Miksi joillekin on tärkeää päästä pätemään lapsillaan?

Eräs sukulaisnaiseni (jonka kanssa en juurikaan sattuneesta syystä ole yhteydessä) on juuri tällainen. Hänelle on hirveän tärkeää, että hänen lapsensa oppii asiat nopeasti ja mielellään ennen muita. Sitten hän patsastelee näitä asioita kertoen, miten HEILLÄ opittiin ajamaan ilman apupyöriä tms (ja sitä harjoiteltiin naamat irvessä ja polvet veressä koko kesä...lapsi itkien). Samoin hän opettaa 4vuotiastaan lukemaan, koska lapsensa on kuulemma niin fiksu, että sen on jo aikakin oppia lukemaan. Joka asiassa mun mielestä aivan hirveä vaatimustaso lapselle ja jos tämä ei heti osaa kun äiti tahtoisi, turhautuu äiti.

Minulla on samanikäinen lapsi kuin hänellä, enkä ole ottanut stressiä lapsen treenaamisesta. Kyllä, opettelemme ajamaan ilman appareita, luistelemaan, hiihtämään, mutta vähitellen ja lapsen tahdissa niin että se on mielekästä ja kivaa. Kaiken huipuu oli, kun tämä sukulaisnainen vielä (ilmeisesti vahingossa) yhdessä lauseessaan viittasi siihen, että pitää lastani jotenkin epänormaalina, ts hitaasti kehittyvänä =D (Ja tätä ennen hänelle oli ihan hirveä stressi se, kun lapseni osasi piirtää paremmin ja aiemmin kuin hänen oma lapsensa..)

 

Mun yksi täti on samanlainen. Se jotenkin elää lastensa kautta, näiden menestyksen kautta. Toisaalta en tätä ihmettele, en tiedä onko hänellä mitään koulutustakaan, ja miehensä on välillä mikä on.

Toisilla ei ole mitään muuta, tai sitten toiset vaan on kieroja. Tämä tätini jaksaa myös vittuilla muille, omille sisaruksilleenkin siitä miten hänen lapsensa ovat menestyneet ja toisten taas ei.

 

meillä naapurissa tälläinen.. :/

 

Sääli sen lapsia.. Kaikki ajallaan. Hän taitaa olla vähän epävarma tai sitten vain kova suorittajaluonne ja valitettavasti heijastaa sen lapsiinsa. Hankkisi omia kunnianhimoja ettei tarvitisi lasten kärsiä.

 

Minä olen kai vastakohta sitten =)
Meillä lapset on oppineet tiettyjä asioita aiemmin ja ehkä paremmin kuin keskiverrollisesti muut ja menestyvät näissä asioissa, mutta minua se lähinnä nolottaa.... =) :xmas:

 

Minä olen vähän ja aika paljon tällainen ja koko ajan käyn pahemmaksi. Toistaiseksi huomaan sen, ja yritän pitää ominaisuutta silmillä, mutta väliin se vaan karkaa

Kun menee 15-20 vuotta ja minulla alkaa toivottavasti olla lastenlapsia, niin sitten olen varmaan sietämätön... :headwall: :headwall:

Mutta kun ne ovat minulle niin tärkeitä ja äitiys on niin minulle se keskeinen olemisen tapa. :heart: En minä ole kunnianhimoinen uraäiti enkä kätevä enkä muuta sellaista.

 

Mua ennemmikin naurattaa, kun jotkut kehuvat mulle oman lapsensa aikaisin puhumaan oppimista, kun olen juuri kertonut oman lapseni puheenviivästymästä. Mielestäni sellaisilta ihmisiltä puuttuu kyky ajatella asioita toisen puolesta kokonaan.

 

Nämä äidit taitavat elää ja päteä lapsensa kautta. Voisin kuvitella ettei heillä ole kovinkaan korkeaa koulutusta tai erityisiä taitoja, joita he olisivat toivoneet itsellään olevan. Yrittävät sitten saada lapsistaan jotain erityistä jo pienestä pitäen, että ihmiset huomaisivat myös tämän äidin. Että hänkin on jotain kun kerran lapset ovat pikkuneroja. :/ Sama kun äiti laittaa tytön balettiin heti kun se oppii seisomaan, koska itse olisi halunnut olla tanssija.

Voihan se olla niinkin että vanhemmat ovat tosi älykkäitä ja menestyneitä. Sitten lapsista yritetään kasvattaa sellaisia myös, ettei kukaan pääse sanomaan lasten olevan tyhmiä.

 

Mä olen ihan eri mietä asiasta tässä aapeen tapauksessa:

Ehkä vain liioittelet. Tuskin äiti itkevää lasta naama irvessä opettaa pyörää ajamaan? Tutkimusten mukaan sellaiset lapset ovat keskimäärin älykkäämpiä joiden vanhemmat ovat kehittämässä lasta aktiivisesti. Saahan sitä haukkua että joku on ylpeä älykkäästä lapsestaan.. MUtta itse en näe muuta kuin netissä kirjoitettua selän takana puhumista. Senkö sinun lapsesi sinulta oppii?
Äläkä suutu. MUtta itse näen sinut kaksinaamaisena. Miksi täällä haukut. Hauku sille YSTÄVÄLLESI ja kerro omalle lapsellesi kuinka huono äiti ystäväsi on? Muista sanoa että "kun lapsi naama irvessä.. polvet veressä ja lapsi itkien.. " kohta myös ;D

Niin ja muuten lapset itkee usein jos eivät heti opi.. se on luonnollista. SE ei suoraan tarkoita että he haluavat tehdä jotakin muuta ....

Paljasta musta nikkisi?

 

Ilo lapsen oppimisesta on vain hieno asia! =) Upeaahan se on kun taidot karttuvat ja lapsia pitää kehua (ennen kaikkea siis lapsille itselleen). Se että ylpeänä kertoo lapsen uusista taidoista on ihan ymmärrettävää.

Mutta se jos alkaa ottaa stressia lapsen kehityksen takia ja luo tälle paineita tyyliin että oman lapsen on oltava muita ikäisiään edellä tadoissa, se ei enää kuulosta hyvältä. kaikista vähiten siksie ttä siinä lapselta menee se oppimisen riemu ja hän joutuu yrittämään uusia asioita äidin vaatimuksista, ei omasta kiinnostuksesta. Kamalaa ajatella lapsen tunteita kun tämä huomaa äidin pettymyksen kun joku asia ei alakaan sujua niin kuin äiti haluaisi.

Ja siis on eriasia antaa lapselle virikkeitä ja tarjota tälle mahdollisuutta kokeilla erilaisia asioita kuin vaatia häntä olemaan hyvä niissä. (iloita toki saa silloin kuin lapsi niissä pärjää )

En tietenkään tiedä paremmin mistä ap:n esimerkissä oli kysymys, mutta ikävä kyllä löytyy niitäkin äitejä jotka oikeasti haluavat päteä lapsillaan ja karrikoiden laskevat lapsen arvon tämän saavutuksissa.

 

kyllä sellaisia vanhempia on olemassa pilvin pimein, jotka viis veisaavat siitä, että kukin lapsi kehittyy omaa tahtiaan ja tietyllä herkkyyskaudella oppii tiettyjä asioita. Sellaisia vanhempia todella on olemassa, jotka väen vängällä treenaavat lapsiaan, jotta saisivat "kehityksen edistymään" haluamassaan tahdissa.

Ja ÄL. Aktiivinen kehittäminen on eri asia kuin väkipakolla yrittäminen. Aktiivinen kehittäminen on sitä, että lapsen kehitystä tuetaan niiltä osin kuin tiettyjen asioiden oppiminen on tietyillä herkkyyskausilla mahdollista ja luontaista. Ei sitä, että väksin treenataan esimerkiksi 1-vuotiasta kokonaan kuivaksi, jos edellytyksiä siihen ei ole. Tai että 3-vuotias poika pakotetaan opettelemaan kirjaimia, vaikkeivät ne voisi häntä vähempää kiinnostaa. Jos taas 3-vuotias on itse kiinnostunut kirjaimista ja lukemaan oppimisesta, niin asia on tietysti toinen.

Mun mielestä tämä nykyinen trendi on vaan tätä ajan henkeä; suorittaminen aloitetaan jo heti syntymän jälkeen ja joka asiassa pitäisi olla parempi kuin muut. Se on vaan siinä, että tuollaisilla pakkotreenauksilla saattaa olla pitkällä tähtäimellä enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä seurauksia.

 

kyllä sellaisia vanhempia on olemassa pilvin pimein, jotka viis veisaavat siitä, että kukin lapsi kehittyy omaa tahtiaan ja tietyllä herkkyyskaudella oppii tiettyjä asioita. Sellaisia vanhempia todella on olemassa, jotka väen vängällä treenaavat lapsiaan, jotta saisivat "kehityksen edistymään" haluamassaan tahdissa.

Ja ÄL. Aktiivinen kehittäminen on eri asia kuin väkipakolla yrittäminen. Aktiivinen kehittäminen on sitä, että lapsen kehitystä tuetaan niiltä osin kuin tiettyjen asioiden oppiminen on tietyillä herkkyyskausilla mahdollista ja luontaista. Ei sitä, että väksin treenataan esimerkiksi 1-vuotiasta kokonaan kuivaksi, jos edellytyksiä siihen ei ole. Tai että 3-vuotias poika pakotetaan opettelemaan kirjaimia, vaikkeivät ne voisi häntä vähempää kiinnostaa. Jos taas 3-vuotias on itse kiinnostunut kirjaimista ja lukemaan oppimisesta, niin asia on tietysti toinen.

Mun mielestä tämä nykyinen trendi on vaan tätä ajan henkeä; suorittaminen aloitetaan jo heti syntymän jälkeen ja joka asiassa pitäisi olla parempi kuin muut. Se on vaan siinä, että tuollaisilla pakkotreenauksilla saattaa olla pitkällä tähtäimellä enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä seurauksia.

peesi tähän ja Madickenin tekstiin! :flower: