Miksi isi ei "kelpaa"?

[äiti]

Meidän lapsi 2v8kk on kotihoidossa. Minä, äiti, hoidan. Isi on välillä aika paljon työn takia poissa. Siis 2-3päivää/vko. Ja muuloinkin tekee yleensä pitkää päivää ja myös lauantaita. Välillä jaksaa olla lapsen kanssa. Viime viikkoina ei kovin ole jaksanut.

Lapsi komentaa isiä menemään pois, isi ei saa pyyhkiä, ei pukea jne. Mutta selvästi innostuu jos isi touhuaa hänen kanssaan. Onko tämä jotain positiivisen huomion hakemista? Eli odottaa, että isi touhuilisi hänen kanssaan?

Eilen meillä oli miehen kanssa pientä riitaa. Alkoi siitä kun mies "möksähti" lapselle kun ei kelvannut taas isi. Minusta tuntui tosi pahalle. Miehen pitäisi mielestäni toimia juuri toisin kuin toimii. Ymmärrän kyllä että lapsen reagointi tuntuu hänestä pahalta. Mutta silti hänen pitäisi olla aikuinen tässä asiassa. Ei lapselta voi vaatia. Hän kai vain reagoi tilanteeseen. Mutta siis siihen eilis iltaiseen...
Keskustelimme vähän tiukempaan sävyyn. (mitään huutoa ei ollut) Lapsi alkoi omalla kielellään "ärmentämään" miehelle. Lopulta meni lähemmäs miestä ja sanoi "koira syö sinut...(tauko)...kokonaan". (lapsi pelkää koiria lähes hysteerisesti) Mistä tämä mahtaa kertoa ja pitäisikö tilanteeseen hakea apua? Minä en jaksa jos tämä jatkuu pitkään tällaisena.

 

[....]

En mä muuta osaa sanoa, mutta kannattaisko opettaa se pois koirapelosta?? Se on todella rasittavaa kun muksut kiljuu ja tulee hysteerisiksi koiran nähdessään. Se on vanhempien tehtävä opettaa lapset yhteiskuntakelpoisiksi.

 

[ap]

Kerrotko kuinka se tehdään?

 

[Miuski harmailee]

Lapsi on pahoillaan, kun isä on paljon poissa hänen elämästään ja kertoo sen näin. Lapsen torjuessa isiä isän kannattaa vaan sanoa, että "isi haluaa olla sinun kanssa ja tehdä asioita sinun kanssa." "Sinä olet isille tosi tärkeä ja isi rakastaa paljon" jne. Jatkuvasti tätä puhetta ja samoin myös sinun äitinä kannattaa päivän aikana puhua isästä ja siitä, miten isi ajattelee lasta töissä jne. Näin lapselle tulee sellainen olo, että isä ajattelee häntä silloinkin, kun on poissa. Se on lapselle tärkeä tieto. Ja jos töitä ei voi yhtään vähentää, niin sitten vaan kaikki liikenevä aika lapsen kanssa. Varmasti tuntuu pahalta sekä susta että isästä. Tsemppiä teille!!

 

[Marjaleena]

Kerrotko kuinka se tehdään?

No nuo kannattais miettiä ennen kuin tekee lapsia. Mitä isommat edellä sitä pienet perässä.

 

[tyttöjen äiti]

En mä muuta osaa sanoa, mutta kannattaisko opettaa se pois koirapelosta?? Se on todella rasittavaa kun muksut kiljuu ja tulee hysteerisiksi koiran nähdessään. Se on vanhempien tehtävä opettaa lapset yhteiskuntakelpoisiksi.

Kuin myös.....jos kaikki koirat olisivat yhteiskuntakelpoisia, niin kenelläkään ihmisellä ei olisi tarvetta pelätä koiria. Jos pelko on aiheutunut jonkun koiran käytöksestä, niin se on erittäin hankala unohtaa. Ihmisellä on oikeus pelätä koiraa ja koiranomistajan on se hyväksyttävä ja pidettävä koiransa etäällä. KIljuminen ja hysteria onkin sitten asia erikseen. Empä ole koskaan törmännyt koirapelkoiseen, joka kiljuu tai huutaa. Oma lapsenikaan ei näin toimi, vaikka koiria pelkääkin.

 

[Ä]

Kerrotko kuinka se tehdään?

No nuo kannattais miettiä ennen kuin tekee lapsia. Mitä isommat edellä sitä pienet perässä.

Tää Marja-Leenan vastaus on ihan perseestä! Miten se auttaa tätä ap:tÄ??
Hölmöjä tollaset ihmiset!! Ällöttävä tyyppi.
En osaa neuvoa, mutta olisiko joku vanha laburouva=siis koira tuttavapiirissä, jota pääsisi seuraamaan ja joka ei TAKUUVARMASTI nousisi tai tekisi mitään yllättää lapsen kannalta. Meillä on tälläinen ihanuus ja jotkus tuttavat ovat tuoneet "tutustumaan" aluksi tälläiseen leppoisaan koiraan ja opettaneet, että ei ne koirat ole ilkeitä tms... Tsemppiä sinne!!

 

[diipadaapa]

Taas hyviä kommenteja... on nyt se isä tärkeämpi asia kuin koira(olen kyllä koiran omistaja mutta se on vaan eläin), ensin tuo isä asia ja sitte opettaa pois koira pelosta. Oisko mahdollista että isä käyttäis lasta yksin jossain muskareissa tai leikkipaikoissa,keksitte oman jutun joka on vaan isän ja lapsen oma juttu.Sinäki saat omaa aikaa sit

 

[cukkis]

meillä on samanlainen tilanne kuin ap:llä. poika on 2v10kk. Isi ei kelpaa hampaita pesemään jne...aina tulee niillä riitaa pukemisista ja pesuista ja poika huutaa äitiä. Ollaan myös otettu yhtene miehen kanssa koska sen pitäis vaan osata luovia noissa tilanteissa ja hoitaa homma niin kuin aikuinen ja ymmärtää että lapsi vaan osoittaa mieltään kun isää ei juurikaan näe.

Mutta siis koitan tässä vaan kouluttaa miestä miten toimia tilanteessa missä lapsi vaan reakoi siihen kun haluaisi olla enemmän isänsä kanssa.

Koirapelko meillekkin meinasi tulla. Poika tykännyt aina koirista. Mutta pari kertaa kaverin pentu koira vieraili meillä ja poikahan tykkää juosta ja riehkaa niin kyllähän se pentukin tykkäisi niin innostui niin että meni mukaan jouksuun pojan kanssa....silloin poikani alkoi aristelee koiria...

halusin että kaverini tulee koiransa kanssa meille uudestaan ja aluksi koiraa pidetään kiinni ja poika saa luoda uuden suhteen koiraan....ja koira hallittavissa....poika sanoi että pelkää tota koiraa jne... tunti tehtiin töitä koiraa leikitettiin yhdessä ja poika sai takasin luottamuksen koiriin....ei enään illalla pelännyt eikä seuraavalla kerralla...

siihen pitää vaan paneutua. Vaikka ei olla koira ihmisiä, mutat en halua että lapseni pelkää eläimiä vaan että olisi sosiaalinen ihmisille ja eläimille se on tärkeää.

 

[Turbojurpo]

Aika, aika siihen auttaa. Vain aika. Isänä sen tiedän, että kun lapsi on pieni, niin vain äiti hänelle kelpaa. Sitä voi hyödyntääkin: jos lapsi on haluton puettavaksi, tarvitsee vain sanoa, että "Isi pukee. Ei äiti pue, isi pukee" niin lapsi menee heti äidin puettavaksi. Sitten kun hän on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen joutuneensa huijatuksi, niin silloin isäkin jo kelpaa. Siihen asti isältä vaaditaan vain pitkää pinnaa.

 

[Rukoilijasirkka]

No lapsi on loukkaantunut, kun isä ei ole paikalla.

 

[tyttöjen äiti]

Aika, aika siihen auttaa. Vain aika. Isänä sen tiedän, että kun lapsi on pieni, niin vain äiti hänelle kelpaa. Sitä voi hyödyntääkin: jos lapsi on haluton puettavaksi, tarvitsee vain sanoa, että "Isi pukee. Ei äiti pue, isi pukee" niin lapsi menee heti äidin puettavaksi. Sitten kun hän on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen joutuneensa huijatuksi, niin silloin isäkin jo kelpaa. Siihen asti isältä vaaditaan vain pitkää pinnaa.

Ilmankos meidän kaikki mimmit karttaa isänsä palveluksi...taitaapa viel nipistellä vauvaakin, että saa sen joka ilta ärjymään äitin perään. Kumma juttu, että meillä isukki kelpaa legorakenteluun, harrastuksiin ja lumilinnan tekoon. Jos tarvii pyyhkiä pylly, tehdä kaakaota tai lukea iltasatu, niin siihen kelpaa vaan äiti. Siitä on meillä isukki jäänyt kiinni, että hyppii iltasaduissa sivujen yli että pääsis nopeemmin...ja kyllähän ne lapset sen huomaa.

 

[Turbojurpo]

No lusmuilijat erikseen. Siihen opitaan armeijassa. "Nakkisuojaan!" on toinen komento, johon varusmiehet reagoivat liukkaasti. Toinen on "Sotkuautolle!". Minä taas luin eilen illalla tyttärelleni kokonaisen Asterix-albumin iltasaduksi. Meinasin itsekin nukahtaa.

Jos äiti ei ole kotona, niin silloin isäkin kelpaa. Sillä voisi alkaa totutella lasta isän palveluksiin. Se kylläkin edellyttäisi ap:lta kynttiläkutsuihin, tyttöjen pubi-iltoihin ja muihin tylsiin tilaisuuksiin osallistumista.

 

[hiiri]

Eikö lapsilla ole joskus kasvuvaihe, jolloin vain toinen vanhempi vain kelpaa?!?

 

[Rinoa]

mä pitäisin pääni ja sanoisin että nyt on isän vuoro laittaa nukkumaan yms.. huutaisi varmaan jonkun aikaa mutta ajan kanssa oppisi siihenkin.. mutta jos aina antaa periksi, niin taatusti tulee huutamaan äitiä/isiä silloin kun toinen ei vaan satu miellyttämään..

 

[minna]

Mutta kyllä tuo on mun mielestä eräänlainen vaiheki, jossa lapselle ei kelpaa isä tai äiti. Mun mielestä sillon ei vaan saisi antaa periksi, että äiti tekee sitten kaiken, vaan isäkin tekee. Osaltaan varmaan reagoi myös siihen, jos mies on paljon pois.

 

[minna]

No lusmuilijat erikseen. Siihen opitaan armeijassa. "Nakkisuojaan!" on toinen komento, johon varusmiehet reagoivat liukkaasti. Toinen on "Sotkuautolle!". Minä taas luin eilen illalla tyttärelleni kokonaisen Asterix-albumin iltasaduksi. Meinasin itsekin nukahtaa.

Jos äiti ei ole kotona, niin silloin isäkin kelpaa. Sillä voisi alkaa totutella lasta isän palveluksiin. Se kylläkin edellyttäisi ap:lta kynttiläkutsuihin, tyttöjen pubi-iltoihin ja muihin tylsiin tilaisuuksiin osallistumista.

Sen isän voi antaa siltikin tehdä, vaikka äiti olis kotonakin. Ei sen äidin tarvi mihinkään lähteä. Ei lapsen tarvi saada kaikkea periksi....

 

[Rinoa]

lisään vielä että lapsi on varmastikin loukkaantunut, ja sen takia hakeekin sitä huomiota kiukuttelemalla isälle.. mutta kun isä vaan pitää päänsä ja tekee homman loppuun ja tekee mahdollisimman paljon, vaikka lapsi joskus vastutaisinkin, niin lapsi sen kyllä huomaa että isi onkin nyt tässä ja jääkin ja osallistuu ja kuikuttelut voi vähentyä..

 

[vieras]

Kerrotko kuinka se tehdään?

No nuo kannattais miettiä ennen kuin tekee lapsia. Mitä isommat edellä sitä pienet perässä.

Onneksi koirat voi aina lopettaa.

 

[ap]

Ongelmassani ei ollut kyse mitenkään lapsen koirapelosta. Itse en koiria pelkää vaan olen jokseenkin koiraihminen. Parhaimmillaan huushollissa oli kolme koiraa. Sairauden vuoksi en pysty enää ulkoiluttamaan joten ajan myötä koirat ovat poistuneet elämästä yhtä lukuun ottamatta luonnollista tietä. Se sai uuden kodin...
Emme ole juuri koirien kanssa tekemisissä olleet ja vasta viime kesänä tajusin että lapsi oikeasti niitä pelkää. Tietääkseni ei ole koskaan edes säikähtänyt koiraa tms vaan pelko tulee jostain "sisältäpäin". Pyrimme kyllä koirat rohkeasti kohtaamaan. Minusta hän ei siis pelkoa vaistoa koska minä en koiriakaan pelkää.
Tarkoitin tuolla kertomallani tapahtumalla lähinnä sitä että lapsi "uhkasi" isää koirilla koska itse niitä ilmeisesti pitää "pahoina ja pelottavina". Mietin, mistä se mahtaa kertoa??

Mutta siis... Kiitos asiallisista neuvoista ja ajatuksistanne. Koitamme selvitä asian kanssa eteenpäin. Asia on siksikin vaikea koska mies on niin hirveän herkkä loukkaantumaan ja kokee ilmeisen loukkaavana lapsen reagoinnin vaikka ei varmasti siitä ole kyse. Tuskimpa tuon ikäinen lapsi tietoisesti vielä osaa loukata.

 

[Turbojurpo]

No lusmuilijat erikseen. Siihen opitaan armeijassa. "Nakkisuojaan!" on toinen komento, johon varusmiehet reagoivat liukkaasti. Toinen on "Sotkuautolle!". Minä taas luin eilen illalla tyttärelleni kokonaisen Asterix-albumin iltasaduksi. Meinasin itsekin nukahtaa.

Jos äiti ei ole kotona, niin silloin isäkin kelpaa. Sillä voisi alkaa totutella lasta isän palveluksiin. Se kylläkin edellyttäisi ap:lta kynttiläkutsuihin, tyttöjen pubi-iltoihin ja muihin tylsiin tilaisuuksiin osallistumista.

Sen isän voi antaa siltikin tehdä, vaikka äiti olis kotonakin. Ei sen äidin tarvi mihinkään lähteä. Ei lapsen tarvi saada kaikkea periksi....

Jos on tarkoituksena tehdä lapselle selväksi, että hänen mielipiteillään tai haluillaan ei ole mitään väliä perheen päätöksenteossa, niin tuo on kieltämättä hyvin johdonmukaista.