja 1v8kk.
Nyt on tytöt sen ikäisiä, että tappelevat joka asiasta. Tekevät pahojaan. Kotona ei voi viittä minuuttia lasten antaa olla keskenään, käymättä katsomassa mitä tekevät.

 

[LiP]

Kaikkia ei ole vaan luotu sinne kyökkiin ja vaippoja vaihtamaan...Mulla tuskin tulee pääkoppa kestämään paljon puolta vuotta pidempään kotona olla muksun kanssa...Työmaa on se paikka missä mä pääsen tiskejä ja ruuanlaittoo karkuun, siellä mä rentoudun..Sillä meinaa nyt jo kiristää kun työttömäks jäi..

No mä en nyt halua kuulostaa ilkeältä, mutta miksi tehdä sitten lapsia, jos pätkääkään ei kiinnosta niiden kanssa edes olla? Ja tää ei nyt ollut ilkeilyä, mutta jos sullakin on toi asenne, että sun pääkoppa ei kestä olla kotona niin mikset vaan tee töitä ja jätä lastentekoa muille?

Olisikin elämä noin mustavalkoista. Et ole tosissasi yksinkertaisuudella?

 

[Nia N]

Mä olin yli kolme vuotta kotiäitinä ja nyt syksyllä palasin ihmisten ilmoille. Molemmissa hyvät puolensa, tykkäsin olla kotona ja tärkeintä tietty nähdä murun kasvavan Mutta kyllä mä nautin myös taas tästä "uudesta elämästä", enkä suinkaan arvosta kotiäitiyttä yhtään vähempää. Päinvastoin.

 

[ap]

En tarkoittanut pahalla. Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Mutta, kun kuulee sanontoja, että tulee hulluksi kotona.. en vaan ymmärrä.

 

[Yömyssy]

Olisi sitä kai mahdollisuus ollut olla, mutta mä kaipaan elämääni muutakin sisältöä kuin äitinä oleminen. Töissä / opiskellessa kohtaa sellaisia älyllisiä haasteita, joita ei kotona koskaan.

Nimenomaan. Miten joku ei halua haastaa itseään älyllisesti, vaan on kotona ja suurimpiin älyllisiin haasteisiin lukeutuu jätteiden lajittelu?! Mä olen paljon parempi äiti lapselleni, kun käyn töissä tuulettumassa välillä. Jaksaa sitten illan touhuta ja ulkoilla.

Ihmiset on NIIN erilaisia.

 

[Rieputarallaa]

Kaikkia ei ole vaan luotu sinne kyökkiin ja vaippoja vaihtamaan...Mulla tuskin tulee pääkoppa kestämään paljon puolta vuotta pidempään kotona olla muksun kanssa...Työmaa on se paikka missä mä pääsen tiskejä ja ruuanlaittoo karkuun, siellä mä rentoudun..Sillä meinaa nyt jo kiristää kun työttömäks jäi..

No mä en nyt halua kuulostaa ilkeältä, mutta miksi tehdä sitten lapsia, jos pätkääkään ei kiinnosta niiden kanssa edes olla? Ja tää ei nyt ollut ilkeilyä, mutta jos sullakin on toi asenne, että sun pääkoppa ei kestä olla kotona niin mikset vaan tee töitä ja jätä lastentekoa muille?

Miksi ihmisen pitäisi valita jompi kumpi, lapset tai työ, kun voi saada molemmat?

 

[Maira]

No mä en nyt halua kuulostaa ilkeältä, mutta miksi tehdä sitten lapsia, jos pätkääkään ei kiinnosta niiden kanssa edes olla? Ja tää ei nyt ollut ilkeilyä, mutta jos sullakin on toi asenne, että sun pääkoppa ei kestä olla kotona niin mikset vaan tee töitä ja jätä lastentekoa muille?

Ai että koska mä en ole mikään kodin hengetär, tarkoittaa sitä ettei mulla olis myöskää oikeutta tehä lapsia?


Okei, aika kärjistetysti sanottu, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ei, ei mun ollutkaan tarkoitus tehä lapsia, ei todellakaan, minkäs sille voit jos ehkäisy pettää ja raskaaksi tulet, ei mulla luonto anna myöskään periks pois laittaa, vastuu se on teoistaan kannettava.

 

[mökin muija]

Kait siks kun ei vaan jaksa... Tällä hetkellä tää kotiäitiys ei anna mulle mitään, okei ihanat lapset jne kuitenkin on. Kun voiskin vaan hoitaa noita lapsia, joku muu hoitais sitten sen tiskaamisen, siivoamisen ja pyykkihuollon. Mieluusti lähden töihin, saa muutakin ajateltavaa kuin ainaiset kotijutut!

 

[Fia]

Mahdollisuus on, mutta haluan jotain haastavampaa kuin pelkkä äitinä oleminen.

 

[vieras]

Kaikkia ei ole vaan luotu sinne kyökkiin ja vaippoja vaihtamaan...Mulla tuskin tulee pääkoppa kestämään paljon puolta vuotta pidempään kotona olla muksun kanssa...Työmaa on se paikka missä mä pääsen tiskejä ja ruuanlaittoo karkuun, siellä mä rentoudun..Sillä meinaa nyt jo kiristää kun työttömäks jäi..

No mä en nyt halua kuulostaa ilkeältä, mutta miksi tehdä sitten lapsia, jos pätkääkään ei kiinnosta niiden kanssa edes olla? Ja tää ei nyt ollut ilkeilyä, mutta jos sullakin on toi asenne, että sun pääkoppa ei kestä olla kotona niin mikset vaan tee töitä ja jätä lastentekoa muille?

Mistä ennen lapsiavoi kukaan oiekasti tietää mitä se on ja mitä lopulta se oma kuuppa kestää? Ja lapsiako saa tehdä vasta sitten kun on aikomus ja mahdollsuus ja halu olla niiden kanssa 24/7 maailman tappiin? Viis omista tarpeista.

 

[Hmm]

Olisi sitä kai mahdollisuus ollut olla, mutta mä kaipaan elämääni muutakin sisältöä kuin äitinä oleminen. Töissä / opiskellessa kohtaa sellaisia älyllisiä haasteita, joita ei kotona koskaan.

Riippuu tietysti, montako lasta on, mutta... itselläni nyt kolmas on reilun vuoden vanha, esikoinen reilu 5v. Haikeaa ajatella, että esikoinen aloittaa syksyllä eskarin, kun niin nopeasti on mennyt tämä aika kotiäitinä. Itkettää melkein jo nyt ajatus, että viimeistään kahden vuoden päästä tämä aika on muisto vain... Siis 8 vuotta on ihmisen elämässä niin lyhyt aika, että ei siinä ehdi kenenkään aivot surkastua. Päinvastoin, jos alat vastailemaan kyselyikäisille, niin huomaat pian, että joko tarvitset rutkasti tietoa tai koet olosi todella idiootiksi. Eikä mulla ole koskaan ollut aikuisesta seurasta pulaa, se on vain viitsimisestä kiinni, miten ahkerasti näkee muita.