O
J
Jjhh
Vieras
Se lukio tai muu oppilaitos voi olla kaukana kotoa. Mä muutin kotoa just 19 täytettyäni ja silloin kyllä opiskelin jo yliopistossa.
V
"vieras"
Vieras
Ei jostain syystä viihdy kotona.
Aikoinaan opiskelukaverini kertoi menneensä naimisiin, jotta pääsi kotoa pois. Ymmärsin, että hänen isänsä oli jollain tapaa ikävä.
Lähipiirissä on perhe, josta lapset ovat muuttaneet pois 18 vuotta täytettyään. Viime vuosina olen tajunnut, ettei perheen isä ole täysin mieleltään terve. Hän ahdistuu helposti eikä pysty hoitamaan normaaleja asiointeja.
Aikoinaan opiskelukaverini kertoi menneensä naimisiin, jotta pääsi kotoa pois. Ymmärsin, että hänen isänsä oli jollain tapaa ikävä.
Lähipiirissä on perhe, josta lapset ovat muuttaneet pois 18 vuotta täytettyään. Viime vuosina olen tajunnut, ettei perheen isä ole täysin mieleltään terve. Hän ahdistuu helposti eikä pysty hoitamaan normaaleja asiointeja.
S
Son-ja
Vieras
Mä ainakin toivon, että lapseni valitsee sellaisen opinahjon, että joutuvat muuttamaan pois kotoa, itsenäistymään, oppimaan elämää ja kantamaan vastuuta. vanhemmat toki auttavat ja tukevat, mutta minä en halua kasvattaa siten että hänellä ei 20vuotiaana ole minkäänlaista tajua miten tämä maailma makaa.
M
Mä muutin
Vieras
Mä muutin asumaan poikakaverin kanssa, vaikka lukion vika vuosi oli vielä kesken. Oli suuri halu päästä elämään omaa elämää ja itsenäistymään. Vanhemmat yrittivät toppuutella, mutta onneksi eivät mitenkään kovasti vastustaneet.
V
"vieras"
Vieras
Siinä vaiheessa kun itsensä elättämiseen omillaan on rahkeita ja järkeä, on hyvä lähteä kotoa. Mutta en ala kustantamaan mitään kotileikkiä jonnekin toiseen asuntoon, siis maksamaan vuokria (tai ostamaan asuntoa leikkikodiksi), ruokia, vakuutuksia ja kustantamaan sen opiskelun ja vaatteetkin. Kotona saa asua ja täällä eletään vanhempien tuloilla (toki on hyvä käydä nuorenkin töissä, jos töitä vaan löytää opiskelujen ohessa). Kun lähtee omilleen, ei sekään ole mikään kerrasta poikki-juttu, palata voi jossain aikamäärässä ja oikeastaan tietysti milloin vain kotiin voi tulla, jos on hätä.
Mä oon muuttanut omilleni 17 vuotiaana ja hyvin olen pärjännyt. Monta asiaa sai oppia kantapään kautta mut selvisin siitä. Normaaliakin mun mielestä muuttaa omilleen täysi-ikäisenä.
T
tavarat jäi
Vieras
Olisin itse asunut mielelläni vielä muutama vuoden lapsuudenkodissani mutta minkäs voit kun alkoholiongelmainen isä heitti pois. Oma lapseni saa asua kotonamme niin pitkään kuin haluaa, mutta luulen että siinä 20 ikävuoden pintaan haluaa jo viimeistään kokeilla omia siipiään.
P
pilipali
Vieras
Noh itse muutin 16 vuotiaana kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tämä on varmaan yleisin syy. Sitten juurikin monelle iskee siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä halu itsenäistyä enkä näe sitäkään pahana. Varsinkaan jos nuori on sellainen, että pystyy itse kustantamaan elämisensä.
L
llllllllll
Vieras
Itse halusin itsenäistyä ja kotona niin kova kuri etten saanut mitään tehdä. Muutin 16-vuotiaana omaan asuntoon. Tosin en tiedä oliko tuo nyt itsenäistymistä, kun vanhempani maksoivat vuokrani.
Ja osasyy miksi muutin niin koulu oli sillä paikkakunnalla ja en jaksanut dösällä kulkea koko aikaa
Ja osasyy miksi muutin niin koulu oli sillä paikkakunnalla ja en jaksanut dösällä kulkea koko aikaa
L
"laala"
Vieras
Minäkin muutin, osittain jo 17-vuotiaana. Mulla oli vain niin kova halu itsenäistyä, kodissani ei ole mitään vikaa. Päinvastoin! Jos osaa olla omille lapsilleni edes puoliksi yhtä rakastava, vastuullinen ja hyvin kasvattava äiti, niin hyvä niin. Edelleen ollaan todella lämpimissä ja läheisissä väleissä 16 omillaan asutun vuoden jälkeen.
K
Keittiönoita
Vieras
Mä lähdin kotoa 18-vuotiaana. Ei ollut töitä, rahaa eikä asuntoakaan, mutta keräsin kamat yhteen kassiin ja painelin sateisena syysiltana yönselkään. Kavereiden nurkkiin, sitten poikaystävän vanhempien luokse. Jätin koulun kesken ja menin sairaalaan siivoojaksi. Kyllähän siinä oppi ja itsenäistyi vallan vikkelästi, mutta minusta ihminen ehtii omilleen vähän myöhemminkin ja ennenkaikkea vähän suunnitellummin 
Omien lasteni olen toivonut asuvan kotona ainakin niin kauan, kun mun tuloni vaikuttavat heidän opintotukiinsa.
Omien lasteni olen toivonut asuvan kotona ainakin niin kauan, kun mun tuloni vaikuttavat heidän opintotukiinsa.
P
Peyote
Vieras
Jep. Joskus näkisin sen jopa semmoisena merkkinä että nuori luottaa itseensä ja kykyynsä suoriutua yksin eli on saanut turvallisen lapsuuden ja kodin mistä ponnistaa. Silloin se elämä kodin ulkopuolella näyttäytyy jännittävänä ja mielenkiintoisena, ei semmoisena mikä on vain täynnä uhkia.
K
Keittiönoita
Vieras
Tai sitten vanhemmissa ei ole mitään muuta vikaa kuin että haluavat edelleen sanella, miten täysi-ikäisen tulee elää, mihin aikaan tulla kotiin jne. "Niin kauan kuin asut minun kattoni alla...." Mä aikoinaan päätin, että jos mulla joskus on omia lapsia, niin pystyn kyllä elämään heidän kanssaan saman katon alla senkin jälkeen, kun he ovat täysi-ikäisiä ja päättävät itse omista menemisistään ja tulemisistaan. Ja niin olen pystynytkin.
T
"Tiina"
Vieras
[QUOTE="oho";28780249]Eikö olisi järkevämpää asua kotona kunnes saa lukion ja kenties armeijan käytyä?[/QUOTE]
18v on täysi-ikäinen ja vapaa lähtemään. Mun mielestä lukion jälkeen saavat lähtä omilleen. Jatko-opiskeluihin vaan ja napanuoraa katkaisemaan. Painajaismaista, jos 21v kotona vielä...
18v on täysi-ikäinen ja vapaa lähtemään. Mun mielestä lukion jälkeen saavat lähtä omilleen. Jatko-opiskeluihin vaan ja napanuoraa katkaisemaan. Painajaismaista, jos 21v kotona vielä...
R
"Riikka"
Vieras
Tyttäreni muutti pois kotoa 18 vuotiaana. Muutti opiskelupaikkakunnalle, lähellä ei ollut sellaista yliopistoa jossa olisi päässyt opiskelemaan haluamaansa tutkintoa.(Meni kuusi vuotiaana kouluun, joten lukio oli käyty 18 ikäisenä). Olisiko hänen pitänyt jäädä kotiin työttömäksi? Hylkäsinkö hänet ja nyt on traumatisoitunut loppuiäksi? Hän vain halusi opiskelemaan oikeaa alaa, sanoi ettei kestä vaan maata kotona tekemättä mitään, eikä halunnut ammattikorkeaan joka olisi ollut lähellä.
Olen ollut aina sitä mieltä että lapset pitää kasvattaa omatoimisiksi ja ahkeriksi, ja koulut ja opiskelut kannattaa hoitaa hyvin että saa kunnon ammatin jatyön. Kaikilla ei ole opiskelupaikat omalla paikkakunnalla.
Olen ollut aina sitä mieltä että lapset pitää kasvattaa omatoimisiksi ja ahkeriksi, ja koulut ja opiskelut kannattaa hoitaa hyvin että saa kunnon ammatin jatyön. Kaikilla ei ole opiskelupaikat omalla paikkakunnalla.
Oma tyttö halusi muuttaa 17 vuotiaana omaan kotiin ja se hänelle suotiin. Täältä saa lähteä silloin kun siltä tuntuu ja jos homma ei toimikkaan niin tulee kotiin.
N
nonäin
Vieras
Lapset on erilaisia. Minulla oli ja on ihanat vanhemmat, mutta 17-vuotiaana oli sisäinen pakko ja palo lähteä. Itsenäisyys riitti silloin. Veljeni 24 v. asuu taas kotona. Väliin mahtuu viivästynyt armeija, vasta vuosi sitten valmistuminen uuteen ammattiin ja vuoden verran kestäneen avoliiton kariutuminen. Siskoni muutti juuri omilleen, ammattiin valmistuneena 19-vuotiaana.
Onnellisesta perheestä lapsi lähtee kun on valmis. Muiden tilanteita en tiedä.
Onnellisesta perheestä lapsi lähtee kun on valmis. Muiden tilanteita en tiedä.
K
kotileipuri-
Vieras
Itse lähdin lukion jälkeisenä kesänä, viimeinen vuosi oli vähän kitkuttelua, mutta olin luvannut isälle että kesällä vasta muutan.
Jälkeenpäin ajateltuna oli viisasta, ehti hyvin säästää rahoja kun vielä asui kotona, olin päivät lukiossa ja illat/viikonloput/lomat töissä.
Jälkeenpäin ajateltuna oli viisasta, ehti hyvin säästää rahoja kun vielä asui kotona, olin päivät lukiossa ja illat/viikonloput/lomat töissä.
V
"Vieras"
Vieras
Isäni takia muutin kotoa pois 17-vuotis syntymäpäivä aamuna jätin kouluni ja muutin 600km päähän lapsuuden kotoa. Aluksi poikaystävän vanhempien luo pariksi kuukaudeksi jotta löysimme yhteisin kodin. Jatkoin kouluni loppuu ja poikaystävistä tulin aviomieheni. Vanhempien kanssa etäisesti välit kerran vuodessa käyn kylässä lapseni takia....
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Riikka";28780418]Tyttäreni muutti pois kotoa 18 vuotiaana. Muutti opiskelupaikkakunnalle, lähellä ei ollut sellaista yliopistoa jossa olisi päässyt opiskelemaan haluamaansa tutkintoa.(Meni kuusi vuotiaana kouluun, joten lukio oli käyty 18 ikäisenä). Olisiko hänen pitänyt jäädä kotiin työttömäksi? Hylkäsinkö hänet ja nyt on traumatisoitunut loppuiäksi? Hän vain halusi opiskelemaan oikeaa alaa, sanoi ettei kestä vaan maata kotona tekemättä mitään, eikä halunnut ammattikorkeaan joka olisi ollut lähellä.
Olen ollut aina sitä mieltä että lapset pitää kasvattaa omatoimisiksi ja ahkeriksi, ja koulut ja opiskelut kannattaa hoitaa hyvin että saa kunnon ammatin jatyön. Kaikilla ei ole opiskelupaikat omalla paikkakunnalla.[/QUOTE]
Hei, ei ap:n aloitus tällaista tapausta tarkoittanut. Lapsesihan oli jo käynyt lukion ja oli aika lähteä opiskelemaan. Täysin normaali tapaus siis, koska ei voi olettaa, että oman alan opiskelupaikka lyötyisi jokaisen omalta paikkakunnalta. Joidenkin on pakko lähteä opintojen vuoksi kotoa jo peruskoulun jälkeen. Sekin on ok. Ja vaikka asuisikin kodin ulkopuolella, niin yhteys kotiin voi olla hyvinkin tiivis.
Olen ollut aina sitä mieltä että lapset pitää kasvattaa omatoimisiksi ja ahkeriksi, ja koulut ja opiskelut kannattaa hoitaa hyvin että saa kunnon ammatin jatyön. Kaikilla ei ole opiskelupaikat omalla paikkakunnalla.[/QUOTE]
Hei, ei ap:n aloitus tällaista tapausta tarkoittanut. Lapsesihan oli jo käynyt lukion ja oli aika lähteä opiskelemaan. Täysin normaali tapaus siis, koska ei voi olettaa, että oman alan opiskelupaikka lyötyisi jokaisen omalta paikkakunnalta. Joidenkin on pakko lähteä opintojen vuoksi kotoa jo peruskoulun jälkeen. Sekin on ok. Ja vaikka asuisikin kodin ulkopuolella, niin yhteys kotiin voi olla hyvinkin tiivis.
Opiskelukämpässä sitten aina pelotti olla yksin ja oli sikoja ikävä.. 
